På Svenska

Mika Nousiainen: Öljypohjasta se lähti

21.11.2019

Kirjoittaja on metsänhoitaja ja metsäteiden johtava asiantuntija Pohjois-Karjalasta. Nousiaisen työura on pyörinyt metsänparannuksen kiehtovassa maailmassa. Vapaa-ajalla samoilu metsässä marjasankon tai kiväärin kanssa, ilman hirvikärpäsiä, on parasta stressin poistoa. Pannukahvit kuksasta ovat metsäpäivän kohokohta.

Näytä kaikki blogit

Tieosakas Matti ajaa taimikonhoitotyömaallensa metsätietä pitkin. Yhtäkkiä kuuluu paukahdus, ja kohta punainen valo palaa kojetaulussa ja käskyttää pysähtymään. Tämä saa Matin mielen kuohumaan. Öljypohjan rikkoutuminen on viimeinen pisara huonolla metsätiellä ajamisessa.

Metsätien tiekunta ei ole kokoontunut 30 vuoteen. Matti selvittelee, kuka mahtoi olla 30 vuotta sitten tiekunnan puheenjohtaja. Lopulta asia selviää. Puheenjohtaja on edesmennyt jo kymmenen vuotta sitten. Tässä vaiheessa Matin tietotaito loppuu ja hän ottaa yhteyttä Ristoon paikallisessa tiepalveluyrityksessä. Risto tietää heti, miten pitää toimia. Otetaan yhteys ELY-keskukseen ja pyydetään Matille valtuutusta kutsua tiekunnan kokous koolle. Asia on uusi ELY:lle, joten valtuutuksen saamisessa kestää kolme kuukautta.

***

Tiekunnan kokoukseen kutsutaan kaikki ne kiinteistön omistajat, jotka olivat mukana tiekunnassa 30 vuotta sitten. Risto auttaa Mattia muotoseikkojen kanssa sekä kiinteistöjen nykyisten omistajien etsimisessä. Aikaa vierähtää kuukausi. Tiekunnan kokous pidetään ja kokouksessa nimetään Matti tiekunnan uudeksi puheenjohtajaksi. Tässä kokouksessa Matti ei tohdi vielä nostaa metsätien perusparannusta käsittelyyn. On suuri saavutus jo saada nukkuva tiekunta elävien kirjoihin.

Menee vuosi ja tulee tiekunnan vuosikokouksen aika. Tähän kokoukseen Matti tuo yhdeksi asiakohdaksi metsätien perusparannuksen. Ehkäpä juuri tämä aiheuttaa sen, että kokouksessa on todella hyvä osallistumisprosentti. Käydään värikästä ja paikoin äänekästäkin keskustelua tien korjaustarpeesta. Yksimielisyyttä ei synny, vaan perusparannuspäätös saadaan aikaan vasta äänestyksen jälkeen. Tiehankkeen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi valitaan jo hyväksi havaittu paikallinen tiepalveluyritys. 

Tiekokouksen jälkeen odotetaan kolme kuukautta, hakeeko kukaan tiehanketta vastustanut muutosta kokouspäätöksiin. Kolme päivää ennen muutoksenhakuajan päätöstä yksi tieosakas jättää käräjäoikeudelle muutoksenhakukirjelmän. Käräjät pidetään ja lopputulos säilyy alkuperäisenä eli metsätien perusparannuspäätös saa lainvoiman. Muutosta hakenut tieosakas saa maksettavakseen molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut, yhteensä 4 500 euroa. Tässä menee aikaa vuodet päivät. 

***

Tiehanke suunnitellaan ja laitetaan rahoitettavaksi Metsäkeskukseen. Kaikki menee hyvin siihen saakka, kunnes aletaan tarkastella tietiheyttä. Metsätien vaikutusalueelle on 30 vuoden aikana rakennettu uusia teitä ja tämä johtaa siihen, että nyt rahoitettavan tiehankkeen tietiheys on 20 m/ha. Rahoitusta on saatavilla vain sellaisille hankkeille, joissa tietiheys ei ylitä 15 m/ha:lta. Nyt siis pitäisi tien loppupäästä nipistää muutama sata metriä pois, jotta tie saataisiin rahoituskelpoiseksi. 

Tätä ei Matti niele, vaan kutsuu tiekunnan kokouksen koolle. Kokouksessa tule esille myös ELY-rahoitus yksityistien perusparannukseen. Tässä rahoitusmuodossa ei tietiheyttä kysellä. Tiepalveluyrityksen Risto kertoo, että tie täyttää myös nykyiset ELY-rahoitusehdot, tiekunnan täytyy vain etsiä rahoitus omarahoitusosuuden kattamiseksi. Risto neuvoo ottamaan yhteyttä kuntaan, josko he suostuisivat takaamaan pankkilainan. Tiekunta päättää muuttaa rahoituslähdettä ja hanke laitetaan rahoitukseen ELY-keskukseen. Tässä palaa aikaa kuusi kuukautta.

Tiekunta saa kunnan takaaman lainan ja rahoituksen ELY-keskuksesta. Hanke toteutetaan ja lopputulos tyydyttää tiekuntaa. Aikaa öljypohjan rikkoutumisen ja tiehankkeen päättymisen välillä kuluu reilut kolme vuotta. 

***

Tämä kuvitteellinen tiehankkeen tarina voi tapahtua milloin vain oikeassakin elämässä. Kysymys kuuluu: Löytyykö Matin tapaisia aktiiveja kaikista nukkuvista tiekunnista? Entä kestääkö minkään tiepalveluja tarjoavan yrityksen persaus tällaista vatulointia?
 

Kommentit
Ukko Bamberg 21.11.2019 klo 14:37

Hyvä kuvaus hankkeen haasteista.

Sivustakatsoja 21.11.2019 klo 22:24

Tästä kirjoituksesta tekee erityisen todentuntuisen tuo änkyrä, joka käy jättämässä muutoksenhakukirjelmän, vaikka varmasti tarpeellinen ja hyväksi katsottu projekti on alkamaisillaan.

Tämmöisiä samanlaisia "änkyröitä" on metsänomistajakunta pullollaan. Näille on ominaista muutoksenpelko ja pohjaton nuukuus. Meiningeissä halutaan kyllä olla mukana, mutta vain jarruna.

Heikki Suvanto 22.11.2019 klo 10:07

Aika tavalla reaalimailmaa syleilevä kuvaus :). Hyvä sellainen, muistuttaa mm. osakasta jota kuohuttaa, ettei ole yksin ja asialle voi oikeasti tehdä jotain - muutakin kuin kirota siis :).

Pohja Öljy 26.11.2019 klo 13:32

Onneksi joskus toisinkin: tammikuisesta tietoimituksesta loppusorastukseen lokakuussa!

Mikael Kukkonen 29.11.2019 klo 08:18

Hyvin kirjoitettu tarina!

Erkki JJL 01.12.2019 klo 01:07

Onneksi luontoaktiivi ei huomannut, että tieprojektia ollaan käynnistämässä. Valituskierre kestää vuosia, kun liito-oravat häiriintyy tai löytyy harvinainen kasvi, perhonen, sisilisko tai sammakko tms.
Yleensä nämä luontoihmiset jotka valittavat asuvat satojen kilometrien päässä, mutta perustavat yhdistyksen jonka kotipaikka on juuri ao kunta. Näin ELY keskus, käräjäoikeus yms ottavat valitukset vastaan.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.