Mika Nousiainen: Öljypohjasta se lähti

Tieosakas Matti ajaa taimikonhoitotyömaallensa metsätietä pitkin. Yhtäkkiä kuuluu paukahdus, ja kohta punainen valo palaa kojetaulussa ja käskyttää pysähtymään. Tämä saa Matin mielen kuohumaan. Öljypohjan rikkoutuminen on viimeinen pisara huonolla metsätiellä ajamisessa.

Metsätien tiekunta ei ole kokoontunut 30 vuoteen. Matti selvittelee, kuka mahtoi olla 30 vuotta sitten tiekunnan puheenjohtaja. Lopulta asia selviää. Puheenjohtaja on edesmennyt jo kymmenen vuotta sitten. Tässä vaiheessa Matin tietotaito loppuu ja hän ottaa yhteyttä Ristoon paikallisessa tiepalveluyrityksessä. Risto tietää heti, miten pitää toimia. Otetaan yhteys ELY-keskukseen ja pyydetään Matille valtuutusta kutsua tiekunnan kokous koolle. Asia on uusi ELY:lle, joten valtuutuksen saamisessa kestää kolme kuukautta.

***

Tiekunnan kokoukseen kutsutaan kaikki ne kiinteistön omistajat, jotka olivat mukana tiekunnassa 30 vuotta sitten. Risto auttaa Mattia muotoseikkojen kanssa sekä kiinteistöjen nykyisten omistajien etsimisessä. Aikaa vierähtää kuukausi. Tiekunnan kokous pidetään ja kokouksessa nimetään Matti tiekunnan uudeksi puheenjohtajaksi. Tässä kokouksessa Matti ei tohdi vielä nostaa metsätien perusparannusta käsittelyyn. On suuri saavutus jo saada nukkuva tiekunta elävien kirjoihin.

Menee vuosi ja tulee tiekunnan vuosikokouksen aika. Tähän kokoukseen Matti tuo yhdeksi asiakohdaksi metsätien perusparannuksen. Ehkäpä juuri tämä aiheuttaa sen, että kokouksessa on todella hyvä osallistumisprosentti. Käydään värikästä ja paikoin äänekästäkin keskustelua tien korjaustarpeesta. Yksimielisyyttä ei synny, vaan perusparannuspäätös saadaan aikaan vasta äänestyksen jälkeen. Tiehankkeen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi valitaan jo hyväksi havaittu paikallinen tiepalveluyritys. 

Tiekokouksen jälkeen odotetaan kolme kuukautta, hakeeko kukaan tiehanketta vastustanut muutosta kokouspäätöksiin. Kolme päivää ennen muutoksenhakuajan päätöstä yksi tieosakas jättää käräjäoikeudelle muutoksenhakukirjelmän. Käräjät pidetään ja lopputulos säilyy alkuperäisenä eli metsätien perusparannuspäätös saa lainvoiman. Muutosta hakenut tieosakas saa maksettavakseen molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut, yhteensä 4 500 euroa. Tässä menee aikaa vuodet päivät. 

***

Tiehanke suunnitellaan ja laitetaan rahoitettavaksi Metsäkeskukseen. Kaikki menee hyvin siihen saakka, kunnes aletaan tarkastella tietiheyttä. Metsätien vaikutusalueelle on 30 vuoden aikana rakennettu uusia teitä ja tämä johtaa siihen, että nyt rahoitettavan tiehankkeen tietiheys on 20 m/ha. Rahoitusta on saatavilla vain sellaisille hankkeille, joissa tietiheys ei ylitä 15 m/ha:lta. Nyt siis pitäisi tien loppupäästä nipistää muutama sata metriä pois, jotta tie saataisiin rahoituskelpoiseksi. 

Tätä ei Matti niele, vaan kutsuu tiekunnan kokouksen koolle. Kokouksessa tule esille myös ELY-rahoitus yksityistien perusparannukseen. Tässä rahoitusmuodossa ei tietiheyttä kysellä. Tiepalveluyrityksen Risto kertoo, että tie täyttää myös nykyiset ELY-rahoitusehdot, tiekunnan täytyy vain etsiä rahoitus omarahoitusosuuden kattamiseksi. Risto neuvoo ottamaan yhteyttä kuntaan, josko he suostuisivat takaamaan pankkilainan. Tiekunta päättää muuttaa rahoituslähdettä ja hanke laitetaan rahoitukseen ELY-keskukseen. Tässä palaa aikaa kuusi kuukautta.

Tiekunta saa kunnan takaaman lainan ja rahoituksen ELY-keskuksesta. Hanke toteutetaan ja lopputulos tyydyttää tiekuntaa. Aikaa öljypohjan rikkoutumisen ja tiehankkeen päättymisen välillä kuluu reilut kolme vuotta. 

***

Tämä kuvitteellinen tiehankkeen tarina voi tapahtua milloin vain oikeassakin elämässä. Kysymys kuuluu: Löytyykö Matin tapaisia aktiiveja kaikista nukkuvista tiekunnista? Entä kestääkö minkään tiepalveluja tarjoavan yrityksen persaus tällaista vatulointia?