Esa Lappalainen: Perintömetsä on viisainta myydä pois
13.08.2020
Kirjoittaja työskentelee Suomen metsäkeskuksessa metsätilarakenteen asiantuntijana. Työssään hän on huomannut, että elinaikana tehdyt harkitut omistajanvaihdokset tuovat uudelle metsänomistajasukupolvelle vähiten ongelmia.
Metsätilan kauppa ja lahjoittaminen tuovat tulevalle omistajalle etuja, joita ei saa perinnöksi jättämällä. Jos tavoitteena on metsien pysyminen suvussa, kannattaa sukupolvenvaihdos tehdä elinaikana.
Noin puolet metsänomistajista aikoo jättää metsätilansa perinnöksi. Onko tämä seurausta omista kokemuksista vuosikymmenten takaa? Metsän verotusarvo ja perintövero olivat alhaisia, eikä puun myynti perintöverorahojen saamiseksi vaikuttanut pinta-alaperusteiseen metsäverotukseen. ”Tehdään vaan niin kuin ennen”
Aika on muuttunut. Jos metsätilasta aikoo luopua vastikkeetta, sitä ei kannata jättää perinnöksi. Perintö- ja lahjaveroasteikot ovat lähes yhtenevät. Metsätilasta maksettava lahjavero on pienempi kuin vuosien kuluttua tuleva perintövero. Lahjavero kohdistuu vain annettuun lahjaan. Perintöön kuuluu koko omaisuus, mikä nostaa veroprogression vuoksi metsän perintöveron erillistä lahjaveroa suuremmaksi. Metsän lahjana saanut voi saada myös metsälahjavähennyksen, joka tuo hyvitystä puun myynnin verotukseen.
Perintöverojen maksuun tarvittavat rahat saadaan monesti puuta myymällä. Kun metsäperintö ei muodosta verovähennyksiä, niin tilan arvosta menee huomattava osa puun myynnin veroihin ja metsänviljelykuluihin.
Kannattaa miettiä, mitä metsäperinnölle tehdään. Jos perijä päätyy myymään metsäkiinteistön, niin myytävältä tilalta ei kannata tehdä puukauppoja. Erillisestä puun myynnistä maksetaan pääomaveroa 30–34 prosenttia. Kun puut myydään kiinteistön mukana, selvitään vähemmillä veroilla, koska luovutusvoiton laskennassa on vähennyksenä vahvistettu perintöveroarvo tai hankintameno-olettama. Puun myynnin verotuksessa ei ole näitä vähennyksiä. Luovutusvoittoa ei muodostu, kun kiinteistön kauppahinta ja perintöverotuksessa käytetty arvo ovat yhtä suuret. Näin tehden maksettavaksi jää pelkkä perintövero.
Metsätilan arvo perintöverotuksessa on hyvä olla mahdollisimman lähellä sen todellista arvoa. Jos kauppahinta poikkeaa perintöverotuksessa käytetystä arvosta, voi tehdä oikaisuvaatimuksen perintöverotukseen. Vuoden 2020 loppuun saakka voi vielä hakea muutosta perintöverotukseen, joka on toimitettu vuonna 2015.
Kuolinpesä tekee päätökset yksimielisesti. Omaisuuden jako ja osakkaiden väliset kaupat mutkistuvat ajan myötä. Keskimäärin joka viides kuolinpesä ajautuu riitaan. Perintötilan myynti säästää suvun monelta harmilta. Raha on helppo jakaa tasan.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Näyttää siltä, että mitä pienempi metsä ja useampi perillinen, soppa on hankalampi. Jotkut osakkaat hokeavat, että myydään metsää ja myydään maata, ihan kuin se metsä olisi jatkuva pankki; näin toki voi olla, jos on suuri tila esim. 100 ha hyväpuustoista metsää, mutta kun näin luullaan kasvavan nuoren metsän osalta kokohaarukassa 10-20 ha. Parempi olisi tosiaankin myydä pienet metsät 1-2 osakkaalle, jolloin perintö säilyisi suvussa, ja metsää voisi hoitaa asianmukaisesti.
Hyvä blogikirjoitus. Ja totta puhuu Mauri Metsäläinen. Kyllä jos yli kymmenen alkaa kuolinpesän osakkaita pikku pläntillä olla, niin ei voi muuta kuin katsoa niin metsän kuin talon rapistumista. Tunnearvoisia muistolehtoja perikunnilla taitaa olla tässä maassa ihan liiaksi, joissa niin metsän kuin peltojen hoito unohtuu perikunnan riitojen vuoksi.
Tapio on uusimassa summa-arvomenetelmässä sovellettavia taulukkoarvoja. Miksi näitä ei avata
metsänomistajille? Niitähän käytetään korvausten, lunastusten ja markkina-arvojen
arvionnissa. Linja ei sovi nykyiseen avoimien ovien politiikkaan!
Ohje ja näkemykset aiheesta ovat erinomaisia, ja sitä täydentäisi joku esimerkkilaskelma.
Jutun loppuosassa on virhe:
Jos myy perintömetsän eläessään, menee ensin myyntivoittovero noin 20%, jakuoleman jälkeen rahoista perintövero 10-25%, eli on verotuksellisesti epäedullinen ratkaisu.
Jos myy metsän lapselleen/lapsilleen ei mene
myyntivoittoveroa ja ostajalle tulee metsävähennyspohjaa.
Jos "tuhlaa" myynnistä saamansa rahat elinaikanaan ei mene perintöveroa
Lappalaisen kirjoitus on hyvä - sekä perintötilan että kovalla rahalla ostetun metsätilan näkökulmasta tarkastellen.
Meillä on nuo molemmat tilamuodot.
Perintötilan kaksinkertainen verotus ~20+20 % ulkopuoliselle myytäessä tuntuu äkkiseltään kovalta, mutta on pitkällä aikajänteellä suhteellisen oikeudenmukainen - kunhan malttaa olla hakkaamatta runsaan puuston ennen myyntiä. Runsaspuustoiset päätehakkuumetsät ovat tällä hetkellä varsin kysyttyjä - kiitos puunhinnan ja metsäpohjavähennyksen. Metsänuudistuskustannukset ojitusmätästyksineen ja istutuksineen ovat kohtuullisia, joten uudistyö kannattaa hoitaa välittömästi. Istutustyö ja taimikoiden harvennus on niin mukavaa työtä luonnossa, että se soveltuu niin nuorille kuin vanhoille.
Uudistetun alan myyntiä kannattaa toki harkita ainakin 10 v, jotta hankintaolettama 40 % pienentää verotusta.
Metsäkiinteistön myynnistä seuraavan luovutusvoiton laskennassa kauppahinnasta vähennetään kiinteistön hankintameno tai perintöverotuksessa vahvistettu verotusarvo ( ja kulut). Vaihtoehtoisesti voidaan myyntihinnasta vähentää hankintameno-olettamaa, joka on 20% ja yli 10 vuotta omistetuissa kiinteistöissä 40% myyntihinnasta. Monen vanhan kuolinpesän (ja yksinkin pitkään omistetun) kiinteistön myynnin luovutusvoitto kannattaa laskea tuon 40% hankintameno-olettaman mukaan. Silloin veroa menee summasta riippuen 18-20%. On vielä huomattava, että myyjän käyttämä metsävähennys (max. 60% myydyn metsän hankintamenosta) tuloutetaan luovutusvoittoon lisättävänä erillisenä eränä. Edullisinta on myydä peritty kiinteistö siten, ettei luovutusvoittoa muodostu lainkaan.
Luku sinänsä ovat verovapaat luovutukset tuloverolain 48§ mukaan eli metsän osalta myynti lähisuvulle tai valtiolle luonnonsuojelulaissa tarkoitetuksi luonnonsuojelualueeksi.
Mitä sitten kannattaa jättää perinnöksi: hautajaiskulut ja vajaa 20 000€ / perillinen.
Perintömetsät pitää jättää perinnöksi, seuraava sukupolvi saa tehdä sitten samoin jos on ominut samat geenit.
ja mätänee pystyyn ja arvo on 0 lla.
Näissä kirjoituksissa unohtuu käsittämättömän usein todeta, että luonnonsuojelutarkoitukseen myytäessä kauppahinta on tuloverolain 48§:n 1 momentin 4. kohdan mukaan verovapaa. Jää kummasti enemmän jaettavaa perillisille. Se on sitten toinen asia, kuka on hoitanut metsänsä niin hyvin, että se kelpaa esimerkiksi METSO-ohjelmaan.
Jos tavoitteena on metsien pysyminen suvussa, kannattaa sukupolvenvaihdos tehdä elinaikana.
Ja mieluusti silloin kun jatkaja ei ole vielä eläkeiässä, On tärkeää, että jatkajalla on motivaatio, osaaminen ja tahto hoitaa metsää. Toki metsätöitä voi tehdä myös "vanhan isännän" metsässä, niin niitä ohjeita saattaa tulla enempi tai vähempi. Kyllä omassa metsässä motivaatio on paree.
Juuri näin.
Jos omat lapset ovat lähellä eläkeikää, niin kannattaa kysellä lapsenlapsilta, kiinnostaisiko metsän omistus.
Veroedut ovat samat, luovutti sitten lapselle tai lapsenlapselle.
Monessa perheessä ja suvussa metsänhoito on heikolla tolalla, kun metsät nimenomaan peritään kuusikymppisinä, eikä esim. kauppana kolmen-neljänkymmenen vuoden iässä. Sitten eläkeläisenä muutama vuosi touhutaan metsässä ja jätetään voimien hiipuessa hoitamatta 20-30 vuodeksi, kunnes taas peritään osiin jaettu metsä.
Onneksi meitä, jotka suhtaudumme metsään muilla tavoin kuin euron kiilto silmissä, on yhä enemmän. Näin turvaamme tulevien sukupolvien ilmastoa ja säilytämme ekosysteemin monimuotoisuutta, mitkä ovat elämän edellytyksiä tälläkin Suomen maapalalla. Eurot voivat olla silloin jo tyhjän päällä ja rahapelit pelattu.
Olen miettinyt, että teen n 250 ha metsistäni osakeyhtiön, joiloin perinnönjako on yksinkertaista ja "voitonjako" käy vuosittaisina osinkoina. Mitä mieltä ollaan ???? ... 45 ha on jo kohta 10 v ollut OY, mutta lopuista pitää tehdä toinen.
Teimme sukupolvenvaihdoskaupan muutama vuosi ja pidän sitä nykyisessä metsätalouden toimintaympäristössä hyvin järkevänä toimintatapana myyjän-, ostajan-ja muiden perillisten kannalta (jotka saivat osuutensa lahjana). En kannata yhteisomistusta.
Jos halua ehdottomasti omistaa metsää sitä voi ostaa perintörahoilla läheltä omaa asuinpaikkakuntaa, siis jos todella aidosti haluaa metsänomistajaksi.
Perintömetsää ei missään tapauksessa pidä myydä pois. Jutussa on kokonaan unohdettu mainita toimivan maatilan perintömetsät, joista saa huomattavan veronhuojennuksen jos perijä jatkaa maatilan pitoa. Metsähän kasvaa uutta puuta joka vuosi, pankkitalletukset ei mitään, uusi auto kymmenen vuoden päästä arvoton romu. Kehotus myydä pois perityt metsät on aivan älytön, miten voidaan jollekkin maksaa palkkaa tälläisistä kirjoituksista?
Toimintaa jatkavan maatilan omistajanvaihdoksen verosäännökset poikkeavat oleellisesti pelkän metsätilan tilanteesta. Blogiin eivät kaikki yksityiskohdat mahdu.
Pienmetsänomistajaperhekin säästää paljon rahaa kun omistajanvaihdos tehdään harkitusti luopujan elinaikana kauppana tai lahjana. Nykyinen pitkä elinikä ja periminen saavat aikaan myös sen, että metsän omistaminen alkaa lähellä eläköitymistä ja päättyy kuolemaan. Siinä sitten metsän tuotto menee monesti viimeisinä vuosina hoitomaksuihin.
Pekka Pärssinen on asian ytimessä. Pienmaanomistus on kaikin tavoin yhteiskuntaa hyödyttävä tekijä ja paras rokotus kommunismia vastaan. Mutta onpahan tosiaan helppo jakaa arvottomat paperilappuset tasan!
.....ääntä mahtuu maailmaan.....
Kannattaisiko Mikko Heikki Raikamon miettiä osakeyhtiön vaihtoehtona oman perheen tai suvun yhteismetsän perustamista ? Osakeyhtiömuotoisessa metsänomistuksessa monia kiehtoo näennäisesti alhainen veroprosentti (20 %). Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kun osakeyhtiöstä otetaan osinkotuloa osakkaiden henkilökohtaiseen käyttöön niin siitä menee vielä veroa vähintään 7,5 %. Näin ollen osakeyhtiön ja osingon saajan yhteinen veroprosentti nouseekin vähintään 27,5 %:iin. Yhteismetsä maksaa veroa tuloksestaan 26,5 % ja ylijäämän jako osakkaalle on verovapaa. Tämän lisäksi yhteismetsän verotuksessa on käytössä metsävähennys. Osakeyhtiö taas ei voi käyttää metsävähennystä
Liian monitahoinen ongelma ratkaistavaksi tämä metsäomaisuuden uudelleenjärjestely. Jos vaikka perustaisi yhteismetsän, niin miten sitten tulee jatkossa ongelmia omistajille erilaisten elämäntilanteiden tuomien asioiden hoitamisessa (erilaiset tuet, kuten asumistuki yms. menetykset, virkaholhooja, ulosotto ja monet muut asiat ja niiden tuoma vaikutus kaikkeen tähän).
Metsätilan omistajanvaihdos tai yhteismetsän perustaminen ovat asioita, joita pitää punnita monelta kannalta. Omistajanvaihdoksen suunnittelu vie aikaa. Se on ihan normaalia. Päätöksenteon tueksi kannattaa perehtyä asioihin, keskustella perheessä ja kysyä asiantuntijoilta. Metsäkeskuksen koulutustarjonnasta voi löytyä tietoa ongelmanratkaisuun. https://tapahtumat.metsakeskus.fi/Default.aspx?tabid=418