Anna-Kaisa Asikainen: Metsästä lisätuottoa luonnontuotteilla

Suomalaiset näkevät meitä ympäröivien vehreiden metsien puut tärkeimpänä luonnonvaranamme. Metsän tuotot kuitenkin tarkoittavat pääsääntöisesti tukkia ja sellua. Teollistumisen myötä meiltä ovat kadonneet taidot hyödyntää luonnonantimia kokonaisvaltaisesti. Tietoisuus valtavasta määrästä vuosittain uusiutuvista luonnonvaroista jää taka-alalle. Vain murto-osa luonnon tuottamista arvokkaista raaka-aineista kerätään kaupalliseen tarkoitukseen.

Luonnontuotealalla on kasvuvoimaa

Luonnontuotteet jaotellaan jokaisenoikeudella kerättäviin luonnontuotteisiin, kuten marjat, pääsääntöisesti sienet ja heinävartiset kasvit, ja maanomistajan luvalla kerättäviin erikoisluonnontuotteisiin, kuten kuusenkerkkä, pihka ja pakurikääpä. Metsänomistajien rooli luonnontuotteiden raaka-aineiden tuottajina on keskeinen, etenkin erikoisluonnontuotteiden osalta.

Luonnontuoteala on monipuolisesti eri elinkeinoihin ulottuva kasvuala, joka tarvitsee enenevässä määrin raaka-aineita yritysten tarpeisiin. Ala tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia vastata markkinoiden voimistuvaan kysyntään niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Suomella on hyvät mahdollisuudet olla yksi keruutuotteiden johtavista tuottajamaista. Meillä on laajat keruualueet, raaka-aineiden ravintoarvot ovat erinomaisia, niiden alkuperä on jäljitettävä sekä luotettava ja toimitusvarmuus on hyvä. Suomen runsaat luonnonvarat mahdollistavat useimpien luonnontuotteiden kestävän käytön lisäämisen. Alan pullonkaulana Suomessa on kuitenkin vuosikymmeniä ollut raaka-aineiden tasainen ja riittävä saatavuus sekä ammattimaisen tukkujärjestelmän puute.

Monenlaista hyötyä verkostoitumisesta

Raaka-aineiden keräys, mahdollinen jatkojalostus sekä markkinointi ja myynti kotimaahan ja ulkomaille vaatii paljon yhteistyötä metsänomistajien kesken ja koko luonnontuotealan tuotantoketjun kehittämistä. Voimien yhdistämisen avulla tarvittavat, suuretkin raaka-ainemäärät on mahdollisempaa toteuttaa. Jotta metsien tuottamaa monipuolista kultaa pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla, se tuntuu vaativan ajattelutapaa, jossa kyettäisiin katsomaan oman edun tavoittelemisen sijasta myös laajempaa, yhteistä etua.

Luonnontuotealan toiminta on Suomessa toistaiseksi suhteellisen pienimuotoista, joten laaja-alainen verkostoituminen eri toimijoiden kanssa on ensiarvoisen tärkeää.

Verkostoitumalla hyödytään toisten innostuksesta, osaamisesta, sparrauksesta, vertaistuesta ja muista synenergiaeduista. Erikoisluonnontuotteiden tuotantoketjuun osallistumiseen kiinnostuneita metsänomistajia onkin kannustettava heti ensiaskeleista lähtien aktiiviseen verkostoitumiseen.

Metsätalous ja luonnontuoteala eivät sulje toisiaan pois

Selvitin YAMK-opinnäytetyössäni pohjoissavolaisten metsänomistajien näkemyksiä erikoisluonnontuotteiden tuotantoketjuun osallistumisesta. Tutkimukseen osallistuneiden metsänomistajien luonnontuotealan ja erikoisluonnontuotteiden tuntemus oli vähäistä. He kokivat tarvitsevansa paljon lisätietoa alasta, tuotteista, toimintamenetelmistä ja -tavoista. Toiveissa oli helposti saavutettava luonnontuotealan verkkosivusto, jossa on kattavasti tietoa perusteista alkaen.

Taloudellinen hyöty ja metsien monipuolinen hyödyntäminen ovat metsänomistajien vahvimmat motivaatiotekijät tuotantoketjuun osallistumiseen. Markkinointi- ja viestintäalan ammattilaisena minuun kolahti lausahdus ”hakkuiden välissä saatava tuotto”. Lausahduksessa on valtavasti potentiaalia! Metsätalous ja luonnontuoteala eivät sulje toisiaan pois, vaan tukevat toisiaan. Pienetkin tulovirrat hakkuiden välissä nostavat kokonaiskannattavuutta. Mieluisimpia osallistumistapoja metsänomistajille ovat metsien vuokraus tai itsekeruu. 

Tällä hetkellä suurin este osallistumiseen on metsänomistajien ajan puute. Metsänomistajat tarvitsevat selkeitä luonnontuotealan palvelukonsepteja, jotka eivät ole kovin aikaa vieviä, ja joiden avulla on helppo osallistua tuotantoketjuun.

Luonnontuotteet mukaan metsäsuunnitelmaan

Metsänomistajat kannattavat erikoisluonnontuotteiden hyödyntämisen ja tuottamisen lisäämistä metsäsuunnitelmaan. He näkevät sen olevan hyvä väylä saada tietoa itselleen ja ylipäätään metsänomistajille – ennen kaikkea heille, jotka eivät ole vielä tulleet ajatelleeksi omien metsien erikoisluonnontuotteiden hyödyntämistä. Myös perinteisellä metsäalalla voisi olla annettavaa luonnontuotealalle, jos metsänomistajat saisivat puukauppojen yhteydessä alaan liittyvää neuvontaa. Näissä ajattelutavoissa kiteytyy yhteisen hyvän ja yhteisen edun tavoittelu.

Huomionarvoista on, että vajaa puolet tutkimukseeni osallistuneista metsänomistajista oli ostanut metsänsä vapailta markkinoilta. Tämä on keskiarvoa (12 %) merkittävästi suurempi määrä. Todennäköisesti metsää vapailta markkinoilta ostava uusi metsänomistaja tutustuu metsäsuunnitelmaan suhteellisen tarkkaan parantaakseen metsätuntemustaan ja osaamistaan hoitaa omaisuuttaan. Tämä tukee luonnontuotteiden lisäämisen hyödyllisyyttä metsäsuunnitelmaan. Luonnontuotealasta on mahdollisuus tulla taas vahvempi luontainen osa metsän moninaista hyödyntämistä.

Uusiutuva luonnonvara kunniaan

Lukemassani kirjallisuudessa ja tutkimuksessa käytettiin yllättävän vähän uusiutuva luonnonvara -sanaparia. Se lienee asiantuntijoille itsestäänselvyys ja ehkä ylipäätään meille suomalaisillekin. Uusiutuva luonnonvara -sanapari on ehdottomasti uudelleen lanseerattava. Metsissämme on yllin kyllin vuosittain uusiutuvia, itsestään kasvavia puhtaita luonnonvaroja. Monipuolisista luonnonvaroista saatavaa luonnonrahaa on tarjolla joka vuosi, uudestaan ja uudestaan. 

Lue lisää

Opinnäytetyö, Asikainen Anna-Kaisa (2024): ”Metsä on kirkko, kuntosali ja pankki: pohjoissavolaisten metsänomistajien näkemyksiä erikoisluonnontuotteiden tuotantoketjuun osallistumisesta” (theseus.fi)

Opinnäytetyön yhteistyötahona toimi Suomen metsäkeskuksen hanke MELLI – Metsistä ja luonnontuotteista liiketoimintaa (metsakeskus.fi)