Annikka Selander: Omistaja valintojen äärellä – miksi taimikoita kannattaa hoitaa?

Tehtiin taannoin puukauppa ja sen jälkeen perustettiin taimikko. Maanmuokkauksen teki paikallinen yrittäjä ja laikkumätästyksen jäljiltä lehtomaiselle kankaalle syntyi kelpo istutuspaikkoja. Seuraavana keväänä istutettiin virkeitä kuusentaimia. Heinääkin käytiin polkemassa kahtena syksynä.

Nyt on kulunut neljä kasvukautta. Alkaa olla valinnan paikka.

Kuusentaimet ovat edelleen virkeitä, ainakin toivon niin. Mutta ne tarvitsevat pikaista apua kilpailuissa koivun- ja haavanvesakon kanssa.

Ellen sitten päätä olla tekemättä mitään.

Voisin tulla vaikka 25 vuoden päästä katsomaan, miltä paikalla näyttää. Hiljattain näin tällaisesta valinnasta käytännön esimerkin. Tuo kyseinen alue oli päätehakattu vuonna 1995, muokattu 1996, istutettu 1997 ja sitten unohdettu. Nyt vastassa oli tuhatmäärin honteloita lehtipuita, istutetuista kuusista ei ollut tietokaan.

Taimikonhoitoon on monta hyvää syytä

Hoitamatta jättäminen voi olla päätös. Mutta jos taimikko uhkaa jäädä ilman varhaisperkausta ja harvennusta vahingossa, ajanpuutteen vuoksi tai kustannusten pelossa, kannattaa kyllä miettiä toisenkin kerran.

Hoitotöiden viivästyminen maksaa sekä rahaa että vaivaa. Ja tekemättömät työt kostautuvat ensimmäisessä puukaupassa. Puhumattakaan siitä, että taimikon perustamiseen käytetty raha ja aika valuvat hukkaan.

Onneksi meillä on metsänhoidon suositukset päätöksenteon apuna.

Metsäneuvojat ovat paasanneet taimikonhoidon tärkeydestä kymmeniä vuosia. Tiedämme, että ensimmäiset 20 vuotta ovat metsikön kehityksessä tärkeimmät. Tutkijatkin osoittavat, että ajallaan hoidettu taimikko kehittyy kannattavaksi ensiharvennusleimikoksi.

Taimikonharvennuksessa on myös oiva tilaisuus ohjata puulajisuhteita ja vaikkapa tavoitella sekametsää. Ja arkiluonnonhoito onnistuu, kun asia otetaan harvennuksen aikaan puheeksi ja sovitaan konstit. 

Jos omat taidot tai aika eivät riitä, osaavia tekijöitä on tarjolla. Ja hoitotyö palkitsee: arvopuiden latvuksilla on tilaa kasvaa ja rungot alkavat kummasti järeytyä, kun juuristollakin on laajenemisvaraa. Valtio tulee taloudellisesti apuun, koska metsien hyvä kasvukunto on myös kansantaloudellisesti tärkeää.

Minulle päätös on selvä: en jätä taimikkoni kuusentaimia kamppailemaan elintilasta, vaan valitsen varhaisperkauksen.