Anssi Niskanen: Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja
15.08.2019
Kirjoittaja on joensuulainen metsänhoitaja ja metsätohtori, joka toimii Metsäkeskuksen elinkeinojohtajana Lahdessa. Omien metsien puukaupassa ja hoitotöiden suunnittelussa hän hyödyntää Metsään.fi-palvelua.
Millaista on ilmastoviisas metsien hoito? Miten pienennetään hyönteistuhoriskiä metsissä? Milloin jatkuva kasvatus on paras vaihtoehto suometsissä? Metsien hoitoon ja käyttöön liittyy tällä hetkellä poikkeuksellisen monta kysymystä. Metsänomistajien, median, päättäjien tai huolestuneiden ihmisten sinänsä yksinkertaisiin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Joka sellaisia yrittää antaa, joutuu vasta-argumenttien maalitauluksi ja kohteeksi vähintään sosiaalisessa mediassa.
Ilmastonmuutoksen, metsänhoidon (mukaan lukien jatkuva kasvatus), luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, työllisyyden ja talouden kokonaisuutta ei voida käytännössä ratkaista yksipuolisella asiantuntemuksella.
Metsäkeskuksessa on osin tästä syystä niputettu muun muassa metsänhoidon, luonnonhoidon, metsänomistamisen ja metsäteiden asiantuntemus yhdeksi asiantuntijaohjelmaksi. Osaamisemme on tarkoituksella ryhmitelty monialaiseksi kokonaisuudeksi, jotta pystymme neuvomaan, kouluttamaan ja viestimään aiempaa monipuolisemmin monimutkaisista metsätalouden kysymyksistä.
Alueellisissa metsäohjelmissa pyritään monipuolisuuteen
Kansallisessa ja alueellisessa metsäpolitiikassa on samoja piirteitä. Hallitusohjelma laadittiin ilmiöpöydissä, joissa useissa käsiteltiin metsiä. Kansallinen metsästrategia 2025 niputti metsäalan kehittämiskohteet kymmeneen monialaiseen hankesalkkuun, joista osa on mukana hallitusohjelmassa ja sen perusteella rahoitettavissa toimenpiteissä.
Syksyllä 2019 valmisteluun tulevat alueelliset metsäohjelmat vuosille 2021–2025 korostavat metsien käytön kokonaiskestävyyttä ja luonnonhoitoon panostamista vastapainona kasvaneelle metsien talouskäytölle.
Nähtävissä on trendi, jossa ilmastonmuutoksen tai taloushaasteiden kaltaisten monimutkaisten ilmiöiden ratkaisuja ei pystytä löytämään yksipuolisella osaamisella tai yhden asian puolesta vaikuttamalla. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan monipuolista tietoa ja kokemusta sekä eri tietojen yhdistämistä.
Populismi ei auta ymmärtämään taustoja
Kuvatun kaltaiseen monimutkaistuvaan todellisuuteen kuuluu väistämättä keskusteluja ja kiistoja, joissa yksittäisellä asialla perustellaan eri asioiden ja ilmiöiden kokonaisuutta. Vierasta ei ole esimerkiksi, että avohakkuukiellolla perustellaan ilmastonmuutoksen hillintää, metsien korkeaa käyttöastetta perustellaan teollisuustyöpaikoilla tai yksittäisillä tutkimustuloksilla suometsien ojitusten tarpeettomuutta. Ja rinnalle löytyy jopa täysin vastakkaisia näkökulmia ja perusteluja.
Maallikoita asiantuntijoiden kiistely hämmentää. Kuka on oikeassa ja mikä on totuus esimerkiksi metsien hakkuiden vaikutuksista ilmastonmuutokseen? Vähintä, mitä voimme odottaa, on, että tutkijat ja muut asiantuntijat huomioivat ja avaavat tällaisten monimutkaisten ilmiöiden eri puolet.
Varsinkaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden ei tule sortua populismiin tai oman yksipuolisen käsityksensä levittämiseen.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
On kyllä todella korkea aika päästä eroon äärimmäisen yksipuolisiin käsityksiin perustuvasta metsänhoidosta, jota ehdittiin jatkaa n. 60 vuoden ajan. Sinä aikana saatiin toimeksi huomattavia ympäristövahinkoja ja metsä- ja suoluonnon köyhtymistä. Mieleeni ovat hyvin jääneet mm. Kullervo Kuuselan julkisuudessa esittämät käsittämättömän yksisilmäiset kannanotot.
Nyt tuo vanha metsänhoitajasukupolvi on kuollut tai turvallisesti eläkkeellä eikä ole enää torppaamassa monipuolisempia menettelyjä, mutta kyllähän kehityksen soisi etenevän paljonkin nopeammin kuin mitä tapahtuu.
Minä olen 1971-72 m-opiston käynyt "ammattilainen", jo koulussa ja välittömästi työelämässä jouduin näkemään Helsingin "vaikutuksen" metsänhoitoon. En antanut kuitenkaan herroille periksi, pidin pääni, ei tullut taimikoista yksipuolisia männiköitä.
Kuusta vain ei voinut istuttaa kun taimitarhat olivat "ylimmässä" valvonnassa.
Kiitos lähestymisestä Anssi.
Keskustelu terveisin, linkkisi ei päästä suoraan eteenpäin
Kiitos Anssille hyvästä jutusta. Asia on juuri noin. Ja Matille kommentista.
Kuten kaikissa muissakin asioissa, tarvitaan laajempaa näköalaa ja pitempi aikaista arviointia kuin 5-10v. Pitäisi nähdä kauemmas.
Luulot eivät saisi ohjata toimintaa, vaan pitäisi olla tietoa. Nuoriso jopa lapset saadaan mukaan mielenosoituksiin ja näin suurempaa julkisuutta, mutta onko todellista tietoa mitä ajetaan. Meillä on kuitenkin jo 100v. kokemus metsienhoidosta ja toivottavasti otamme oppia virheistä, ettei niitä toisteta ja näemme sen mikä on hyvää ja oikein tehtyä.
Jospa meiltä löytyisi innovaatiota kehittää myös uutta, voisiko pakettipellot hyödyntää esim. pajun kasvatukseen jne.
Metsänomistaja päättää mitä metsällään tekee lakien ja viranomaisohjeiden (perustuvat lakeihin ja asetuksiin) mukaisesti.
Kullervo Kuusela opetti minulle metsän arviointia Hki:n yliopistossa 70 -luvun alkuvuosina. Martti Sivosen teksti hämmästyttää minua, kävin Maaseudun Tuevaisuuden toimittajana Kuuselan kanssa yksityisillä metsätiloilla, joita valistuneet isännät olivat hoitaneet sukupolvien ajan. Kuusela sanoi käytännön osaajien tuloksekkaan metsänhoidon ollen hänen paras opettajansa; ja niin on minunkin. Olen saanut urallani käydä sadoilla metsätiloilla ja nähnyt mitä osaava työ tuottaa. Kuusela pelasti myös työllään Kessin erämaat kauan kauan sitten, kun hän arvioi puustot ja mahdollisuudet rakentaa sellutehdas Norjan Kirkkoniemeen. Se oli luonnonsuojelutyötä se. Itse jouduin työssäni tekemään metsätaloussuunnitelmia tukin poiminnoilla, pienaukkohakkuilla ja ylipäätään laiskanlännällä, ammattitaidottomuudella pilattuhin metsiin --- se oli raskasta---vähäpuustoisia jätemetsiä, heinittynyt maa, jne. , mutta ilokseni moni ko. tiloista on tätä nykyä ihan toisenlaisessa kunnossa. Kuuselan mittaamat tiedot maamme metsistä kelpasivat kyllä aina, kun oli puhe uuden tehtaan tai sahan rakentamisesta ja puun riittävyydestä. Mutta p-alaverotuksen tuottolukujen määritystä seurasi aina märinä "kuuselan luvuista", sitä huusivat kovimmin ne, jotka eivät osanneet hoitaa metsiänsä veroluvut ylittävään tuottokuntoon. R.I.P. arvostamani opettajani Kullervo Kuusela
Kiitos kaikille kun olette kommentoineet kirjoitustani!
Jo nämä muutamat kommentit osoittavat, että meillä suomalaisilla on monta käsitystä miten metsiä tulisi hoitaa. On hyvä, että metsien hoito kiinnostaa.
Entisenä tutkijana on ollut hämmentävää törmätä tiedettä hyväksikäyttäviin tutkijoihin, jotka vaativat usein kapeiden tutkimusasetelmien ja tulosten kautta suuria muutoksia metsien hoitoon. Unohtuu, että käytäntö on laajintakin tutkimusta monitahoisempi, ja linjamuutosten (kuten avohakkuukielto) tekeminen pitää olla monelta kannalta perusteltu.
Huojentunut olen siitä, että keskustelua käydään, niin mielipiteen omaavien kuin tutkijoiden välillä. Tämä auttaa metsänhoitoa kehittymään.
Kehityksen polulla tulee olemaan monelle pettymyksiä, kun oma mielipide tai tutkimus ei johda suuriin muutoksiin. Niin suuri laiva kuin metsänhoito ei käänny ja muutu nopeasti. Toisaalta, kun laiva alkaa kääntymään, ei käännöstä voi myöskään peruuttaa.
Jatkossa ennakoin metsänhoidon monipuolistuvan ja kehittyvän huomioimaan ilmastonmuutokseen varautumisen (mm. tuhoriskit), ilmastonmuutoksen hillinnän mahdollisuudet (mm. turvemaiden hoidossa) ja tehokkuuden niin monimuotoisuuden suojelussa kuin metsien talouskäytössä.
Kyllä metsätaloutta ja metsänomistajia voi Suomessa tänä päivänä verrata n. 2000 vuotta sitten eläneeseen kristillisen maailman ikoniin Jeesukseen. Osa kansasta ja poliitikoista tuomitsee ja vaatii tuomiolle. Kuitenkin metsätaloutta ja metsänomistajia vaaditaan pelastamaan koko Suomen muualla tehdyt ilmaston pilaamisen synnit. Onko tämä olenkaan oikein ja kohtuullista?
Mielestäni on täysin kohtuuton vaatimus.