Antti Pajula: Hiipuuko sijoitusrahastojen metsänomistus, kun nollakorot jäävät historiaan?
05.10.2022
Kirjoittaja on eteläpohjalainen metsänhoitaja, joka työskentelee metsätilarakenteen johtavana asiantuntijana Seinäjoella. Varsinainen leipätyö vie nykyisessä toimenkuvassa metsään enää liian harvoin, mutta vapaa-aikaa kuluu vuodessa useampi viikko omissa metsissä ja hirvijahdissa.
Sijoitusrahastojen metsänomistus puhuttaa ja jakaa mielipiteitä. Puolesta puhuvat usein ne, joiden omat rahat ovat rahastoissa kiinni. Huolta taas tuntevat ne, jotka pelkäävät metsätiloista käytävän kilpailun jarruttavan esimerkiksi yksityisen metsänomistuksen kasvua.
Elokuun lopussa 2022 kotimaiset ja ulkomaiset sijoitusrahastot omistivat manner-Suomessa metsätalousmaata kaikkiaan 246 000 hehtaaria. Se on 0,9 prosenttia manner-Suomen metsätalousmaasta.
Sijoitusrahastojen omistamien metsien suhteellinen osuus vaihtelee maakunnittain vahvasti. Kainuussa se on selvästi suurinta: alueen metsätalousmaasta 5,3 prosenttia eli 100 000 hehtaaria on sijoitusrahastojen hallussa. Tilannetta selittää paljolti se, että metsäteollisuusyhtiö UPM myi 5–10 vuotta sitten Kainuussa runsaasti metsiään sijoitusrahastoille suljettuaan Kajaanin tehtaansa.
Suhteessa seuraavaksi eniten sijoitusrahastojen omistamaa metsätalousmaata on Pohjois-Pohjanmaalla (1,5 %), Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa (1,3 %) sekä Keski-Pohjanmaalla (1,1 %).
Vähäisintä sijoitusrahastojen omistus on Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa (0,04 %) eikä lukema nouse erityisen merkittäväksi Satakunnassa, Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessäkään (0,1 %).
Tyrehtyykö virta rahastoihin ja kääntyvätkö hintatarjoukset laskuun?
Nollakorot ovat siivittäneet metsäsijoitusrahastojen metsänomistuksen kasvua. Nyt nollakorot ovat historiaa ja raha ei virtaa metsäsijoitusrahastoihin entiseen tapaan. Mitä lienee luvassa?
Nollakorkojen aikana pelin henki oli tämä: Jos sijoitusrahastojen pääoma makasi metsäsijoitusrahaston pankkitilillä, pankilta irtosi rahalle miinusmerkkistä korkoa. Siksi sijoitusrahastolle on ollut edullisempaa sijoittaa raha myynnissä olevaan metsään, hinnasta riippumatta. Kun metsiä on vapailla markkinoilla kaupan vain rajallisesti, hinnat ovat koko ajan nousseet.
Korkotason noustessa tilanne todennäköisesti muuttuu. Jos sijoittajat alkavat saada markkinoilta rahoilleen plussakorkoja, metsäsijoitusrahastoihin virtaavan sijoitusrahan määrän voi olettaa vähenevän. Myös metsäsijoitusrahastojen pankkitileillä olevan rahan korot saattavat kääntyä plussapuolelle. Loogisesti toimiessaan talouden lait vaikuttaisivat siis niin, että metsäsijoitusrahastojen tekemät tarjoukset vapailla markkinoilla myytävistä metsätiloista olisivat jatkossa aikaisempaa maltillisempia.
