Antti Pajula: Metsärahastojen metsänomistus puhuttaa
12.08.2021

Kirjoittaja on eteläpohjalainen metsänhoitaja, joka työskentelee metsätilarakenteen johtavana asiantuntijana Seinäjoella. Varsinainen leipätyö vie nykyisessä toimenkuvassa metsään enää liian harvoin, mutta vapaa-aikaa kuluu vuodessa useampi viikko omissa metsissä ja hirvijahdissa.
Metsärahastot ovat hankkineet metsätiloja suunnilleen vuodesta 2015 lähtien. Metsäkeskuksen metsänomistustilastojen mukaan kotimaiset metsärahastot omistivat kesäkuussa 2021 noin 210 000 hehtaaria metsätalousmaata Suomessa. Suurimmat kotimaiset metsärahastot ovat osuuspankkitaustainen OP-Metsänomistaja, United Bankersin UB Metsä ja S-ryhmätaustainen S-Metsärahasto.
Kotimaiset metsärahastot omistavat metsiä tällä hetkellä jo selvästi enemmän kuin seurakunnat (155 000 hehtaaria). Jos rahastojen metsänomistus lisääntyy lähivuosina samaa tahtia, niin muutaman vuoden kuluttua niiden metsänomistus saavuttaa kuntien metsänomistuksen (440 000 hehtaaria) määrän. Koko Suomen metsätalousmaasta kotimaiset metsärahastot omistavat tällä hetkellä noin 0,8 prosenttia. Osuus ei ole vielä kovin mittava, mutta kasvu viime vuosina on ollut nopeaa.
Metsärahastoihin on viime vuosina virrannut runsaasti sijoittajien varoja, koska yleinen korkotaso on lähellä nollaa. Metsänomistuksen tuotto on korkotuottoa selvästi parempi. Toimintansa alkuvuosina metsärahastot ostivat isoja metsäalueita, kun metsäyhtiö UPM myi niitä Kainuusta, Pohjois-Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta. UPM kuitenkin lopetti metsätilojensa myynnit muutama vuosi sitten, ja viime vuosina metsärahastot ovat ostaneet erittäin aktiivisesti yksityisten tahojen myymiä metsätiloja.
Vuosina 2019 ja 2020 on vapailla markkinoilla myyty puhtaita metsätiloja Maanmittauslaitoksen julkaiseman kauppahintatilaston mukaan noin 120 000 hehtaaria vuodessa. Tästä pinta-alasta metsärahastot ja muut suuria sijoituksia tekevät yhteisöt (Tornator, kotimaiset ja ulkomaiset sijoitusyhtiöt, vakuutusyhtiöt, säätiöt jne.) ovat ostaneet lähes puolet.
Metsätilojen kauppamäärät ja -hinnat nousseet
Takavuosina myyntiin tulevista metsätiloista kilpailivat lähinnä yksityiset ostajat. Tällöin pienistä metsätiloista maksettiin parempia hehtaarikohtaisia hintoja kuin isoista tiloista, koska pienten tilojen ostajakandidaatteja ja kilpailua oli huomattavasti enemmän kuin isojen kohdalla. Metsärahastojen tulo metsätilamarkkinoille on muuttanut tilanteen ja nostanut ennen kaikkea suurten ja keskisuurten metsätilojen kauppahintoja. Rahastoja kiinnostavat jo noin 20 hehtaarin suuruiset, hyvien kulkuyhteyksien varrella olevat metsäkokonaisuudet – varsinkin, jos niissä on heti hakattavaa puustoa.
Metsätilojen nousseet kauppahinnat ovat myös lisänneet metsätilojen kauppamääriä. Kun kymmenen vuotta sitten puhtaita metsätiloja myytiin Suomessa noin 3 000 kappaletta vuodessa niin kahden viime vuoden aikana myyntimäärä on ollut noin 4 700 metsätilaa vuositasolla. Lisääntyneistä myyntimääristä ja nousseista myyntihinnoista on myyjätahojen ja kiinteistönvälittäjien lisäksi hyötynyt myös valtio kasvaneiden luovutusvoitto- ja varainsiirtoverotulojen kautta.
Monet yksityiset metsänomistajat haluaisivat kasvattaa omaa metsäpintaalaansa. Näille tahoille kovempi kilpailu metsätiloista ja selvästi nousseet kauppahinnat ovat tietenkin kielteinen asia. Metsänomistajien etujärjestö MTK on ollut huolissaan tästä ja myös siitä, että metsärahastot ja muut metsää omistavat yhteisöt saattavat tulevaisuudessa myydä metsiään ulkomaisille tahoille.
Puunmyyntimäärät kasvaneet
Metsärahastot saavat tuottonsa pääosin myymällä puuta. Tämän lisäksi tuottoa haetaan esimerkiksi tuulivoimasta, maa-ainesten myynnistä ja tonttien myynnistä. Markkinoille tulevaa puun määrää metsärahastojen omistus on lisännyt, ja tätä kautta teollisuus on saanut lisää puuta.
Mitä tapahtuu jatkossa?
Jatkuuko metsärahastojen kiivas metsien osto myös lähivuosina? Näin varmaankin käy, jos yleinen korkotaso pysyy nykyisellään eli erittäin matalana. Metsärahastot ovat kuitenkin aivan viime aikoina rajoittaneet rahan tuloa rahastoihin sen vuoksi, että metsien hintataso on paikoin noussut jo todella korkealle.
Toinen skenaario voi olla se, että yleinen korkotaso lähtee selvään nousuun. Tällöin voi hyvinkin käydä niin, että rahastoihin ei enää virtaakaan rahaa, vaan se suuntautuu korkosijoituksiin. Sellainenkin kehitys voi olla mahdollista, että metsärahastoihin sijoittaneet tahot alkavat ottaa sijoituksiaan rahastoista pois. Jos korkotaso nousee korkeammaksi kuin metsän tuotto, niin metsärahastot alkavat myydä metsiään pois. Kuka niitä siinä vaiheessa ostaa? Löytyykö kiinnostuneita yksityisiä tahoja tai ulkomaisia tahoja?
Ken elää se näkee.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Hyvä Antti!
kyllähän metsä on huono tuotto kohde esim noin kolmen kymmen vuoden reali ja osto voima kokenut täydellisen romahduksen, vertaa sitä palkka ym muuhun hinta kehitykseen,30 v,sitten myynti tulo oli verotonta tuloo nyt pääte hakkuussa on maksettu esim 80-100 vuotiaasta onpinta alaperusteistä veroa ties kuinka paljon ja nyt myydessä vero %30 et se siitä metsä bisneksestä
Metsän reaalituotto on ollut viime aikoina 3-5 %. Pörssiosakkaista on osaava sijoittaja saanut selvästi paremman tuoton. Myös asuntosijoittamisen tuotto on ollut metsän tuottoa parempi ainakin kasvavissa kaupungeissa. Korkotuoton metsän tuotto hakkaa selvästi. Moni sijoittaja arvostaa kuitenkin metsäsijoittamisen turvallisuutta ja sitä, että metsäsijoittamisen kannattavuutta voi parantaa omalla työpanoksella.
Veroasiasta olen kommentoijan kanssa kyllä eri mieltä. 30 vuotta sitten metsästä maksettiin pinta-alaveroa. Metsän laskennallinen tuotto lisättiin palkka- ja eläketulojen päälle ja moni metsänomistaja maksoi laskennallisesta metsätulosta 40-55 %:n veroa. Pientä palkka- ja eläketuloa saavat toki pääsivät pinta-alaveroaikana metsäverossa alle 30 %:n verolla.
Verotuksessa metsäverotus ei ole tasa-arvoinen .
Metsäverotukseenkin pitäisi saada osakeomistustiliä vastaava systeemi.
Täyttä asiaa! Kilpailutilanne kyseisten ostajatahojen kanssa on kehno kohtuupuustoisilla palstoilla. Toisaalta metsämaata jotuu nykyisin merkittävästi pois maaseudun väeltä perintöjen ja puunhalaajien toimesta. Teollisuuden kannalta em. institutionaaliset omistajat ovat varmaan mieluisampia.
Toiset ostelee metsiä "löysällä rahalla" jopa (tietämättömien ja asiaan perehtymättömien?) eläkesäästäjien rahoittamana. Markkinoilta on aina löytynyt metsää parempia sijoitusmuotoja, jonne toivoisin ainakin omia eläkevarojani mielummin sijoitettavan. Jatkuvan kasvatuksen suosiminen ja höllentynyt metsälaki ei tätä asiaa muuta, vaikka antaa etua tietyille toimijoille lyhyellä aikajänteellä.
Kakspiippuinen juttu, hoitamattomat rääseiköt, joiden omistajilla ei ole kiinnostusta, tai muka varaa maksaa hoitotöistä, joutaakin vaihtaa omistajaa ja pitää saada aktiiviseen omistukseen. Se, että sivutoimisesti metsiin sijoittava metsäammattilainen harvemmin pärjää kilpailussa rahastoja vastaan, kertoo että jotakin on pahasti pielessä..
Erittäin hyvin kirjoitettu