Ari Eini: Hyvä metsänhoito on ilmastoviisasta
26.02.2019
Kirjoittaja on metsänhoitaja (MMM), joka johtaa Suomen metsäkeskusta Lahdesta käsin. Eini yrittää vapaa-ajallaan ylläpitää kuntoaan ja liikkuu mielellään monipuolisesti metsässä.
Ilmastonmuutoksen perussyy on räjähtäen kasvanut fossiilisten raaka-aineiden käyttö. Päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla ripeästi ja kauaskantoisesti. Päästövähennykset eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan hiilidioksidia on pystyttävä myös poistamaan ilmakehästä. Metsät ja metsien tuotteet tarjoavat ihmiskunnalle ratkaisuja taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Suomessa on harjoitettu pitkään aktiivista metsäpolitiikkaa. Metsiemme puustoon sitoutunut hiilivarasto on kasvanut viidessäkymmenessä vuodessa lähes 70 prosenttia. Metsiemme vuotuinen hiilinielu on noin 28 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia eli isompi kuin Kanadan, kun huomioidaan metsätuhot. Kasvava metsä sitoo lähes puolet koko Suomen hiilipäästöistä.
Useimmat metsänomistajat pyrkivät yhdistämään oman metsänsä hoidossa monta asiaa: taloudellisen kannattavuuden, luonnon monimuotoisuuden ja myös metsän virkistysarvot. Ilmastonmuutos tuo kuvioon ainakin kaksi uutta muuttujaa: miten metsällä voisi parhaiten hillitä ilmastonmuutosta, mutta samalla myös sopeuttaa metsää jo tapahtuneen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.
Terve ja hyvin kasvava puu sitoo paljon hiiltä
Yksinkertaistaen voi todeta, että mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiiltä. Positiivista ilmastovaikutusta voi maksimoida pyrkimällä mahdollisimman korkeaan tukkipitoisuuteen; sahatavarana puu säilyy pitkään hiilivarastona talojen ja huonekalujen rakenteissa.
Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa korjattavan puutavaran tukkipitoisuus voi olla korkeampi, mutta siinä menetetään jaksollisessa kasvatuksessa saatava jalostetun siemen- ja taimiaineksen tuoma kovempi kasvu, eli hiilensidonta. Luonnonvarakeskuksen mukaan jatkuvapeitteisessä kuusikossa puuntuotos on 15–25 prosenttia alhaisempi kuin tasaikäisenä kasvatettavassa.
Jatkuvapeitteisen kasvatuksen riskeinä ovat myös useammin tehtävän korjuun yhteydessä tapahtuvat juuri- ja runkovauriot jäävälle puustolle ja rajatummat keinot torjua juurikääpäsienten aiheuttamia tuhoja. Avohakkuun kautta uudistettu kohde palaa hiilinieluksi noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua hakkuun jälkeen; uudistamisvaiheen hiilivuotoa voidaan minimoida rikkomalla maanpintaa mahdollisimman vähän ja toteuttamalla uudistamistoimet ripeästi hyväkasvuisella, jalostetulla taimiaineksella.
Metsätuhoihin kannattaa varautua
Lämpimämpi ja märempi ilmasto lisää erityisesti tuulituhoja, ja lämpimämpi ja kuivempi hyönteistuhoja. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin metsätuhoihin voi ja kannattaa varautua. Parasta varautumista on hyvä metsänhoito: oikea-aikainen taimikonhoito ja ensiharvennus takaavat hyvän kasvun, siis hiilensidonnan, ja terveen, tuhoja hyvin kestävän metsän. Sekametsän on todettu kestävän tuhoja paremmin kuin yhden puulajin metsikkö kestää.
Yhtenä keinona lisätä metsiemme hiilivarastoa on esitetty metsikön kasvattamista nykyistä vanhemmaksi. Näin toimien sitoutuisi metsiimme nykyistä enemmän hiiltä. Metsiä vanhentamalla otamme kuitenkin tietoisen riskin: metsätuhot voivat hallitsemattomasti tuhota hiilinielun ja -varaston.
Turpeen tarpeetonta hajoamista kannattaa välttää
Yli puolet maamme lähes 10 miljoonasta suohehtaarista on ojitettu metsätalouskäyttöön. Suomen suometsät ovat tällä hetkellä puustobiomassan merkittävän suurenemisen ansiosta kasvihuonekaasujen nettonielu. Runsastyppisillä, ravinne-epätasapainosta kärsivillä soilla voidaan lannoituksella parantaa puuston kasvua, eli hiilinielua vuosikymmeniksi. Turvemaiden tuhkalannoituksilla voitaisiin lisätä puuston vuotuista kasvua kaikkiaan noin 8 miljoonaa kuutiota. Turpeen hajoamista voidaan suometsissä hillitä pitämällä vedenpinnan taso riittävän korkealla – mutta kuitenkin puuston kasvun kannalta riittävän alhaalla.
Luonnontilainen suo on hiilinielu. Ojitetun suon kunnostaminen ei kuitenkaan sovi nopeaksi keinoksi ilmastonmuutoksen hillintään. Kunnostettu suo on hiililähde ja palaa hiilinieluksi suotyypistä ja ennallistamisen voimakkuudesta riippuen vasta kymmenien, jopa satojen vuosien jälkeen.
Täsmämetsänhoidolla omiin tavoitteisiin
Nykyinen metsälaki ja alati paraneva metsävaratieto tarjoavat erinomaiset eväät täsmämetsänhoidolle. Metsänomistaja voi valita omien tavoitteidensa ja mielenkiintonsa pohjalta hänelle parhaiten sopivan tavan toimia. Vielä on huomattava, että ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden parantaminen eivät ole sama asia; jotkut toimista tukevat toisiaan, mutta eivät välttämättä kaikki. Metsänhoidossa, kuten niin monessa muussakin asiassa, on pyrittävä kokonaisuuden kannalta parhaaseen ratkaisuun. Aina se ei ole helppoa – mutta juuri siksi se on niin kiinnostavaa!
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Erittäin hyvä ja perusteltu kirjoitus. Olisi hyvä saada tämä asiasisältö mahdollisimman monen suomalaisen tietoon.
Kyllä on läpinäkyvää avohakkuu-propagandaa Metsäkeskukselta kuten myös itse laadittu ensimmäinen kommenttikin!
Erittäin hyvä ja perusteltu kirjoitus. Olisi hyvä saada tämä asiasisältö mahdollisimman monen suomalaisen tietoon.
Olen Ilmon kanssa täsmälleen samaa mieltä: hyvä artikkeli ja tulee oikeaan aikaan - olemme Turussa Taimi II:n kokoustilassa (Puutarhak. 21) ke 20.3. alkaen klo 18.30 järjestämässä kansanedustajaehdokkaiden yleisötilaisuuden puolueiden metsäpoliittisista näkemyksistä ja tämäkin artikkeli luo tuohonkin keskusteluun taustaa kuin tilauksesta!
Metsä on peitteinen jo kymmenvuotiaana Etelä-Suomessa. Minulla on Kanta-Hämeessä kohde, joka on 10 vuotiaana täysin peitteinen.
On aika karkeasti yleistävää sanoa, että "kunnostettu" eli ennallistettu metsäojitettu suo on hiilen lähde. Useimmat niistä, etenkin karut suot, alkavat kyllä sitoa hiiltä rahkasammalen kasvuun ja sitä kautta vähitellen taas turpeeseen, kun ojat on tukittu ja vedenpinta noussut. Rehevämmätkin kohteet muuttuvat nopeasti hiilen nieluiksi, mutta ainakin tilapäisesti kohonneet metaanipäästöt heikentävät ilmastoa viilentävää vaikutusta.
Jos metsätaloutta ojitetulla suolla halutaan syystä tai toisesta jatkaa, kannattaa tutustua jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmiin, joilla toivottavasti saadaan turpeen hajoamista hillittyä ilman, että puuston kasvu häiriintyy. Samalla vähennetään suometsätalouden vesistökuormitusta.
Kirjoitat, että parasta varautumista tuuli- ja hyönteistuhoihin on hyvä metsänhoito eli oikea-aikainen taimikonhoito ja ensiharvennus. Onko tästä tutkittua tietoa?
Ihmetyttää tämä ilmasto propaganda vouhotus. Kun hiilidioksidia on 0,04 prosenttia keskimäärin ilmassa niin sillä määrällä ei voi olla mitään tekemistä minkään kanssa. Jos ilmasto muuttuu niin sitä se on tehnyt jo vuosi miljoonien ajan ihmisen toiminnasta riippumatta. Taitaa olla poliittisen rahaeliitin suuri kupla tämä ihmisen syyllistäminen ja rahastaminen.
Yksi vaihtoehto kasvattaa nykyistä vanhemmaksi?
Mitä tapahtuu, jos kasvatetaan nykyistä nuoremmaksi?
Meillä entiset kitu-rahkasuot tuottavat nyt puuta 10 m3/ha/v eli sitovat hiiltä 7 t/v/ha samalla kun sammal kuitenkin vielä kasvaa. Luonnontilainen suo sitoo 200 -300 kg !
Meillä koivikot ensiharvennetaan jo 14 vuotiaina ja väjennetään 20 v eli metsämme ovat hiilen sitojia huomattavasti 20 v nopeammin. Suomi voisi oikein hyvällä hoidolla tuottaa puuta 150 milj.m3 ja sitoa sillä hiiltä 100 milj. t eli enemmän kuin kaikki päästöt.
Jo ensimmäisessä lauseessa esitetään väite, jolle ei ole mitään tieteellistä perustetta! Tällaista propagandaa ei pitäisi ammattilehdessä vältää.
Avohakkuu ei yksin ole autuaaksi tekevä tapa hoitaa metsiään, vaan sen rinnalla, ei kilpailijana, jatkuva kasvatus on monin paikoin huomattavasti taloudellisempi, kevyempi, ja siten, halvempaa toteuttaa kuin avohakkuu, puhumattakaan terveys-, luonto-, maisema-, virkistusarvoista, jotka säilyvät ja pysyvät, toisin kuin avohakkuun jäljiltä. Ne kaikki menetetään vuosikymmeniksi.
Molempia tarvitaan, ja ymmärrän kyllä miksi avohakkuuta niin mainostetaan, mutta hakkuiden lisäys saataisi toteutettua taloudellisemmin ja ympäristöarvoja säästäen hankintatyön arvostuksen ja hinnan nostamisella sille kuuluvaan arvoonsa! Nythän se on pelkkä vitsi!
Avohakkuut ja metsäpohjan muokkaukset on välittömästi kiellettävä koska näin kiihdytetään voimakkaasti hiilinielujen pienentämistä.
Nykyisillä raakapuun hinnoilla ei puun myynti teollisuuden tarpeisiin ole mielekästä koska
kuutiohinta raakapuulle on samalla tasolla kuin 30- vuotta sitten ja teollisuus keskittyy ainoastaan bulkkituotteiden valmistukseen.
Blogi on onnistunut kun se saa aikaan keskustelua, ja avointa keskustelua metsäalalla nykytilanteessa kaivataankin.
Kannattaisi muuten tutkia koivun osuuden merkittävän lisäämisen vaikutusta hiilen sidontaan, rauduksen kasvu on todella nopeaa, sopivilla paikoilla istutus onnistuu ilman muokkausta ja bonuksena alikasvoskuusten myötä lopputulemana voi olla varsin hyvin tuhoja sietävä monimuotoinen sekametsä.
"Mitä nopeammin kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiiltä" pitää paikkansa, mutta jos metsä kasvaa liian nopeasti, se ei kelpaa enää sahatavaraksi eikä puu säily silloin pitkään hiilivarastona talojen ja huonekalujen rakenteissa, vaan kelpaa lähinnä sellupuuksi.
Varmuudella metsän kasvattaminen vanhemmaksi lisää metsien hiilivarastoa. Nykyinen metsälaki on ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa, kun metsää saa hakata aukoksi vaikka taimikkovaiheessa, jos niin huvittaa. Esimerkiksi metsähallitus olisi laitettava kuriin tässä asiassa lakia kiristämällä. Sehän hakkaa keskenkasvuisia metsiä aukoksi, jonkun ihmeen laskennallisen korkovaatimuksen perusteella, millä ei ole mitään tekemistä hyvän ja kannattavan metsänkasvatuksen kanssa.
Teoriat menevät uusiksi kun uutta tietoa tulee.
Yksi puuttuva tieto kaataa vanhat päätelmät.
Hyvä metsänhoito on kaiken a ja o. Aukkohakkuissa oleellista on millainen aukko tehdään. Liian isot aukot eivät ole hyvä asia vaan niiden pitää olla sopivan kokoisia lohkoja ja metsässä pitää olla eri kasvuvaiheita meneillään. Se on yhtälailla luonnon monipuolisuutta, ei umpeen kasvanut risukko tai riukuuntunut varttunut metsä.
Kiitos kaikista hyvistä kommenteista - hienoa, että asia on kiinnostanut lukijoita.
Tarkoitukseni ei ole ollut asettaa sen enempää jaksollista kuin jatkuvaakaan kasvatusta toinen toistaan paremmaksi. Molemmilla on paikkansa, ja sen vuoksi käytänkin tekstin lopussa ilmaisua täsmämetsänhoito. Olen myös todennut kirjoituksessani, että jatkuvassa kasvatuksessa voi tukkipitoisuus, tai kuten alalla usein sanotaan, tukkiprosentti, olla parempi kuin jaksollisessa kasvatuksessa - se voi siten olla myös metsänomistajalle kannattavampi vaihtoehto. Eri kasvatus- ja hakkuutapoja tultaneen entistä useammin yhdistelemään riippuen kohteesta ja metsänomistajan mieltymyksistä. Kumpaakaan metsänkäsittelytapaa ei hiilensidonnan kannalta voitane pitää yksiselitteisesti toista parempana.
Suometsiä koskevassa kappaleessa olen lainannut kahta eri julkaisua:
1. Tolvanen, Anne & al., Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 48/2018, Metsätalouskäyttöön soveltumattomien ojitettujen soiden jatkokäyttö, LIFEPeatLandUse (Life 12 ENV/FI/000150) 2013-2018, Layman’s Report, ja
2. Ojanen, Paavo, Metsäojituksen vaikutuksesta ilmastoon / Climate impacts of forestry on drained boreal peatlands. Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä, vertaisarvioitu.
Suometsien vedenpinnan tason oikealla säätelyllä viittaan myös jatkuvasta kasvatuksesta saatuihin kokemuksiin suometsissä.
Oikea-aikainen taimikonhoito ja ensiharvennus lumi-, tuuli- ja hyönteistuhojen estäjänä on todettu useissa Luken tutkimuksissa. Oikeaan aikaan tehdyt varhaisperkaus, myöhemmät taimikonhoidot sekä kasvatushakkuut estävät rungon riukuuntumisen ja pitävät latvuksen neulas- ja lehtimassan riittävänä. Näin puu kestää paremmin tuhon aiheuttamaa biomassakatoa ja tanakampi puu kestää lumen painoa.
Ensiharvennuksen viivästymistä ja harvennusvoimakkuuden vaikutusta nuoren männikön kehitykseen on tutkinut mm. Hynynen ja Saramäki (https://metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article5949.pd): "Eniten lumi- ja tuulituhoja tavattiin harventamattomina kasvaneilla ja lannoitetuilla koealoilla ja vastaavasti vähemmän alussa voimakkaasti harvennetuilla ja lannoittamattomilla koealoilla." Tässä painotetaan riittävän harvennuksen vaikutusta elävän latvuksen säilymiseen.
Harvennusvoimakkuuden vaikutusta tuulituhoihin on Lukessa tutkinut myös Pentti Niemistö, jonka mukaan kuitenkin liian voimakkaat harvennukset lisäävät tuulenkaatoja.
Versosurman (surmakkasieni) osalta on Lukella tutkimusviitteitä, että sienet pitäisivät hyvin tiheiden metsien kosteasta mikroilmastosta. Tähänkin voidaan siis vaikuttaa harvennuksen voimakkuudella.
Kaksikin eri lukijaa on nostanut esiin koivun nopean kasvun puulajina, siis nopeana hiilensitojana. Maassamme perustetaan harmillisen vähän koivumetsiköitä. Suurin syy siihen on hirvi.
Yhdessä kommentissa on viitattu puun hintoihin ja metsätalouden kannattavuuteen. Puun hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Suomessa onneksi on kysyntää kaikille puutavaralajeille.
Kuten yksi teistä on todennut, teoriat menevät uusiksi, kun uutta tietoa tulee. On erittäin tärkeää, että meillä Suomessa on käytössämme paras mahdollinen tutkimustieto tehdessämme päätöksiä metsistämme ja niiden hyödyntämisestä. Metsät on meille jokaiselle iso asia!
Tässä vielä toimiva linkki Hynynen/Saramäki tutkimukseen: https://metsatieteenaikakauskirja.fi/article/5949
Olen huomannut, että monet "hiilinieluintoilijat" painottavat metsien hakkuuiden viivästämistä jopa hakkamatta jättämistä, jotta täten saadaan runsaasti järeää puuta nielemään hiiltä. Kyllähän järeä metsä nielee hiiltä, mutta järeänkin metsän nielun aika taannuttaa; kasvu hidastuu. Jos tällainen buumi on vallalla, tulee notkahdus hiilen sidontaan, sillä ikääntyneet metsät on kuitenkin päätehakattava. Näin ollen on tehokkainta kasvattaa metsä koko ajan hyvinvoivana, on tapa sitten jatkuva tai mieluusti pienikuvioinen jaksollinen. Kyllä Suomessa puuta riittää hiiltä nielemään, lisääntyyhän nykyhakkuumäärillä puuston kokonaismäärä koko ajan.
Odottelen vain, milloin Helsinginkin mustat hiilivuoret ovat historiaa energialaitoksen pihoilla.