Ari Nikkola: Liian tiheä on liian tiheä

Kun Metsäkeskus tekee Kemera-tukiin liittyviä tarkastuksia, joudutaan hanke usein hylkäämään, koska taimikko on jätetty liian tiheäksi. Hakijalle annetaan mahdollisuus korjata työ, mutta aina tätä mahdollisuutta ei käytetä. Taimikko halutaan siis kasvattaa metsänhoitosuosituksia tiheämpänä. Vaan kannattaako näin tehdä?

Kemera-tarkastuksissa ohjenuorana käytetään hyvän metsänhoidon suosituksia. Lakipykälissäkin sanotaan, että työ tulee tehdä hyvän ammattikäytännön mukaisesti. Moni omatoimimetsuri on varmastikin törmännyt siihen, että runkoja on työn jälkeen enemmän kuin mitä suosituksissa sanotaan. Osin tämä johtuu siitä, että silmä narraa. Taimikko näyttää työn jälkeen harvalta, ja sitä harvemmalta mitä ohuempia rungot ovat, vaikka runkoja on jäänyt liikaa. Tiheyttä pitääkin arvioida sen pohjalta, miltä metsä näyttää sitten, kun ollaan ensiharvennusvaiheessa.

Itse olen sahaillut aika paljon keskisuomalaisia puolukkatyypin männiköitä ja sekapuustoisia pusikoita. Voin heti tunnustaa, että tiheäksi meinaa jäädä. Ei keskisuomalainen VT-männikkö kuitenkaan jaksa kasvattaa ensiharvennusvaiheeseen kunnon kuitupuita kuin noin 2000 runkoa hehtaarilla. Ylimääräiset rungot ovat vain tiellä, eivätkä ne lisää monimuotoisuuttakaan. Monimuotoisuutta vaalitaan riistatiheiköillä, jättöpuilla ja sillä, että yhdestäkään metsästä ei tehdä yhden puulajin monokulttuuria.

Männikössä hyvä laatu syntyy, kun kylvömännikkö perataan ensimmäisen kerran 2-3 metrisenä ja kasvatetaan edelleen tiheänä viimeiseen taimikonhoitoon, joka tehdään 5-7 metrin pituudessa. Seitsenmetrisessä männikössä työ tahtoo mennä painimiseksi, mutta laadun ja hirvivahinkojen kannalta seitsemän on kuitenkin viitosta parempi ajankohta. Kuusikossa ja koivikossa laadun kasvatus ei vaadi mitään erityistä. Erityisesti koivikossa pitää muistaa, että myös rungon järeys on laatutekijä.   

Euro taimikonhoitoon tuo aikanaan kolme euroa takaisin. Jos taimikko on jäänyt hoitamatta, niin Kemeran nuoren metsän hoidon tuki ensiharvennukseen lisättynä pienpuutuella on jonkinlainen laastari. Tuki saattaa tuntua hyvältäkin lisätulolta. Kun koneellisesti harvennetaan ylitiheää nuorta metsää, niin korjuu on työnä haastavaa. Hyvää laatua on vaikea saavuttaa. Usein tehdään kaiken lisäksi liian voimakas harvennus. Tämä käy ilmi myös Metsäkeskuksen tekemistä tarkastuksista. Tiheiköstä jäljelle jäänyt puusto on riukuuntunutta ja usein huonolaatuista. Menetys kasvussa ja rahassa verrattuna ajallaan hoidettuun metsään on hyvinkin suurempi kuin Kemeran tuki.

Oma selkeä ohjenuorani on, että taimikot hoidetaan metsänhoitosuositusten mukaisesti ja Kemera-tuki hyödynnetään. Ensiharvennusvaiheessa metsä ei sitten koskaan saa olla niin tiheää, että se täyttää Kemeran nuoren metsän hoidon kriteerit. Jos on, niin homma on mennyt pahasti pieleen. Ja polttopuuta ei kannata erikseen kasvattaa. Sitä kertyy muutenkin.