Ari Nikkola: Metsänkäyttöilmoitus on paljon enemmän kuin vain ilmoitus

Maanomistajan tulee tehdä aiotusta hakkuusta metsänkäyttöilmoitus. On kysytty, onko tällainen ilmoitus vain turhaa byrokratiaa. Byrokratiaa se kyllä on, mutta ei todellakaan turhaa. Ilman metsänkäyttöilmoituksia Suomi ei voisi esimerkiksi todentaa sitä, että EU:n markkinoille ei Suomesta viedä tuotteita, jotka on valmistettu laittomasti hakatusta puutavarasta. Ja jos tätä ei voi todentaa, loppuu kaupanteko lyhyeen.   

Metsäkeskus vastaanottaa vuosittain 120000–140000 metsänkäyttöilmoitusta. Jokainen tarkastetaan koneen automaatilla tai ihmissilmällä. Ensisijaisesti valvotaan, että aiotut hakkuut eivät riko metsälakia. Metsänkäyttöilmoitus mahdollistaa kuitenkin myös sen varmistamisen, ettei aiottu hakkuu riko vesilakia, luonnonsuojelulakia, muinaismuistolakia tai kaavan määräyksiä.  

Vesilakia ja luonnonsuojelulakia valvoo ELY-keskus. Kun hakkuu osuu pohjavesialueelle tai esimerkiksi liito-oravareviirin läheisyyteen, lähettää Metsäkeskus siitä tiedon ELY-keskukseen. ELY-keskus valvovana viranomaisena päättää sitten mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Vastaavasti Museovirasto valvoo, että hakkuilla ei tuhota tai rikota muinaismuistokohteita. Muinaismuistokohteet voivat olla sellaisia, että maallikko ei niitä välttämättä tunnista arvokohteiksi. Lain suoja niillä kuitenkin on. 

Metsäkeskuksesta lähtee vuosittain muille viranomaisille enemmän kuin 10000 ilmoitusta aiotuista hakkuista. Joku voi tietenkin olla sitä mieltä, että tällainen tiedonvälitys vain hankaloittaa hakkuiden tekemistä. Mielestäni on kuitenkin parempi varmistaa asiat etukäteen kuin alkaa etsiä syyllistä vahingon tapahduttua.  

Voimme todistaa, että laittomat hakkuut eivät ole Suomen ongelma 

Mitä sitten tarkoittaa tämä laittomien hakkuiden valvonta, johon alussa viittasin. Sen taustalla on EU:n puutavara-asetus nro 995/2010. Asetuksen tavoite on estää laittomasti hakatun puun ja tällaisesta puusta valmistettujen tuotteiden saattaminen EU:n markkinoille. Todistustyö jää maanomistajalle, jonka on pystyttävä osoittamaan, että puutavara ei ole peräisin laittomista hakkuista.  

Kuulostaa hankalalta, mutta ei ole sitä. Metsänkäyttöilmoitus ja hakkuun mittausasiakirja ovat ne asiakirjat, joilla maanomistajat EU-slangia lainaten ”muodostavat huolellisuuden järjestelmän“.  

Metsänkäyttöilmoitusten laiminlyöntejä etsitään tämä päivänä muun muassa satelliittikuvien avulla. Niiden avulla voidaan löytää uudistushakkuukuviot, joilta metsänkäyttöilmoitus puuttuu. Harvennushakkuut ovat vielä haaste. Aina joskus metsänkäyttöilmoitus unohtuu, mutta olen sitä mieltä, että tahallisesti niitä ei juurikaan jätetä tekemättä. Ruokavirasto taas valvoo sitä, että Metsäkeskuksen tarkastusprosessi toimii.  

Poliisin suhtautuminen metsänkäyttöilmoitusten laiminlyönteihin on ollut hieman vaihtelevaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että asiaan on alettu suhtautua vakavammin. Muutoksen taustalla on ainakin osin Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäälliköiden ja luonnonvarasyyttäjien tapaaminen viime kesänä. Syyttäjät olivat varsin vaikuttuneita tavasta, jolla metsänkäyttöilmoituksia ja mahdollisia laiminlyöntejä valvotaan. Oli mukava kuulla syyttäjäviranomaisten näkemys, että metsänkäyttöilmoitus ei ole vain ilmoitus. Metsänkäyttöilmoitus on varsin painava ja merkittävä asiakirja, jota ilman tärkeimmän luonnonvaramme metsän kestävää käyttöä ei ole mahdollista valvoa.