Ari Nikkola: Olemmeko valmistautuneet pandemiaan nimeltä Ips typographus?

Sain jokin aika sitten maanomistajalta mielenkiintoisen puhelun. Soittaja halusi keskustella metsätuhoista, erityisesti kirjanpainajasta. Yllätyin, kun hän ei ollut varsinaisesti kiinnostunut itse kirjanpainajasta. Sen sijaan hän halusi kuulla, miten tuhoja pyritään ennalta ehkäisemään, miten metsätuholakia valvotaan ja miten kirjanpainajakannan kehitystä seurataan. Asia kiinnosti, koska hänen mielestään kirjanpainajien aiheuttamaan uhkaan suhtaudutaan Suomessa liian kevyesti.

Laajoja kirjanpainajatuhoja on Suomessa ollut toistaiseksi aika vähän, joten ihan lepsusti ei asiaan suhtauduta. Merkittävin työväline ehkäistä metsätuhoja on metsätuholaki. Laissa on omat velvoitteensa sekä metsänomistajalle, että puun korjaajalle. Lain valvonta on Metsäkeskuksen tehtävä. Lain nojalla valvotaan esimerkiksi sitä, että puutavarapinot viedään pois metsävarastoista lain määrittämiin päivämääriin mennessä.

Jos vuotuinen hakkumäärä, noin 70 miljoonaa kuutiota, jaetaan 100 kuutiometrin pinoihin, niin pinoja kertyy 700 000 kappaletta. Jokainen metsäteillä kulkenut on varmaan jonkun pinon kesällä nähnyt. Pääsääntö kuitenkin on, että pinot poistetaan metsästä säädetyissä aikarajoissa tai pinot ovat sellaisia, että poisvientivelvoitetta ei ole. Tältä osin asia on siis kunnossa.

Myrskytuhojen kanssa on toistaiseksi pärjätty

Metsätuholaki velvoittaa myös keräämään metsästä pois sellaisen vahingoittuneen puun, josta tuho voi levitä. Asta, Lahja, Sylvi ja Veera niittivät valtavat määrät puuta maahan elokuun 2010 ennätyshelteiden jälkeen. Myrsky kuitenkin osoitti, että puuta pystytään korjaamaan pois isojakin määriä lyhyessä ajassa. Lisäksi myrskyt ovat yleisempiä vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kuin ensimmäisellä, eli aikaa korjuuseen ennen kevään hyönteisinvaasiota on kohtuullisesti. Myrskytuhojen kanssa onkin ainakin toistaiseksi selvitty melko hyvin.

Vuoden 2010 myrskyjen ja kuumien kesien jälkeen tilanne oli silti aika paha. Kun tuhokarttaa katsoi, saattoi havaita, että pahimmat myrskyalueet ja pahimmat kirjanpainajatuhoalueet eivät kuitenkaan olleet täysin samoja. Tuhokartoissa erottui tuhoalueiden lisäksi Salpausselkä. Salpausselän eteläpuoliset, tasaisilla, tiiviillä mäillä kasvavat vanhat kuusikot näyttivät olevan kirjanpainajien mieleen.

Metsätuholaki ei velvoita hakkaamaan sellaisia vanhuuttaan jo huonokuntoisia kuusikoita, jotka ovat todennäköisiä tuhokohteita, kun seuraava normaalia kuivempi ja kuumempi kesä tulee. Kirjanpainajahan iskee myös elävään pysytypuuhun, jos puun kunto on riittävän huono ja iskijöitä riittävästi. Sen jälkeen tuho on kuin metsäpalo, joka riittävästi voimaa saatuaan on vaikeasti sammutettavissa.

Metsätuholaki ei myöskään velvoita tekemään uudistushakkuun rajausta niin, että kirjanpainajille mieluisia etelä-länsisuuntaisia varttuneemman kuusikon seinämiä ei syntyisi. Tällaiset seinämät ovat paitsi herkkiä myrskytuhoille, myös auringon paisteen ja lämmön ansiosta kirjanpainajien suosiossa. Tässä ongelmana on tietenkin tilarakenne: tilarajoja riittää, eikä mikään kiellä hakkaamasta naapurin rajaan asti.

Kuusta istutetaan liikaa

Yksi lisäongelma on kuusen liian suuri osuus istutuksissa. Kuusta on jo pitkään istutettu liian karuille ja kuiville paikoille. Syy tähän on yleensä on hirvi, joka tekee männyn ja koivun kasvatuksesta hankalaa. Tiedossa kuitenkin on, että kuusi on pääpuulajeistamme se, joka eniten tulee kärsimään ilmaston muuttumisesta. Aika näyttää, minkälainen aikapommi tässä on rakennettu. Keski-Euroopassa pommi jo räjähti. Yksipuoliset kuusikot, jotka on perustettu luontaisesti lehtipuuta kasvaville paikoille, on paikoin kokonaan menetetty.

Lopputulemana voi ehkä todeta, että niin kauan kuin kesäkelit pysyvät normaalin rajoissa, kirjanpainajatuhot ovat hallinnassa. Sen sijaan juuri mitään sellaista, joka ehkäisisi kahden poikkeuksellisen kuuman ja kuivan kesän aiheuttaman laajan kirjanpainajatuhon, ei velvoiteta tekemään.

Eli voi käydä samoin kuin koronan kanssa. Tiedetään, että joskus se tulee – ja sitten kun se tulee, ei siihen olla valmistauduttu.