Arto Valkama: Metsänomistus ja -hoito tienhaarassa

Hoidanko minä metsiäni oikein? Ovatko hoitotoimenpiteet ilmaston kannalta oikeita? Voiko metsistä saada tuloja muullakin tavalla kuin perinteisellä puukaupalla? Riittääkö oma osaaminen ja aika enää metsien hoitoon? Siinä kysymyksiä, joihin moni metsänomistaja hakee vastauksia voimakkaan metsiin kohdistuvan mediamylläkän ja yhä kiireemmäksi käyvän elämäntahdin keskellä.

Tällä hetkellä metsien hoitoon jaetaan eri tahoilta monipuolisia ohjeita, välillä hyvinkin aggressiivisesti. Jonkun mielestä metsien käyttö pitäisi lopettaa kokonaan ja toisen mielestä sitä tulisi pikemminkin tehostaa. Ja kun molemmilla on sama tavoite, ilmastonmuutoksen torjunta, ei ole kumma, jos keskivertometsänomistaja tuntee voimattomuutta ja osaamattomuutta metsien hoidon suhteen. Kun metsänomistukseen liittyy vielä hyvin usein perikuntamuotoinen yhteisomistus moninaisine mielipiteineen, vaikeutuvat metsien hoidon suunnittelu ja käytännön toimet vielä entisestään.

Metsistä haetaan jatkossa muullakin tavalla tuottoa kuin puuta myymällä. Metsien rauhoittaminen on kasvattanut suosiotaan. METSO- ja muita suojelusopimuksia tehtiin vuonna 2021 ennätysmäärä. Hiilinielukauppa nousee usein esille, mutta sen pelisäännöt tuntuvat olevan vielä kehittymisvaiheessa. Erilaisten metsästä kerättävien luonnontuotteiden kysyntä kasvaa koko ajan. Kompastukseksi nousee usein metsien luomusertifointivaatimus, jonka täyttäminen pienillä tiloilla ei ole kovin helppoa ja kannattavaa.

Mikä sitten ratkaisuksi metsäomistamisen jatkamiseksi? Haenko oppia metsien hoitamiseen vai luovunko kokonaan metsistä? Molemmat ovat tänä päivänä mahdollisia vaihtoehtoja. Metsäkeskuksen ja muiden toimijoiden koulutusprojektit tarjoavat metsien hoitoon paljon hyvää oppia, ja metsäpalveluiden tarjojajilta saa metsien hoitoon haluamiaan palveluita. Metsien myynnistäkin saa ihan kohtuullisen korvauksen. 

Yhteismetsä on helppo vaihtoehto jatkaa metsänomistusta

On olemassa myös erinomainen välimuoto metsänomistamiselle: yhteismetsä. Metsänomistaja voi liittää metsänsä yhteismetsään, jolloin perustettavan yhteismetsän osakastilan kautta omistus jatkuu, mutta omaisuuden hoito siirtyy yhteismetsän hoitokunnan harteille. Yhteismetsän osakkaalle ei halutessaan jää muuta tehtävää kuin vastaanottaa verovapaa osuusylijäämä vuosit-tain ja hyödyntää se haluamallaan tavalla. Yhteismetsäomistuksen suosio kasvaa kovaa vauhtia. Olemassa olevien ja uusien yhteismetsien pinta-ala kasvaa noin 25 000 hehtaarin vuosivauhtia.

Osa yhteismetsistä on tarttunut kehityshaasteisiin toden teolla. Esimerkiksi Kauhavan yhteismetsä on kokeillut erilaisia metsien käsittelytapoja perustamalla omatoimisesti koealoja, suojelusopimuksia on tehty useita, ensimmäiset hiilinielutarjoukset on jätetty ja koko metsäpinta-ala on PEFC-, FSC- ja luomusertifioitu. Kokeiluprojektien kautta luonnontuotteiden keräys ja myynti on käynnistynyt. Luomusertifiointi osoittautui jo ensimmäisenä vuotena kannattavaksi, ja tulevina vuosina sen tarjoamia mahdollisuuksia päästään kunnolla hyödyntämään.

Toivottavasti jokainen metsänomistaja löytää jatkossa itselleen ja metsilleen sopivan tavan hoitaa tai suojella niitä, tai sitten luopua niistä kokonaan. Tärkeintä on tehdä suunnitelma jokaiselle hehtaarille, eikä jättää metsiä vain oman onnensa nojaan. Uudet hoito- ja omistusmuodot, uudet ja perinteiset metsien tuotteet sekä erilainen suojelu ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta.