Birgitta Partanen: Käännetään haasteet mahdollisuuksiksi

Suomelle kestävä metsätalous on elinehto ja sen merkitys korostuu nykyisessä poikkeustilanteessa, Ukrainan-sodan ja Venäjän-pakotteiden aikana. Kriisitilanteet pakottavat etsimään uusia ratkaisuja. 

Lannoitteiden ja urean heikentynyt saatavuus on haaste, joka voidaan nähdä myös mahdollisuutena. Oikeilla valinnoilla nykyhetki on tilaisuus monipuolistaa metsän tuottomahdollisuuksia ja ottaa iso harppaus kohti kestävämpää tulevaisuutta. Nämä valinnat lisäävät maamme huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.

Metsissä kestävyys ja vastuullisuus tarkoittavat puuntuotannon lisäksi luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön turvaamista, luonnontuotteiden keruun mahdollistamista ja ilmasto- ja ympäristökysymysten huomioimista.

Juurikäävän torjunnasta ei kannata tinkiä

Juurikäävän on arvioitu aiheuttavan vuosittain 50–60 miljoonan euron tappiot metsänomistajille. Kattavalla torjunnalla pystytään vähentämään tappioita ja estämään sen leviämistä uusille alueille. 

Juurikäävän itiötuotanto ja itiöiden leviäminen ilman kautta alkaa, kun lämpötila nousee viiteen lämpöasteeseen. Juurikääpää torjutaan käsittelemällä kannot torjunta-aineella hakkuiden yhteydessä. Torjuntakausi on pitkä, käytännössä toukokuun alusta marraskuun loppuun. Talvihakkuilla torjuntaa ei tarvita. 

Kantokäsittely on tärkeää. Yksikin kesä ilman käsittelyjä on kuin tikittävä aikapommi ja lisää juurikäävän leviämistä ja tuhoriskiä. Maa- ja metsätalousministeriön juuri vahvistettu asetusmuutos lieventää juurikäävän torjuntavelvoitetta ja lyhentää lain velvoittamaa hakkuukantojen käsittelykautta. Tästä huolimatta metsänomistajalla on oikeus vaatia asianmukaista kantokäsittelyä ja kieltää hakkuut ilman sitä.

Ureaa vai harmaaorvakkaa?

Viime vuosina juurikäävän torjunta on tehty pääasiassa ureavalmisteilla. Alkavalla kasvukaudella haasteena on urean saatavuus Venäjän tuonnin tyrehdyttyä. Urean käytön jatkamista olisi muutenkin harkittava, sillä se on nostanut Suomen kymmenen eniten kasvinsuojeluaineita käyttävän maan joukkoon EU:n tilastoissa. Urean osuus kaikista kasvinsuojeluaineista oli 74 prosenttia vuonna 2020.

Urean uudelleenarviointi on kesken EU:ssa, ja sitä sisältävien valmisteiden käyttölupa päättyy ensi vuonna. Luvan jatkosta ei ole varmuutta.
Kantojen torjunta-ainekäsittelylle on biologinen vaihtoehto, harmaaorvakkasieni. Harmaaorvakalla on etuja verrattuna ureaan. Se leviää myös kantojen juuriin ja torjuu näin juuriyhteyksienkin kautta tapahtuvaa juurikäävän leviämistä. Kannon pinnalla teho on samaa luokkaa. Harmaaorvakan käyttöä puoltaa myös sen käytön pienempi kustannus, mahdollisuus käyttää sitä ranta-alueilla, sen sallittavuus luomussa sekä sen noin 900 kertaa pienempi hiilijalanjälki ureaan verrattuna.

Miten juurikäävän torjunta, lannoitteet ja luomu liittyvät toisiinsa?

Luomutuotantoa säädellään 1.1.2022 voimaan tulleella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/848. Tähän sisältyy myös metsien sertifiointi luomukeruualueiksi. Sertifiointi ei rajoita metsän käsittelymahdollisuuksia, mutta tietyillä aineilla käsitellyt alueet on rajattava pois luomukeruualueesta siirtymäajaksi. Tämä hankaloittaa yhtenäisten luomukeruualueiden muodostamista ja lisää kustannuksia. 

Lannoitteista osa on luomuhyväksyttyjä, kuten monet tuhka- ja boorilannoitteet, samoin biohiili. Sellaisia kemiallisia lannoitteita, joiden vuoksi alue on rajattava pois luomukeruualueista, käytetään pinta-alallisesti vähän. Suurin ongelma pois rajattavista alueista aiheutuukin ureakäsittelyistä. Mikäli kannot käsitellään harmaaorvakalla, luomukelpoisuus säilyy. 

Mitä metsänomistaja hyötyy luomukeruualueesta? 

Metsien sertifiointi luomukeruualueiksi monipuolistaa tuotantomahdollisuuksia. Metsänomistaja voi hyödyntää itse tai tehdä sopimuksen keruuoikeuksista luomuyrityksen kanssa. Luomun globaali kysyntä kasvaa vauhdilla ja kehitettäessä yhteistyössä koko markkinaketjua voi luomuluonnontuotteista tulla jokavuotinen tulonlähde metsänomistajille. Metsillä on tulevaisuudessa kasvava rooli ilmastoviisaan ruoan, lääkkeiden ja hyvinvointituotteiden tuotannossa ja alueellisten elinkeinojen kehittämisessä.

Suomi on luomukeruutuotannon edelläkävijä ja luomukeruu kannattaakin hyödyntää osana maabrändiämme. Luomusertifiointi on myös ennakointia muutoksiin ja panostusta tulevaisuuteen, kun ympäristövaatimukset kaikessa toiminnassa lisääntyvät. Voisivatko luomukeruualueemme olla yksi keino osoittaa EU:n suuntaan metsiemme hoidon kestävyyttä ja vastuullisuutta?