Esa Lappalainen: Metsänomistamisen monet muodot

Metsää omistetaan monella tavalla. On yksin omistusta, puolison kanssa omistusta, yhtymäosuuden omistusta, kuolinpesän osakkuutta, yhteismetsän osakastilan omistusta, yhtiömuotoista omistusta ja metsärahastojen osuuksien omistusta.

Omistusmuotoon vaikuttaa eniten se, miten metsä on tullut omistukseen. Kun metsä ostetaan yksin tai puolison kanssa yhdessä, se tulee yhden perheen omistukseen. Jos omistaja luovuttaa metsätilasta murto-osan tai koko tilan kahden tai useamman henkilön yhteisomistukseen, muodostuu yhtymä. Metsänomistajan kuollessa muodostuu kuolinpesä.

Metsän omistus ja omistusmuoto eivät ole pysyviä. Sukupolvet vaihtuvat. Kukin omistaa metsän oman aikansa, omalla tavallaan. Tilanteet vaihtelevat. Yksi käyttää metsiään haluamallaan tavalla ja saa metsänsä tuoton. Toinen voi olla metsää omistavan kuolinpesän osakas, eikä edes tiedä omistavansa metsää.

Kuolinpesissä kannattaa tehdä omistusjärjestelyjä

Suurimmat muutostarpeet ovat kuolinpesien metsien omistuksessa. Tyypillisessä kuolinpesässä on 2–4 osakasta. Yleensä osakkaat ovat sisaruksia, mukana on mahdollisesti myös leski. Leskellä voi olla hallintaoikeus kuolinpesän omistamiin metsiin. Hallintaoikeus on hyvä asia, jos leski tarvitsee metsän tuottoa toimeentuloaan varten. Perillisten metsätalouden harjoittaminen alkaa vasta lesken hallintaoikeuden lakattua: hänen luovuttaessaan hallintaoikeuden tai hänen kuolemansa jälkeen.

Kuolinpesän päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Yleensä kuolinpesän asiat menevät hyvin jonkin aikaa, varsinkin sisarusten kesken. Riita voi tulla esiin, kun tulee uusia, yhteisesti hoidettavia asioita. Tilanne muuttuu aiempaa vaikeammaksi osakkaan kuollessa. Pesään tulee mukaan veljen tai siskon kuolinpesä. Uuden sukupolven arvot, näkemykset ja tekeminen voivat poiketa edellisen sukupolven toimintatavoista. Asiat voivat mennä niin pahasti jumiin, että metsässä ei tehdä mitään moneen vuosikymmeneen. Osakkaille tämä merkitsee tulojen menetyksiä ja tulevan tuoton pienenemistä.

Kuolinpesän metsänomistuksesta on mahdollista päästä eroon. Lesken osuus omaisuudesta erotetaan ensin osituksessa, minkä jälkeen tehdään perinnönjako. Jaon tuloksena on yksin omistettu tila tai tilan murto-osan omistus. Tilan murto-osien kaupassa sisarusten kesken on veroetuja. Kuolinpesä voi myös myydä metsät. Rahan jako on helppoa. Paras olisi tehdä toimenpiteet pian perunkirjoituksen jälkeen, kun sopu on vielä tallella.

Omistajanvaihdos on muutos totuttuun

Muutoksen kestoaika lähtötilanteesta tavoitteeseen vaihtelee huomattavasti. Yksi tekee omistajanvaihdoksen parissa viikossa. Toisella voi päätösten teko kestää vuosikausia. Merkittävimmin omistajanvaihdoksen kestoaikaan vaikuttaa valmius muutoksen tekoon.

Metsistään luopumista suunnitteleva pohtii omaa pärjäämistään. Metsät ovat olleet vuosikymmeniä turvana pahan päivän varalle. Luopuva voi huolehtia myös jatkajan puolesta. Miten tuo lapsi, joskus jopa eläkeikää lähestyvä, pärjää metsän kanssa? Jatkajalle metsä voi olla vieras ympäristö. Vanhemmat ovat huolehtineet metsistä. On paljon uusia asioita opittavana.

Muutokseen kuuluu myös muutosvastarinta. Käytännössä se on pelkoa tulevasta, aiemmin kokemattomasta tilanteesta. Avoin keskustelu perheen kesken auttaa selvittämään eri vaihtoehtojen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Asiantuntijat neuvovat, tekevät laskelmat ja asiakirjat. Aktiivinen omistajanvaihdos tuo yleensä parhaan lopputuloksen. Vaikeita asioita on helppo lykätä. Kun asioita lykätään omistajan oikeustoimikelvottomuuteen tai kuolemaan asti, omistusjärjestelyjen vaihtoehdot vähenevät.

Yhteismetsät ovat yksi ratkaisu etämetsänomistajien haasteisiin

Metsätilojen omistus on muuttunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Etämetsänomistajuus lisääntyy koko ajan. Yhä useampi metsänomistaja ei ole asunut metsätilalla, tai edes tilan sijaintikunnassa. Myös metsänomistajan metsäsuhde on muuttunut. Moni metsänomistaja miettii, mitä tehdä metsille, kun ei siellä ehdi käymäänkään. Kun metsänomistusta halutaan jatkaa ja metsät tahdotaan pitää hyvässä hoidossa, on metsien liittäminen toimivaan yhteismetsään varteenotettava vaihtoehto.

Yhteismetsiä on monenlaisia. On vanhoja, viranomaisten perustamia yhteismetsiä ja alle 20-vuotiaita sopimusperusteisia yhteismetsiä. Moni uusi yhteismetsä on perustettu suvun tai metsään sijoittaneen henkilön maista. Perustajana olleen ”vanhan isännän” jaksamisen hiipuessa tulee sukujen yhteismetsiä liittymään suurempiin yhteismetsiin, joissa osakkaat taas eivät tunne toisiaan.

Suuressa yhteismetsässä on monta etua lähisuvun yhteismetsään verrattuna. Suvun riidat eivät vaikuta suuren yhteismetsän toimintaan. Metsät tulevat hyvin hoidettua. Monet pankit hyväksyvät ison yhteismetsän osakastilan lainan vakuudeksi suvun yhteismetsän osakastilaa paremmin. Osakastilan omistaja saa tilaa myydessään siitä käyvän hinnan. Kaikkien yhteismetsien toimintaa säätelee yhteismetsälaki, jonka mukaan päätökset tehdään enemmistön tahdon mukaan, ja ylijäämä jaetaan osuuksien suhteessa.

Metsärahasto-osuus on helppo ostaa ja myydä

Metsärahastot ovat verrattain uusia sijoitusmuotoja. Ne omistavat reilun prosentin Suomen metsämaasta. Sijoittajat ostavat rahasto-osuuksia. Rahastot ostavat ja myyvät metsätiloja. Toimintaan kuuluu puun myynnin lisäksi kiinteistöjen jalostus mm. tonteiksi. Sijoittajia on riittänyt suurten tuotto-odotusten ja pienten korkojen vuoksi. Mukaan on päässyt pienellä panoksella. Omistaminen poikkeaa perinteisestä metsänomistamisesta. Rahasto-osuus on omistajalleen pelkkä sijoitus, joka on helppo ostaa ja myydä.

Kuka omistaa Suomen metsät tulevaisuudessa?

Metsän omistus ei ole ikuista. Metsänomistajat ikääntyvät: suuret ikäluokat lähestyvät kahdeksaakymmentä ikävuotta. Metsänomistukseen on tulossa suuri muutos. Toivottavasti metsät pysyvät jatkossakin meidän suomalaisten omistuksessa.

Lue lisää

Metsänomistusmuodot (Metsakeskus.fi)

Metsätilan omistajanvaihdos (Metsakeskus.fi)

Esa Lappalainen: Perintömetsä on viisainta myydä pois