Helena Reiman: Metsäohjelman ytimessä on yhteinen tekeminen
13.02.2020
Kirjoittaja on metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa aluejohtajana. Metsäammattilainen, joka 35 vuoden jälkeen tekee edellen työtä ”rakkaudesta lajiin”. Vapaa-ajalla hän hiihtää, vaeltaa ja sienestää metsässä. Ja mummoilee.
Alueelliset metsäohjelmat edistävät metsien monipuolista ja kestävää käyttöä. Metsäohjelmia on tehty ja toimeenpantu Suomessa 1990-luvun lopulta alkaen. Metsäohjelmat ovat eläneet ajassa: Ensimmäiset metsäohjelmat olivat laajoja tietopaketteja maakunnan metsistä. Nyt voimassa oleviin metsäohjelmiin puolestaan tuli painokkaammin mukaan yhdessä tekeminen, päivitettävyys ja konkreettisuus. Hiilikeskustelu käy tulikuumana metsäalalla. Aika tulee ehkä näyttämään, että nyt valmisteluvaiheessa oleviin metsäohjelmiin tuli selkeämmin mukaan ilmastokestävä metsänhoito ja metsien eri käyttömuotojen yhteensovitus.
Kansallinen metsästrategia 2025 sisältää Suomen metsäpolitiikan keskeiset linjaukset, muun muassa metsäalan kehittämisen painopisteet ja toimenpiteet. Metsästrategian kautta metsäala linkittyy niin kotoiseen politiikkaan kuin kansainväliseen metsäpolitiikkaan. Alueelliset metsäohjelmat tuovat kokonaisuuteen maakuntien mausteet eli metsäalan alueelliset kehittämistoimenpiteet.
Avoin ja moniääninen valmistelutyö
Parhaillaan valmistellaan alueellisia metsäohjelmia kaudelle 2021-2025. Metsäohjelmien valmistelutyö tehdään avoimesti ja moniarvoisesti: puun kasvatuksen, käytön ja jalostuksen, metsien muun hyödyntämisen (matkailu, luonnontuoteala) sekä ympäristön tilan parantamisen työryhmiin on kutsuttu laajasti eri alojen asiantuntijoita mukaan.
Puhutaan metsästä -tapahtumiin eri puolille Suomea ovat puolestaan kaikki kiinnostuneet tervetulleita. Suurella yleisöllä on myös mahdollisuus kertoa näkemyksiään metsäohjelmista vapaasti verkossa koko ohjelmatyön valmisteluajan. Loppukesällä 2020 on sitten vuorossa metsäohjelman virallinen lausunnonantokierros.
Konkreettisilla toimilla kohti kestävämpää tulevaisuutta
Hallituspuolueiden, järjestöjen, kansalaisten ja tutkijoiden välillä on isoja näkemyseroja metsien hoidosta ja käytöstä. Osa meistä näkee metsät pääosin ilmaston ja monimuotoisuuden, osa taloudellisen hyvinvoinnin, osa jonkun muuan tärkeäksi katsomansa näkökulman kautta. Erityisen tärkeä on luonnollisesti metsänomistajan näkökulma: Suomen perustuslaissa on pykälät omaisuuden suojaan sekä oikeuteen työhön ja elinkeinovapauteen. Toki metsä luonnonvarana, elämän lähteenä, on hyvin erilainen omaisuuserä kuin esimerkiksi osakesalkku.
Metsien kestävän ja monipuolisen käytön avulla Suomen tulevaisuus olisi kestävämpi. Juupas-eipäs-väittelystä pitäisi päästä kuitenkin eroon ja löytää konkreettisia toimia, joilla alaa viedään eteenpäin. Loputon vastakkainasettelu ja halu väärinymmärrykseen ei edistä mitään. On kyse sitten hakkuutasoista, hakkuutavoista tai suojelupinta-alasta.
Yhteistyöllä saadaan enemmän aikaan
Alueelliset metsäohjelmat valmistuvat tulevana syksynä. Silloin on siis selvillä maakunnan metsäsektorin kehittämisen tavoitetila, painopistealueet ja toimenpiteet.
Jos olisin metsäohjelmatyön haltiatarkummi, toivoisin, että kaikkiin metsänkäytön ulottuvuuksiin löytyisi muutama hyvä toimenpide, joilla taloudellista, ekologista, sosiaalista tai kulttuurista metsänkäyttöä voidaan viedä eteenpäin. Sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät jakaisi mielipiteitä, vaan jotka yhdistäisivät kansalaisia.
Metsäohjelmien laatiminen on Metsäkeskuksen lakisääteinen tehtävä. Ne laaditaan metsäneuvostojen ohjauksessa. Metsäneuvostojen jäsenet edustavat monipuolisesti metsiä hyödyntäviä eri intressitahoja.
Tervetuloa mukaan valmistelemaan ja toteuttamaan oman maakuntasi metsäohjelmaa!
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Hyvä ajatus, jos löytyisi muutama toimenpide, joka ei jakaisi mielipiteitä. Mitä ne sitten olisivat? Toimenpiteet, joilla metsistä saatavat tulot pysyisivät tai lisääntyisivät ja samalla luontoarvot kohenisivat. Tämä yhtälö edellyttää, että tuotetaan (hakataan) vähemmän ja jalostetaan pitemmälle. Tämä tarkoittaa parempaa hintaa metsänomistajille. Nykyinen puukuutioiden maksimointi ei vastaa tätä ajattelua. Joka tapauksessa tässäkin häviäjiä on, eikä kaikkia osapuolia pysty tyydyttämään: jos hakataan vähemmän kuutioita korkeammalla hinnalla niin selluteollisuus ja muu äärimmäisen tehokas massatuotanto on häviäjä ja pitemmälle jalostava mekaaninen linja voittaisi. Mikä siis avuksi?
Iso kiitos Pekalle ja Eerolle kommenteistanne! Uskon, että metsäalan "kokonaishyvä" kasvaisi, kun optimoitaisiin kokonaisuutta eikä osaa. Olen ajatellut samoja asioita, kuin te otitte esiin: Esim. metsien kasvun ja arvokasvun lisääminen (esim. tuhkalannoituksia ja varhaishoitoja lisää), suojelualueiden, määrän laadun ja kytkeytyneisyyden parantaminen (esim. lahopuuta ja palanutta puuta lisää), sekä metsäelinkeinon monipuolistaminen ja jalostusasteen nosto (TKI:n resurseja lisää). Ja keskityttäisiin nahistelun sijaan tekemiseen!
Mikä avuksi? Keskitytään ohjelmassa perusasiaan eli pitämään metsät hyvässä kunnossa. Keinot osataan ja tunnetaan. Kukaan ei osaa varmuudella sanoa, mitä maailma tarvitsee muutaman vuosikymmenen kuluttua? Turhaa on lähteä niitä arvailemaan. Uskon kuitenkin, että puukuitu, siis puukuitu eikä kuitupuu, on jatkossakin merkittävä raaka-aine hyvin monille aineellisille ja aineettomille tuotteille. Metsiä siis tarvitaan. Teollisuus ja liike-elämä voi keskittyä miettimään jalostusta ja tuotteita, mutta raaka-ainepohjan on oltava kunnossa. Muuten meidät hukka perii.
Ensimmäiseksi ohjelmaan toivon pohdintaa ja keinoja Suomen metsäkadon pysäyttämiseksi. Kun metsäpinta-ala pienenee maankäyttömuutosten seurauksena, koko perusta murenee. Muutos on jäänyt lisääntyneen kasvun takia hieman pimentoon, mutta on syytä ottaa kunnolla esille. Mikä on sen parempi foorumi sille kuin metsäohjelma?