Juha Tuononen: Lisää sateita ja kuivuutta luvassa – mitä metsissä voidaan tehdä asian hyväksi?

02.07.2025

Kirjoittaja toimii metsänhoidon asiantuntijana Suomen metsäkeskuksen Joensuun-toimipaikassa. Viime aikoina hän on vahvistanut erityisesti ilmastokestävän metsänhoidon osaamistaan. Vapaa-ajalla kiinnostuksen kohteita ovat metsänhoitotöiden ohella muun muassa polkupyörä- ja hiihtoretket.

Jaa artikkeli

Näytä kaikki blogit

Rovaniemellä vuonna 1999 opiskellessani pakkanen kiristyi yhtenä talvena jopa alle -40 asteeseen. Tuolloin tammikuun loppuun sijoittuneiden ja reilun viikon kestäneiden ennätyspakkasten aikana mitattiin eri puolilla Lappia yleisesti liki -50 asteen pakkaslukemia. Vastaavia yhtä kireitä pakkasia ei ole Suomessa ollut enää tuon jälkeen. Sen sijaan vuonna 2024 Suomessa tehtiin uusi hellepäivien ennätys, joka oli yhteensä 70 hellepäivää. Edellinen ennätys oli vuodelta 2022, jolloin hellepäiviä kertyi 65. Kireiden pakkasjaksojen harvinaistuminen ja hellejaksojen yleistyminen ovat eräitä ennustettuja ilmastonmuutoksen seurauksia. On kuitenkin hyvä muistaa, että ilmastosta puhuttaessa tarkoitetaan aina pidemmällä aikavälillä tapahtuneita muutoksia.

Sää vaihtelee, ilmasto muuttuu

Säällä tarkoitetaan ilmakehän hetkellistä olotilaa, kun taas ilmastolla tarkoitetaan sään keskiarvojen vaihtelua tietyllä alueella ja pitemmällä aikavälillä. Pakkasjaksojen harvinaistumisen ja hellejaksojen yleistymisen lisäksi ilmastonmuutoksen ennustetaan meillä vaikuttavan siten, että keskilämpötilat nousevat erityisesti talvisin, kesäiset hellejaksot voimistuvat ja pidentyvät, sekä sademäärät kasvavat erityisesti talvisin ja Pohjois-Suomessa. Myös syksyjen ja talvien pilvisyyden ennustetaan lisääntyvän sekä kesäisten rankkasateiden voimistuvan. Maaperän lisääntyvän kosteuden ja roudattomuuden myötä tuulenpuuskien aiheuttamien tuhojen ennustetaan puolestaan lisääntyvän.

Vettä eri olomuodoissa tai sen puutetta

Moniin näistä mainituista ennusteista liittyy vesi jossakin muodossa. Joko sitä tulee enemmän tai sitten meillä on pitempiä kuivempia jaksoja sekä rankkasateita. Molemmilla on omat haitalliset puolensa. Vaikka lumipeite ohenee ja lumisten päivien määrä vähenee, lisää talvinen sateisuuden kasvu ja talvien lauhtuminen lumituhoriskejä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tämä näkyy muun muassa puustovaurioina sekä sähkökatkoina puiden kaatuessa sähkölinjoille. Rankkasateet lisäävät puolestaan tulvariskejä sekä ravinteiden huuhtoumaa. Ennusteiden mukaan hulevesitulvien riski tuleekin lisääntymään rankkasateiden takia kaikissa Suomen maakunnissa.

Sademäärät eivät ole kuitenkaan sama asia kuin sadepäivien määrä. Keskilämpötilan nousu lisää veden haihduntaa, joka lisää maaperän kuivuutta. Lämpimämpään ilmaan mahtuu hyvin kosteutta, joka sopivassa hetkessä voi tulla sitten alas rankkasateena. Vaikka meillä sademäärät kasvavat, ei se täysin riitä kompensoimaan lämpötilan noususta johtuvaa maaperän lisääntynyttä haihduntaa ja siitä aiheutuvaa maaperän kuivumista. Sateisuuden ja sen muutosten tarkastelussa on hyvä huomioida, että sademäärissä on sekä vuosittaista että alueellista vaihtelua. Mitä pienempää aluetta tarkastellaan, sitä enemmän esimerkiksi satunnaisten sadekuurojen vaikutus korostuu.

Pitempiaikaiset kuivuusjaksot voivat heikentää puiden puolustuskykyä ja altistaa niitä seurannaistuhoille, kuten esimerkiksi hyönteistuhoille. Kuivuus voi syksyllä yhdessä pitkään jatkuneen lämpimän jakson kanssa heikentää puiden talveen valmistautumista, mikä voi altistaa ne pakkasvaurioille. Kuivuus myös lisää maastopalojen riskiä ja vaikuttaa puuston kasvuun heikentävästi. Toistuvat kuivuusjaksot ovat olleet yksi tekijä viime vuosikymmenellä havaitun puiden alentuneen kasvun taustalla.

Kuivuusjaksojen ennustetaankin yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä etenkin keväällä ja alkukesällä ja etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Eteläisen Suomen kuusikot kärsivät ensimmäisenä veden puutteesta kasvukauden aikana, mutta paikoitellen kuivuus voi rajoittaa myös männyn kasvua Etelä-Suomessa. Riskikohteita ovat vettä hyvin läpäisevät kivennäismaakumpareet sekä myös ne syväojaiset korvet, joissa pohjavesi on huonosti puiden juurten saavutettavissa kasvukauden kuivimpaan aikaan.

Kohti ilmastokestävämpiä metsiä

Metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen voidaan varmistaa useilla eri keinoilla. Olennaista on metsien elinvoimaisuudesta ja monimuotoisuudesta huolehtiminen. Riskikohteiden tunnistaminen, kasvupaikan mukaiset puulajit, oikea-aikaiset ja sopivan voimakkaat toimenpiteet, sekapuustoisuuden ja lehtipuusekoituksen suosiminen, sekä monimuotoisuuden ja monipuolisuuden suosiminen kasvatustavoissa antavat hyvät lähtökohdat tulevaisuutta ajatellen.

Jalostetussa viljelymateriaalissa on mukana myös jalostusta tuhokestävyyden ja ympäristöolosuhteiden muutoksien sietokykyyn varmistamiseksi, joten sitä hyödyntämällä voidaan pienentää tuhoriskejä pitemmällä aikavälillä. Pitkän ajan sääennusteita seuraamalla voidaan ajoittaa kevään uudistamistoimet optimaaliseen ajankohtaan. Kevään pitkät kuivat jaksot haittaavat metsän uudistumista, sillä ne heikentävät siementen itämistä ja lisäävät taimien kuolleisuutta. Riskikohteissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota kuivuusriskiin pitemmällä aikavälillä. Olosuhteiden muutoksia tulee arvioida kasvupaikkakohtaisesti ja arvioida, miten niiden tilanne tulee muuttumaan esimerkiksi seuraavan 50 vuoden aikana.

Sopeutumiskyvyn varmistamisessa on syytä kiinnittää huomiota myös vesien hallintaan. Virtauman rajoittaminen, vesien pidättäminen valuma-alueella sekä vesiensuojeluratkaisujen valinta ja mitoittaminen rankkasateet huomioiden sekä ehkäisevät päästöjä että turvaavat veden parempaa riittävyyttä puustolle. Vanhoilla ojitusalueilla puuston kasvu voi jopa hyötyä aiempaa korkeammasta veden pinnan tasosta. Samalla myös hankalasti sammutettavien turvepalojen riski pienenee.

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja hiilensidonta ilmakehästä erilaisiin pitkäkestoisiin hiilivarastoihin ovat keskeisiä keinoja hillitä ilmastonmuutosta. Tässä ilmastotyössä kasvavat metsät tarjoavat meille paljon mahdollisuuksia.