Juha Tuononen: Mistä puhutaan, kun puhutaan hakkuista?

15.07.2026

Kirjoittaja toimii ilmastoasiantuntijana Suomen metsäkeskuksen Joensuun-toimipaikassa. Vapaa-ajalla kiinnostuksen kohteita ovat metsänhoitotöiden ohella muun muassa polkupyörä- ja luontoretket.

Suomessa on viime aikoina käyty julkista keskustelua hakkuiden rajoittamisesta. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, millaisia hakkuita Suomessa pääosin tehdään. Metsätaloudessa hakkuut eivät ole yksi yhtenäinen toimenpide, vaan ne koostuvat erilaisista käsittelytavoista, joilla jokaisella on omat tavoitteensa ja vaikutuksensa.

Metsissä tehdään enimmäkseen kasvatushakkuita

Suomalaisessa metsätaloudessa valtamenetelmänä on jaksollinen kasvatus. Siinä metsää harvennetaan yleensä kaksi–kolme kertaa ennen uudistamista. Jatkuvassa kasvatuksessa puolestaan tehdään poiminta- ja pienaukkohakkuita. Tämä näkyy myös Metsäkeskukseen jätettävissä metsänkäyttöilmoituksissa: valtaosa ilmoituksista koskee metsien kasvatushakkuita.

Vuonna 2025 metsänkäyttöilmoituksista noin 73 prosenttia oli kasvatushakkuita ja noin 25 prosenttia uudistushakkuita, joista osa oli avohakkuita. Kasvatushakkuissa osa puustosta poistetaan, jotta jäljelle jääville puille vapautuu enemmän kasvutilaa, valoa, vettä ja ravinteita. Tavoitteena on vaikuttaa puulajisuhteisiin sekä ohjata puuston tulevaa kasvua ja kehitystä.

Kasvatushakkuiden keskeistä roolia tukevat myös Luonnonvarakeskuksen tilastot metsien kehitysluokista ja hakkuukertymistä. Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan suurin osa metsistä on nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, ja hakkuukertymästä merkittävä osa on kuitupuuta.

Hakkuilla vastataan myös metsänhoidolliseen tarpeeseen

Hakkuukeskustelussa on hyvä huomioida, että kaikkia hakkuita ei tehdä puun kysynnän tai myyntitarpeen perusteella. Osa hakkuista pohjautuu metsänhoidolliseen tarpeeseen. Esimerkiksi ensiharvennus on keskeinen osa metsänhoitoa, jonka yhtenä tavoitteena on turvata kasvatettavan puuston elinvoimaisuutta. Ensiharvennus onkin suositeltavaa tehdä ensisijaisesti puuston metsänhoidollisen tilan perusteella.

Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 800 000 hehtaaria ensiharvennuskohteita, joissa toimenpide on viivästynyt ja luokiteltu siten kiireelliseksi. Talousmetsissä harvennusten viivästyminen ja puuston liiallinen tiheys lyhentää elävän latvuksen osuutta suhteessa puun pituuteen, mikä pidemmällä aikavälillä heikentää puuston elinvoimaisuutta ja lisää tuhoalttiutta.

Tämä näkökulma täydentää hakkuukeskustelua. Kyse ei aina ole hakkuumääristä, vaan myös toimenpiteiden oikea-aikaisuudesta, jolla on suuri merkitys metsän tulevalle kehitykselle.

Harvennuksilla vaikutetaan metsien kehitykseen

Harvennukset ovat keskeinen keino ohjata metsien rakennetta ja kasvua. Oikea-aikaisilla ja sopivan voimakkailla harvennuksilla voidaan parantaa kasvatettavien puiden laatua ja nopeuttaa puiden järeytymistä.

Samalla harvennukset tukevat sopeutumista ilmastonmuutokseen ja auttavat puita kestämään paremmin ilmastonmuutoksen myötä kasvavia tuhoriskejä. Harvennuksilla voidaan vaikuttaa myös puulajisuhteisiin ja suosia esimerkiksi lehtipuusekoitusta, joka on arvokasta muun muassa monimuotoisuudelle, maaperän ominaisuuksille ja metsien virkistyskäytölle.

Metsien kasvuun ja hiilensidontaan voidaan vaikuttaa harvennusten voimakkuudella. Yksi metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen keinoista on puuston kasvattaminen tavanomaista tiheämpänä.

Lopuksi

Metsänhoidolliset kasvatushakkuut ovat siis osa metsän rakenteen pitkäjänteistä kehittämistä. Niiden vaikutukset näkyvät vuosikymmenten aikana metsien kasvussa, kehityksessä ja elinvoimaisuudessa.

Hakkuukeskustelussa on tärkeää muistaa, että suurin osa Suomessa tehtävistä hakkuista liittyy kasvatusmetsissä tehtäviin metsänhoidollisiin käsittelyihin. Kasvatushakkuilla voidaan vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisia metsiä meillä kasvaa tulevaisuudessa.