Juha Tuononen: Poistanko vai säästänkö viallisen puun?

Joitain vuosia sitten syysmyrsky pudotti lähimetsän kaksihaaraisesta kuusesta toisen latvan maahan. Haaran tyvelle, repeämän kohtaan jäi runkovaurio, jota aloin seurata. Silmiinpistävää oli, kuinka luonnon monimuotoisuus lähti etenemään repeämän ympärillä rivakasti. Kuusen runkoon iskeytyi hyönteisiä, kuori alkoi irrota ja hyönteisten perässä runkoon ilmestyi tikankoloja. Runkovaurio edisti näin ollen monimuotoisuutta. 

Metsissä puita voi vaurioitua monella tapaa. Myrsky, salama, lumi tai eläin voi vioittaa puuta. Ihminen voi metsäkoneilla tai puita kaataessaan kolhia puita ja aiheuttaa vaurioita. Myös kuivuus, sienet tai hyönteiset voivat heikentää puuta ja edistää lahoamisprosessin käynnistymistä. Oksanhaarat voivat tarjota mahdollisuuden karikkeen kerääntymiseen, jolloin erilaiset sammalet tai sienet voivat saada rungosta itselleen kasvualustan. Myös esimerkiksi kasvuolosuhteet ja geenit voivat heikentää puun laatua. 

Viallisten puiden säästäminen metsän- ja luonnonhoidon suosituksissa 

Metsän- ja luonnonhoidon suosituksissa viallisten puiden säästäminen on huomioitu. Monimetsä-hankkeessa tuotettu luonnonhoidon neuvontatyökalu kuvaa, kuinka lahopuujatkumoa voidaan turvata säästämällä kuolleet ja lahoavat puut sekä jättämällä säästöpuuryhmiä. Myös metsänhoidon suosituksissa kuvataan, kuinka harvennuksessa poistetaan vialliset, teknisesti huonolaatuiset puut, ellei niitä jätetä säästöpuiksi. Säästöpuista muodostuu aikanaan lahopuuta.  
 
Metsätuholain velvoitteet edellyttävät kuorellisen havupuutavaran sekä vahingoittuneiden puiden poiskuljettamista metsästä määräpäiviin mennessä, silloin kun hehtaarikohtaiset kuutiometrimäärät ylittyvät. Velvoite ei koske lehtipuita tai jo lahoutuneita havupuita tai raja-arvot alittavia puumääriä. Metsänomistaja voi myös jättää raja-arvon ylittävän puumäärän metsään, mikäli vahingoittuneet puut ovat metsälain erityisen arvokkaan elinympäristöön tai Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella. Tällöin metsänomistajan tulee tehdä ilmoitus Metsäkeskukseen.

Puiden pienten rakennepiirteiden merkitys monimuotoisuudelle ja lajistolle 

Viime vuosina tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota puiden rakennepiirteiden sisältämiin pienelinympäristöihin eli mikrohabitaatteihin sekä niiden merkitykseen luonnon monimuotoisuudelle. Puiden pienelinympäristöillä tarkoitetaan esimerkiksi kuolleita puissa kiinni olevia oksia sekä rungossa olevia halkeamia, koloja tai onkaloita. Puiden pienelinympäristöt voivat sisältää olemassa olevaa tai kehittyvää metsien lajikirjoa sekä kuten alun esimerkkitapaus osoitti, voi vaurio käynnistää puun lahoamisprosessin. Metsien monimuotoisuuden turvaamisessa juuri lahopuun säästäminen on avainasemassa. Lahopuu tarjoaa lahoamisen eri vaiheissa suojaa, ravintoa, elinympäristön ja lisääntymispaikan erilaisille lajiryhmille ja vaateliaalle lajistolle.  

Vaurioituneet puut palvelevat myös useita lintulajeja. Järeät, latvansa menettäneet puut tarjoavat pesäpaikan petolinnuille ja lahoavat oksantyngät houkuttelevat puolestaan viirupöllöjä. Katkenneista rungoista muodostuneet pökkelöt sekä ihmisen tekemät tekopökkelöt edistävät osaltaan monimuotoisuutta ja tarjoavat samalla pesäpaikkoja niin tiaisille, kuin tikoillekin. Jo pieniläpimittaisten lehtipuupökkelöiden säästäminen tukee uhanalaistuneiden hömö- ja töyhtötiaisten pesimismahdollisuuksia. 

Säästöpuiden valinta arkimetsänhoidossa

Vaurioituneilla puilla ei ole kummoistakaan taloudellista arvoa. Sen sijaan monimuotoisuuden näkökulmasta nämä ovat arvokkaita puita. 

Teknisesti viallisessa puussa saattaa jo olla luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä lajeja. Myös puun lahoamisprosessi on saattanut jo käynnistyä. Esimerkiksi tikankoloilla on monimuotoisuusvaikutuksia vuosikymmenten ajan. Kolot palvelevat vuosien saatossa useita eri lajeja hyönteisistä ja sienistä aina nisäkkäisiin asti.  

Säästöpuiden jättämisellä metsänkäsittelytoimenpiteiden yhteydessä turvataan osaltaan luonnon monimuotoisuutta. Puiden monimuotoisuusarvojen tiedostaminen auttaa säästöpuiden valinnassa ja näin ollen voidaan valita monimuotoisuuden turvaamisen kannalta edustavimmat puut ja puuryhmät. 

Maastossa havaittu viallinen puu tarjoaa mahdollisuuden suunnitella säästöpuuryhmää viallisen puun ympärille. Viallisen puun säästämisellä saavutetaan terveen puun säästämistä suurempi monimuotoisuushyöty. Metsien monimuotoisuuden turvaamisella voidaan osaltaan vahvistaa metsien kykyä sopeutua muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.