Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På Svenska

Juho Heikkilä: Metsävaratiedon uusi vuosikymmen

11.06.2020

Juho Heikkilä

Kirjoittaja on metsätieteiden lisensiaatti Tuusulasta. Heikkilä työskentelee Suomen metsäkeskuksessa metsätiedon johtavana asiantuntijana. Päätyönä hänellä on metsävaratiedon kehittäminen ja erityisosaamisena kaukokartoitus. Heikkilän tavoitteena on viedä laajassa yhteistyössä tutkimus- ja teknologiakehitystä käytäntöön.

Näytä kaikki blogit

Käytännön metsätalous on perinteisesti perustunut maastoarviointiin. Paikan päällä on saattanut käydä metsäsuunnittelija, ostomies, leimikon suunnittelija ja kenties vielä Metsäkeskuksenkin neuvoja. Eri tahojen moninkertainen maastossa käynti ei varmasti ole tehokasta toimintaa, ei metsänomistajan eikä toimijan kannalta. 

Metsäkeskus on toteuttanut kaukokartoitusperusteista metsien inventointia koko 2010-luvun. Kritiikkiä on tullut matkan varrella, mutta olemme määrätietoisesti kehittäneet menetelmiä niin tutkimuslaitosten kuin kaukokartoitus- ja metsäalan yritysten kanssa. Kun uusi kansallinen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelma on lähtenyt tänä vuonna liikkeelle, voi sanoa, että Metsäkeskuksen tuottamalla metsävaratiedolla on tukeva paikkansa valtakunnallisena aineistona ja sitä hyödynnetään laajasti metsäsektorin käytännön toiminnassa.

Metsävaratiedon laatuun vaikuttaa moni tekijä: laserkeilaus, ilmakuvaus, koealamittaus, puustotulkinta, kuviointi, laskenta ja ajantasaistus. Jos jokin näistä osa-alueista epäonnistuu, se näkyy suoraan tiedon laadussa. Paljon on puhuttu siitä, käykö metsävaratieto jatkossa sellaisenaan puukaupan pohjatiedoksi ja voiko hakkuut aloittaa kaukokartoitetun tiedon perusteella, vai pitääkö leimikko edelleen käydä ensin maastossa katsastamassa.

Riittävän laadun ja kustannustehokkuuden yhdistelmä

Näkisin, että uuden inventointikierroksen kuluessa tasaikäisrakenteisilla selkeän pääpuulajin omaavilla metsikkökuvioilla tiedon tarkkuus on sillä tasolla, ettei maastoon tarvitse mennä puuston arvioinnin takia, jos leimikko ei vaadi muuta ennakkosuunnittelua. Voi olla rohkeasti sanottu, mutta kaukokartoitus ja puustotulkinta kehittyvät niin, että tämä voi olla hyvinkin realismia jo lähivuosina. Lisäksi lopullinen puukauppatili ei tule kaukokartoituksen eikä maastoarvioinnin perusteella, vaan hakkuukoneen tarkalla mittauksella. 

Yleisesti metsävaratietoa tulisi tuottaa kuhunkin tarpeeseen nähden riittävän laadukkaana, mutta samalla myös kustannustehokkaasti. Voikin kysyä, milloin tieto on metsätalouden tarkoituksiin riittävän tarkkaa ja paljonko se saa maksaa? 

Maastotyöhön perustuva metsäsuunnittelu maksaa noin 15-20 euroa hehtaarilta ja nykyinen kaukokartoitukseen perustuva metsävaratiedon keruu noin 3 euroa hehtaarilta. Oleellista voisikin olla jatkossa se, että tunnistetaan kuviot, joiden puustotiedot ovat todennäköisesti riittävän tarkat ja toisaalta kuviot, joita on syytä käydä maastossa tarkistamassa esimerkiksi vaihtelevan puuston takia. Näin ollen edelleen tarvitaan myös maastotyötä ja ammattilaisen silmää, niin metsäsuunnittelussa ja luonnonhoidossa kuin leimikoidenkin suunnittelussa. Erityisesti luontoasioiden huomioiminen edellyttää usein maastokäyntiä.

Kaikkiaan odotukset julkisin varoin tuotettavalle metsävaratiedolle ovat välillä olleet jopa kohtuuttomat tarkkoine puulaji- ja puutavaralajitietoineen. Jatkossa puhutaan kuitenkin noin kolmen miljoonan hehtaarin vuotuisesta metsien inventoinnista sekä noin 15-20 miljoonan hehtaarin metsävaratiedon jatkuvasta ylläpidosta. Tähän määrään mahtuu varmasti mukaan huonompilaatuistakin tietoa.

Mitä uutta?

Metsävaratiedon tuotantoon on tulossa merkittäviä muutoksia. Laserkeilaus tehdään tästä eteenpäin kuuden vuoden kierrolla ja keilauksen pistetiheys kymmenkertaistuu viiteen pisteeseen neliömetrillä. Lisäksi puustotulkinnan laskentamallien muodostamiseen mitataan jatkossa entistä laajempia puukarttakoealoja, joilta määritetään tarkasti myös puiden sijainnit. Yhdelle puukartalle voidaan rajata esimerkiksi noin kymmenen puustotulkinnassa käytettävää koealaa, joiden puustot eroavat toisistaan. Tällöin koeala-aineistoon saadaan lisää vaihtelua, mikä parantaa puustotulkintaa.

Kuvioittainen metsävaratieto on Metsäkeskuksen keskeinen lopputuote jatkossakin. Kuviointia kehitetään ja automatisoidaan laadukkaammilla lähtöaineistoilla. Siihen liittyy kuitenkin aina myös jonkin verran käsityötä, jotta kuvioiden laatu pystytään varmistamaan. Laserkeilausten välillä kuviotietoja päivitetään kuviorajoineen esimerkiksi kolmen vuoden kierrolla otettavien ilmakuvien sekä hakkuu- ja hoitotöiden toteutustietojen avulla. Uudellakaan keilausalueella ei tehdä jatkossa kuviointia niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vaan tunnistetaan ja päivitetään laserin tai muiden aineistojen avulla olemassa olevaa kuviointia. Tämä keventää kuviointiprosessia ja tuo kuviointiin myös enemmän pysyvyyttä.

Lähitulevaisuudessa otetaan uutena tietolähteenä käyttöön hakkuukoneen keräämä tieto, josta saadaan hakkuukuvion rajaus, ajankohta ja hakkuutapa. Harvennukset voidaan päivittää malleilla, joilla tieto saadaan riittävälle tasolle, koska metsässä ei yleensä tehdä uusia toimenpiteitä ennen seuraavaa laserinventointia. Lisäksi toimijoilta on mahdollista kerätä metsänhoitotöiden omavalvontatietoa, jolla voidaan päivittää muun muassa tehtyjä taimikonhoitoja metsävaratietoon. Yleisesti voi todeta, että metsätöiden toteutustietojen laajempi hyödyntäminen veisi metsävaratiedon ajantasaistuksen uudelle aikakaudelle ja on toimialan yhteinen ponnistus.

Kehittäminen jatkuu

On arvioitu, että tiheämpi laserkeilaus, puukarttakoealat sekä uudistetut puustotulkintamenetelmät parantavat metsävaratiedon laatua sen verran, että muutoksen huomaa. Mitään mullistavaa ei tapahdu, mutta pykälällä mennään taas eteenpäin metsävaratiedon laadussa ja ensimmäiset tulokset ovat olleet lupaavia.

Muutamia uusiakin aiheita on lähdössä liikkeelle. Jotta saisimme jatkossa parempia ennusteita myös puutavaralajeista eli tukki- ja kuitupuusta, kehitämme metsävaratietoon runkolukusarjoja, jotka perustuvat puustotulkintakoealojen aitoihin puulistoihin, eivät teoreettisiin läpimittajakaumiin. Kuviotiedolle kehitetään myös kattavampaa laatuindeksiä, joka kuvaisi todennäköisyyttä sille, että kuvion keskeiset puustotunnukset ovat kunnossa. Kahden eri ajankohdan laserilta tulkitun kasvun sekä kasvupaikan ravinteisuutta ja puuntuottokykyä kuvaavan pituusbonitoinnin avulla on tavoitteena korjata selkeät kasvupaikkaluokkavirheet. Taimikkotulkintaa kehitetään muun muassa tehokkaammin mitattavalla koealatyypillä, jolloin samalla resurssilla saataisiin enemmän koealoja ja edustavampi otos erilaisia taimikoita puustotulkinnan tueksi.

Tulevia haasteita löytyy erityisesti metsien monimuotoisuudesta ja siitä, miten kaukokartoituksella ja eri paikkatietoaineistoja yhdistämällä voidaan kehittää luontokohteiden kartoitusta. Esimerkiksi arvokkaat metsä- ja suotyypit, lehtipuulajit, kuollut puusto, metsän kerroksellisuus, säästöpuuryhmät, vesiensuojeluun liittyvät analyysit, riistanhoito, metsätuhot tai vaikkapa hiilen sidonta nousevat esille. Tärkeitä aiheita on lukuisia, ja niitä kehitämme yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.
Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.