Juho Heikkilä: Pykälän verran parempaa metsävaratietoa

Yhteinen metsävaratieto on käytännön metsätalouden ytimessä. Kun metsävaratietoa kehitetään, sen hyödynnettävyys edelleen paranee ja luottamus tietoon kasvaa. Metsätöitä saadaan liikkeelle aktiivisemmin ja oikea-aikaisesti, kun on käytössä entistä laadukkaampaa tietoa. Metsävaratieto tehostaa metsäsuunnittelua ja puunhankintaa ja soveltuu myös puukaupan perusaineistoksi. Lisäksi metsävaratiedolla voidaan laskea tila-arvio, mutta jos omaisuus vaihtaa omistajaa, suositellaan edelleen maastotarkastusta sen varmistamiseksi, ovatko kaikkien kuvioiden tiedot ajan tasalla ja riittävän tarkat.

Metsäkeskus aloitti vuonna 2020 toisen kaukokartoitusperusteisen inventointikierroksen ja on tiiviisti mukana Maanmittauslaitoksen koordinoimassa laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelmassa. Tällä kierroksella Suomi keilataan kuudessa vuodessa ja ilmakuvia otetaan kolmen vuoden välein. Työtä riittää, kun vuotuisia alueita on keskimäärin 22 ja uutta metsävaratietoa syntyy noin neljä miljoonaa hehtaaria joka vuosi. Metsäkeskuksen fokus on yksityismetsissä, mutta samoilla prosesseilla tuotetaan tietoa kaikkien omistajaryhmien metsistä.

Nyt käynnissä olevalla kierroksella laserkeilauksen pistetiheys kymmenkertaistuu ja on viisi pistettä neliömetrillä. Lisäksi koealamittausta ja puustotulkintaa on uudistettu. Laskennoissa on otettu käyttöön uudet kasvumallit ja kehitetty puulajiosuuksien mukaan dynaamiset toimenpidesimulointimallit, jotka parantavat hakkuuehdotusten ajoitusta. 

Tiedon päivitykseen on kehitetty uusi hakkuukonetiedon laskentapalvelu, joka vastaanottaa hakkuukoneen GPS-pistedataa ja työsuunnitelmatietoa. Näin saadaan selville hakatun alueen rajaus, ajankohta ja hakkuutapa. Hakkuukertymistä ei saada tietoa, mutta harvennusten osalta puuston tiedot voidaan päivittää metsävaratietoihin laskennallisten harvennusmallien avulla. Näin saadaan päivitettyä tietoja riittävän tarkasti, koska ennen seuraavaa metsässä tehtävää hakkuuta saadaan jälleen uudet tarkemmat laserinventointitiedot.

Isot metsäalan toimijat suunnittelevat parhaillaan palvelun integraatiota omiin järjestelmiinsä. Hakkuukonetieto vie päivityksen uudelle aikakaudelle ja on huomattavasti parempaa tietoa kuin esimerkiksi metsänkäyttöilmoitus. Toteutustietojen laajempi hyödyntäminen metsävaratiedon ylläpidossa on alan yhteinen ponnistus, jota on valmisteltu vuosia. Tällä tavoin saadaan entistä laadukkaampaa ja ajantasaisempaa metsävaratietoa kaikkien käyttöön.

Puustotulkinnan laatu

Miten tiedon laatu sitten kehittyy jatkossa?

• Ei valtavaa laatuloikkaa, mutta pykälän verran parempaa ja tasalaatuisempaa puustotietoa.
• Tavallisilla kasvatus- ja uudistuskypsien metsien kuvioilla puuston kokonaistilavuuden, pohjapinta-alan ja rinnankorkeusläpimitan keskimääräinen virhe on noin 10 prosentin ja pituuden 5 prosentin tasolla, mikä on hyvä tulos ja riittävä tarkkuustaso esimerkiksi puunhankintaan.
• Pääpuulaji on oikein noin 95 prosentilla kuvioista ja puulajitunnuksissa on odotettavissa selvää parannusta.
• Kun puustotiedot ovat tarkemmat ja kuviointi on laadukasta, ovat niiden perusteella lasketut kuvioittaiset toimenpide-ehdotuksetkin oikein ja paremmin ajoitettuja.
• Tiheämpi laser parantaa myös hieman varttuneiden taimikoiden tulkintaa. Pienille taimikoille laserinventointi ei edelleenkään sovi, vaan tarvitaan tietoa uudistamisesta.
• Edelleenkin puuston ikä, taimikot, nuoret hoitamattomat metsät tai yleisesti kooltaan ja puulajeiltaan hyvin vaihtelevat kuviot ovat hankalia ja niiden tiedoissa esiintyy enemmän virheitä.

Perinteisen, kuvioittaisen arvioinnin kokonaistilavuuden keskimääräinen virhe voi arvioijasta riippuen olla luokkaa 15–20 prosenttia, mitä on pidetty riittävänä tarkkuustasona metsäsuunnittelussa. Laserinventoinnissa on se hyvä puoli, että puustotulkinta on objektiivinen ja kattaa koko kuvion, kun taas maastossa otetaan muutama, subjektiivisesti valittu relaskooppikoeala. Puustoltaan hyvin vaihtelevat kuviot ovat haastavia niin laserinventoinnissa kuin maastoarvioinnissakin. 

Käytännössä absoluuttista maastototuutta ei tiedä ennalta kukaan, ja vasta jälkeenpäin saadaan hakkuukoneelta tarkka puumäärä - ja tietenkin myös lopullinen puukauppatili. 

Laserinventoinnin kokonaiskustannus on noin 3–4 euroa hehtaarilta ja kuvioittaiseen arviointiin perustuvan metsäsuunnittelun 15–20 euroa hehtaarilta.

Laserinventointia ja ammattilaisen silmävaraista arviointia ei ole tarpeen asettaa vastakkain. Sen sijaan metsävaratieto tukee esimerkiksi metsäsuunnittelua niin, että siinä voidaan kuvioinnin ja kattavan maastotyön sijaan keskittyä enemmän omistajan tavoitteiden mukaisten toimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen eli kokonaisvaltaisempaan omaisuudenhoitopalveluun.

Tulevaa kehittämistä

Metsävaratiedon ympärillä tapahtuu tällä hetkellä paljon muutakin: 

• Kun puulajitulkinta paranee, on mahdollista parantaa myös puustojakaumia ja sitä kautta puutavaralajiarvioita eli arviota siitä, paljonko on tukki- ja kuitupuuta.
• Kuviointia kehitetään ja automatisoidaan. Jatkossa uudellakin keilausalueella hyödynnetään pääsääntöisesti olemassa olevaa kuvioverkkoa. Tavoitteena on pysyvämpi peruskuviointi, aitojen muutosten päivitys ja kuviointivirheiden korjaus.
• Kehitetään puustotulkinnan yhteydessä laskettavaa kuvioittaista laatuindeksiä, joka kuvaa, ovatko puuston perustunnukset kunnossa vai onko niitä syytä tarkistaa maastossa.
• Kasvupaikkatieto perustuu aiempiin maastoinventointeihin. Toisella kierroksella kahden eri ajankohdan laserilta tulkitun kasvun sekä ravinteisuutta ja puuntuottokykyä kuvaavan pituusbonitoinnin avulla voidaan arvioida myös kasvupaikkaluokkaa, joka vaikuttaa esimerkiksi puuston kasvun laskentaan. Tavoitteena on korjata virheitä olemassa olevasta tiedosta.
• Metsäkeskuksessa on tavoitteena kehittää ja testata myös hiilitaselaskentamalleja osana metsävarakuvioiden laskentaa.

Kehittämistyötä tehdään jatkuvasti myös luontotietoon liittyen. Saadaanko laserkeilauksella, ilmakuvauksella sekä eri paikkatietoaineistoja yhdistämällä parempaa ja kattavampaa tietoa esimerkiksi arvokkaista metsäelinympäristöistä? Miten kaukokartoituksella saadaan tietoa metsien monimuotoisuutta lisäävistä tekijöistä, kuten lehtipuulajit, kuollut puusto, metsän kerroksellisuus tai säästöpuuryhmät? Tietoa maaperästä ja metsistä tarvitaan myös vesiensuojelussa. Yhtenä kehittämiskohteena on metsätuhojen kartoitus. Tärkeitä aiheita on useita ja niitä kehitetään yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa.