Jukka Matilainen: Kuolinpesän päätöksenteon ei tarvitsisi olla näin hankalaa

Eduskunta voi muuttaa Suomen perustuslakia 5/6-määräenemmistöpäätöksillä kiireellisesti, mutta kuolinpesissä vaaditaan kansalaisilta yksimielistä päätöksentekoa. Miksi ihmeessä?

Lainsäädäntö on ongelmallinen

Perintökaari (40/1965) on se laki, jossa säädetään kuolinpesästä. Lain 18 luvun 2 §:ssä säädetään kuolinpesän omaisuuden hallinnasta näin:Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakkaiden suostumusta saada hankituksi. Ei-kiireellisissä toimenpiteissä kuitenkin on yksimielisyysvaatimus.

Metsän käytössä tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikkapa myrskytuhopuiden hakkuu voidaan tehdä ilman yksimielisyyttä. Se kun ei siedä viivytystä. Jos määritelmä ’ei siedä viivytystä’ poistettaisiin, niin yksimielisyysvaatimusta ei tavanomaiselle metsän käytölle kuolinpesässä enää olisi. Kaikki päätökset voisivat olla enemmistöpäätöksiä.

Yksimielisyysvaatimus estää järkevän omaisuuden hoidon kuolinpesissä. Tämä on yleisesti tiedossa. Yksikin kuolinpesän osakas voi estää metsänkäsittelyn ja se on hänen oikeutensa. Mutta toteutuvatko muiden kuolinpesän osakkaiden oikeudet silloin? Mielestäni eivät toteudu. Jos tuo yksimielisyysvaade saataisiin poistettua, moni kuolinpesä saisi tehtyä osakkaiden enemmistön toivomia ratkaisuja.

Kuolinpesä on tarkoitettu vain väliaikaiseksi omistusmuodoksi

Miten väliaikaisuus toimii käytännössä? Vanhimmat purkamattomat kuolinpesät Suomessa ovat tsaarin vallan ajoilta 1800-luvulta! Lainsäätäjän tarkoitus väliaikaisuudesta ei todellakaan toteudu.

Metsää omistavista uusista kuolinpesistä noin puolet puretaan ensimmäisen viiden vuoden aikana. Loput jäävät myöhemmin pikkuhiljaa purettaviksi, ja jotkut yksittäiset jäävät purkamatta niin sanotusti maailman tappiin saakka.

Väliaikaisuus on käytännössä mennyttä siinä vaiheessa, kun kuolinpesään muodostuu uusia sisäkkäisiä kuolinpesiä. Ulkomailla asuvia kuolinpesän osakkaita ei kaikkia saada aina edes selvitettyä, ja näin tekoälyllekin mahdoton purkamisvyyhti on valmis. Moni kuolinpesä on jo tällaisessa tilanteessa – vastoin omaa tahtoaan.

Kuolinpesälle voitaisiin säätää määräaika

Toivottavasti kuolinpesälle voitaisiin säätää määräaika, vaikka siinä omat perustuslailliset haasteensa onkin. Ruotsissa kuolinpesän elinkaari on lyhyt. Länsinaapurissamme maa- tai metsämaata omistava kuolinpesä on purettava alle viiden vuoden sisällä. Siellä kuolinpesä ei jää passiiviseksi ”ikiliikkujaksi”. Miksei Suomen lainsäädännössä voisi olla samantyyppinen menettely?

Toivottavasti maamme seuraavat hallitukset saisivat tässä aikaan muutoksen. Suomessa väestö ikääntyy ja nykyisellään uusia kuolinpesiä syntyy jo enemmän kuin uusia kansalaisia. Kuolleisuus on jo kymmenen vuotta ollut suurempi kuin syntyvyys Suomessa. Ongelma ei ratkea itsestään.

Remonttia tarvittaisiin

Olisi todellakin perusteltua tehdä uudistus, jolla helpotettaisiin kuolinpesien päätöksentekoa sekä lyhennettäisiin kuolinpesien elinkaarta. Uudistuksen pääkohtia voisivat olla:

1. Yksimielisyysvaateen poistaminen kuolinpesien päätöksenteossa
2. Kuolinpesille säädettävä määräaika
3. Kuolinpesien virallisen purkamismenettelyn helpottaminen.

Tämä ei ole pelkästään metsäalan ongelma. Kuolinpesillä on tunnetusti paljon ”uinuvaa” varallisuutta. Sitä ruvettaisiin enemmän hyödyntämään päätöksenteon helpottumisen myötä. Kannattaa muistaa vielä sekin, että yhteisesti omistetuissa kiinteistöissä eli yhtymissä on pitkälti samanlaisia päätöksenteon ongelmia.

Olen suorastaan jumittunut tähän kysymykseen: Miksi ihmeessä eduskunta voi muuttaa Suomen perustuslakia 5/6-määräenemmistöpäätöksillä kiireellisesti, mutta kuolinpesissä vaaditaan kansalaisilta yksimielistä päätöksentekoa?

Lue lisää

Perintökaari (Finlex.fi)

Kuolinpesän omistusjärjestelyt (Metsäkeskus.fi)