Jukka Ruutiainen: Lehdot ovat Suomen lajirikkaimpia metsäelinympäristöjä

Lehdot ovat ravinteikkaita kasvupaikkoja, joissa eloperäinen maa-aines on tyypillisesti multaa. Suomessa lehdoiksi luokiteltavia metsiä on reilu prosentti koko metsäpinta-alasta. Mitä etelämmäksi mennään, sitä enemmän lehtoja on. Etelärannikolla lehtojen osuus on jopa kahdeksan prosenttia mutta Lapissa vain 0,1 prosenttia.

Ennen ihmisen vaikutusta lehtoja on ollut huomattavasti enemmän. Suuri osa lehdoista on raivattu pelloiksi, mikä on mahdollistanut suomalaisten ruokkimisen ja Suomen asuttamisen. Suomessa on siis toimittu samoin kuin koko maailmassa: rehevät maat on otettu pääosin viljelykäyttöön. Hankalampiin maaston kohtiin sijoittuvat, viljelyyn kelpaamattomat lehdot ovat säästyneet maataloudelta, mutta metsätalouskäyttöön nämäkin alueet ovat soveltuneet.

Alkuperäisestä lehtopinta-alasta on suojeltu vain noin prosentti

Lehtoja on suojeltu lehtojensuojeluohjelmalla, luontotyyppirajauksilla ja METSO-ohjelmalla. Nyt Helmi-ohjelmalla rahoitetaan suojelualueiden luonnonhoitotöitä. Monista toimista huolimatta lehdoista on suojeltu vain noin kolme prosenttia. Jos määrää vertaa alkuperäiseen lehtojen pinta-alaan, niin suojeltu ala on prosentin luokkaa. Toisin sanoen lehdoista noin 99 prosenttia on maa- tai metsätalouskäytössä.

Lehtojen kohtaloksi on muodostunut niiden hyvä tuotto - niin Brasiliassa, Euroopassa kuin Suomessakin. Lehdot tuottavat meille ruokaa ja puutavaraa. Mitä sitten voisimme tehdä, että jäljelle jääneissä lehdoissa monimuotoinen ja ainutlaatuinen lajisto säästyisi? Pitäisikö lehdot jättää rauhaan vai pitäisikö niitä hoitaa? Vastaus on - kyllä pitäisi.

Lehtojen hoitoon mallia metsien luontaisesta kehityksestä

Rehevät lehtokohteet eivät ole luontaisesti herkkiä palamaan, vaan useimmiten ne ovat uudistuneet vähitellen metsäpaloa pienempien häiriöiden seurauksena. Näin lehtoihin on luonnontilassa muodostunut vaihtelevia elinympäristöjä tuhansille eri eliölajeille.

Talousmetsälehdoista suuri osa on kuusivaltaisia, jopa yhden puulajin metsiä. Taloudellinen tuotto niissä on hyvä, mutta monimuotoisuus on heikentynyt. Lehtometsien hoidossa tulisi toteuttaa ensisijaisesti ekologisen kestävyyden tavoitetta. Se ei sulje kokonaan pois metsien taloudellista hyödyntämistä. Useimpia tavoitteita voidaan edistää rinta rinnan.

Lehtojen hoitoon ei ole yksiselitteistä sapluunaa, joka sopisi kaikkialle. On kuitenkin tiettyjä periaatteita, joiden avulla päästään monissa kohteissa hyviin tuloksiin. Monilajinen ja -kerroksinen puusto sekä metsän tiheysvaihtelu ja runsas lahopuun määrä luovat niin lehdoissa kuin muissakin metsäisissä elinympäristöissä hyvät edellytykset monien eliölajien säilymiselle.

Uhanalaistuminen on pysäytettävä

Lehdoissa on noin 45 prosenttia kaikista metsien uhanlaisista lajeista. Eli reilun prosentin pinta-alalla on lähes puolet Suomen uhanalaisista metsälajeista. On selvää, että tällaiseen tietoon tulisi metsätaloudessa reagoida, ja onneksi näin on jo tehtykin. Esimerkiksi Metsäteollisuus ry käynnisti viime vuonna lehtojen hoidon toimintaohjelman, jonka tavoitteena on edistää lehtojen tuntemusta ja niiden luonnonhoidollisen tilan parantamista.

Kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja sitoumukset velvoittavat Suomea pysäyttämään luonnon uhanalaistumiskehityksen. Ensimmäinen askel pysäyttää metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, on uhanalaistuvan lehtolajiston elinolosuhteiden turvaaminen. Se voidaan tehdä sekä lehtoluontoa hoitamalla että suojelemalla.