Katja Lähtinen: Puurakentamisessa irti vanhoista rakenteista

Rakentaminen ja asuminen ovat yksi talouden osa-alueista, jolla voidaan viedä merkittävästi eteenpäin kestävää kehitystä erityisesti teollisen puurakentamisen kautta. On arvioitu, että esimerkiksi Euroopan unionin alueella rakentamisen ja rakennusten käyttöä kehittämällä voitaisiin vähentää merkittävästi sekä kokonaisenergian käyttöä, kasvihuonekaasupäästöjä että louhinnasta peräisin olevien materiaalien käyttöä.

Kestävä rakentaminen ei ole myöskään vain ekologinen kysymys, vaan siihen liittyy merkittäviä mahdollisuuksia taloudellisten ja sosiaalisen hyötyjen aikaansaamiseen. Kun teollisen puurakentamisen mahdollisuudet ovat erityisesti Suomen ja Ruotsin kaltaisissa, metsien kanssa ”sinut” olevissa maissa hyvin tunnetut, mikä sitten markkinoiden kehittymisessä mättää?

Olen aiemmassa blogitekstissäni todennut, että puurakentamisen kilpailukyky on yhdistelmä toimialojen institutionaalisia rakenteita ja yksittäisten yritysten tekemiä strategisia valintoja. Millaiset institutionaaliset tekijät markkinoiden kehittymiseen sitten vaikuttavat Suomessa ja Ruotsissa? Tätä selvitimme tutkimuksessamme, jonka tulokset pohjautuvat asiantuntijoiden haastatteluihin.

Osaamisen, kustannustehokkuuden ja uudenlaisten verkostojen kehittäminen

Liiketoiminnan näkökulmasta eräs merkittävä tulos oli se, että asiantuntijat eivät enää nähneet rakentamisen säädöksiä olennaisesti teollisen puukerrostalorakentamisen markkinalaajentumista rajoittavana tekijänä. Säädöksiä tärkeämpänä seikkana he nostivat esille puurakentamisen toimialan sisäiset ponnistelut esimerkiksi arkkitehtien ja rakentajien teollisen puurakentamisen teknologioihin liittyvän osaamisen syventämiseksi ja rakentamisen kustannustehokkuuden parantamiseksi.

Osaamisen rinnalla asiantuntijat pitivät tärkeänä kokonaan uudenlaisten yhteistyömallien muodostamista ja irtautumista esimerkiksi yksittäisiin projekteihin perustuvista, perinteisiä alihankintamalleja noudattavista ”väliaikaisista” liiketoimintaverkostoista.

Väliaikaisten yhteistyömallien sijaan pysyvämmät ja mielellään toimialarajat ylittävät verkostot (esim. puutuote-, betoni- ja metalliteollisuusyritykset) mahdollistaisivat paremmin muun muassa uusiin hybridirakentamisen teknologioihin perustuvien ratkaisujen tuomisen markkinoille sekä logististen ketjujen toiminnan tehostamisen.

Kuluttajien tarpeet ohjaavat kysyntää

Uudenlainen, eri toimialojen yritysten välinen yhteistyö mahdollistaisi irtautumisen vuosikymmenten saatossa toimialojen sisällä muotoutuneista institutionaalisista rakenteista, jotka yhä jarruttavat kestävän rakentamisen ja asumisen kehitystä.

Yksi vanhoista perinteistä on ollut asuntoja ostavien kuluttajien tarpeiden ”unohtaminen” asiakaslähtöisyydestä puhuttaessa. Näin siitä huolimatta, että kuluttajien odotukset ja valinnat viime kädessä ohjaavat sitä, kuinka kysyttyjä puukerrostaloasunnot tulevaisuudessa ovat erityisesti omistusasuntoja hankkivien keskuudessa.