Markku Remes: Miten neuvoisit metsänomistajaa tiukassa tilanteessa?

Onko suomalainen metsänhoito menestystarina vai menetystarina? Kysymys tuo mieleeni erään metsänomistajan kokemukset vuosien takaa.

Maaseutupitäjässä metsää omistavat tilalliset takasivat kylällä olevan kuljetusalan yrittäjän lainan 1980-luvun puolivälin jälkeen. Yrittäjä ei vuosien vieriessä selvinnytkään lainoistaan, jolloin pankki otti omansa takaajilta. 

Yksi takaajista oli hiljattain ottanut huomattavan suuren asuntolainan. Oli selvää, että tämä metsänomistaja ei selvinnyt lainasta ja takauksesta enää tilan tuotoilla, sillä tuohon aikaan lainojen korot olivat korkeat. 

Tilanne oli synkkä, mutta silloin apuun tulivat Osuuspankki sekä isännän toinen pankki, metsä. Pankki jousti maksuaikatauluissa, mutta lisäksi metsänomistajan oli pakko hakata metsää ja myydä puuta. Puunmyynnille oli hyvä aika, sillä tukkipuun reaalihinta oli 1990-luvun taitteessa korkealla. Tilanne oli niin tiukka, ettei myöskään metsän uudistamisesta saanut tulla paljon kuluja. 

Hakkuilla lyhennettiin lainaa

Metsänomistajan metsä kasvoi erittäin viljavilla lehtomaisilla kankailla, joissa oli vaihteleva puusto vanhan metsälaidunnuksen ja kaskiviljelyn seurauksena. Osa puustosta oli järeää kuusikkoa, jonka alla ei kasvanut mustikkaa korkeampaa kasvustoa. Kaskiahoille oli syntynyt luontaisesti myös huonolaatuista suurioksaista männikköä, jonka seassa oli lepikkoa ja muuta lehtipuuta.

Kaikki alat uudistettiin luontaisesti rauduskoivulle jättämällä alalle harva, mutta elinvoimainen siemenpuusto. Runsaspuustoisimmat metsät uudistettiin heti, jotta lainapääomaa saatiin nopeasti alas. Uudistushakkuita jatkettiin tulevina vuosina. Maisema muuttui nopeasti.

Alat muokattiin voimakkaasti heinäkuussa ennen koivunsiemenen varisemista. Lehtomaisille kankaille syntyi koivuviidakko, jossa taimikonhoitotyöt tehtiin ajallaan.  Puuston varttuessa koitti ensiharvennusten aika. Voimakkaimmin muokatulle alalle on tehty jo toinen harvennus pari vuotta sitten. 

Harkittuja päätöksiä

Miksi tämä muistelma? Olin nuorukaisena neuvomassa kyseistä metsänomistajaa, enkä osaisi antaa parempia neuvoja nytkään hänelle tuossa epätoivoisessa tilanteessa. Tila ja lapsiperheen koti säilyivät omistajallaan. Uusi, elinvoimainen ja läpimitaltaan jo 20 senttiä lähentelevä puusto kasvaa nykyisin hakkuualoilla. Lehtipuuston alle on tullut kuusentaimikkoa, jota on mahdollista käsitellä tulevaisuudessa monella eri tavalla. Vastaavanlaisia tilanteita on tänä päivänä monella metsänomistajalla. Joka päivä 3–4 maatilaa joutuu lopettamaan tuotannon.

Tämä muisto nousee usein mieleeni, kun seuraan nykyistä keskustelua Suomen metsien käytöstä. Nykyisyyttä ei voi ymmärtää tuntematta historiaa. Olisinko osannut neuvoa silloisia kollegoitani paremmin suomalaisia metsänomistajia, päättäjiä ja metsäammattilaisia, kun maata alettiin jälleenrakentaa toisen maailmansodan jälkeen? Silloin oli kiire. Kiireessä tehtiin myös virheitä, joista on myöhemmin opittu. 

Yksi keskeinen asia hyvissä päätöksissä on harkitsevuus. Nyt on kiire ratkaista monet maailmanlaajuiset ongelmat. Niin kiire ei saa olla, että korjataan kiireessä virheet suuremmilla virheillä, kuten helposti tuppaa hätiköidessä käymään.