Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På svenska

Markku Remes: Ylitiheä hirvikanta heikentää monimuotoisuutta

08.03.2021

Markku Remes

Kirjoittaja on kuopiolainen metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsänhoidon johtavana asiantuntijana. Vapaa-ajalla Remes tykkää liikkua Kallaveden maisemissa ja kauempanakin.

Näytä kaikki blogit

Tiheä hirvikanta aiheuttaa metsänomistajille 50 miljoonan euron tappiot vuosittain, arvioi Luonnonvarakeskus. Metsänomistajille on korvattu parin viime vuoden aikana kokonaistappioista noin kolme prosenttia. Pienten korvaussummien perusteella on tehty jopa sellaisia johtopäätöksiä, että hirvikanta on sopivalla tasolla. Taloutta ymmärtävää metsänomistajaa tilanne kuitenkin turhauttaa rankasti. Erityisesti siksi, että tilanteeseen ei ole näköpiirissä mitään uskottavaa hyvää ratkaisua nykyisellä lainsäädännöllä. 

Jälkipolviamme ajatellen vielä huolestuttavampaa on, että ylisuuret hirvieläinkannat heikentävät luonnon monimuotoisuutta. Ympäristö- ja ilmastotietoisuuden sekä tutkimustiedon lisääntyessä metsienkäsittelyssä on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota kasvupaikalle sopivien puulajien käyttöön sekä sekametsien perustamiseen. Sekametsiä tarvitaan, jotta metsäluonnossa on elintilaa monipuolisesti eri eliöstöille. Sekametsät vähentävät myös metsätuhojen riskiä muuttuvissa ympäristöolosuhteissa.

Metsätuhoriski on jo nyt suurin ikääntyvissä kuusikoissa, ja kuusikoiden tuhoalttius vain lisääntyy lähitulevaisuudessa. Pyrkimyksistä huolimatta yhden puulajin metsät lisääntyvät. Metsänomistajat välttävät männyn ja koivun viljelyä tuhoriskien vuoksi, joten metsät kuusettuvat nopeasti. Metsäkeskuksen metsätiedosta viime vuonna tehdyn tarkastelun mukaan koivuvaltaisista metsistä uudistettiin kolme neljäsosaa kuuselle, viidennes männylle ja vain kuusi prosenttia koivulle. Lehtipuiden viljely on jäänyt marginaaliin koko Suomessa.

(Saavutettava diagrammi päivitetään blogiin maaliskuun aikana.)

Kanta-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä jo neljä viidesosaa viljelyalasta istutetaan kuuselle. Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen ei tuo helpotusta tilanteeseen, koska kuusettuminen on näillä alueilla jaksollistakin kasvatusta ilmeisempää. Lisäksi eteläisessä Suomessa poimintahakkuualoilla kuusenjuurikääpä saastuttaa luontaisesti syntyvät taimet tehokkaasti. 

Viljelykuusikoihin voidaan toki lisätä lehtipuusekoitusta tietoisesti jättämällä taimikonhoidon yhteydessä luontaisesti syntyneitä lehtipuita taimikkoon, mutta ne usein vaurioituvat hirvien syötyä taimia. 

Pienet haavat menevät parempiin suihin

Haavan merkitys lukuisille eliölajeille ymmärretään ja tunnustetaan nykyisin varsin laajasti, joten suuret puut säilyvät useimmiten myös uudistushakkuiden yhteydessä. Haapa on todella tehokas lisääntymään juurivesoista ja siemenistäkin, joten puulajin tulevaisuuden pitäisi olla turvattu. Valtakunnan metsien inventointien mukaan järeän haavan tilavuus onkin yli kuusinkertaistunut 1980-luvulta lähtien. Samaan aikaan on kuitenkin huomattu, että pieniläpimittaista haapaa syntyy hyvin vähän. Tutkijat ovat huomanneet saman kuin metsänomistajat ja metsäammattilaisetkin: hirvet ja jänikset jälttävät haapavesakot toistuvasti, jolloin ne jäävät melko nopeasti viljelytaimikon varjostukseen ja näivettyvät pois.

Kuvassa etualalla matalaa männikköä, taempana korkeampaa puusto. Hirvet ovat kuitenkin vaurioittaneet sekä matalan että korkeamman puuston runkoja.

Kuvassa etualalla oleva männikkö on saman ikäistä kuin taempi ainespuukokoinen puusto. Hirvet ovat kuitenkin vaurioittaneet myös taemman puuston runkoja Kuva: Nuutti Kiljunen.

Yhä lisääntyville suojelualueillekin syntyy nuorta haapaa vain vähän, sillä sulkeutuneiden puustojen alle vesakkoa syntyy huomattavan vähän ja sekin menee useimmiten hirvien ja jäniksen ravinnoksi. Olen huomannut tämän ilmiön myös omissa metsissämme: järeiden haapojen läheisyydessä on vain järsittyjä haapatikkuja pystyssä. Uudistusaloille syntyville pihlajille käy useimmiten samoin kuin haavoille. 

Hirvet eivät ole harvinaisia vieraita ainespuukokoisissa kuusikoissakaan. Esimerkiksi vuonna 2018 arvioiduista vahingoista joka kahdestoista oli varttuneissa kuusikoissa. 

Hirvien kaluamaa sahatavaraa.

Hirvet ovat jälttäneet yläsavolaisen kuusimetsän pilalle. Sahatavaraa ei juurikaan metsästä tule. Kuva: Ari Sirviö.

Pitääkö vieraslajien elinvoimaisuutta tukea?

Hirvi ei ole suinkaan ainut monimuotoisuutta köyhdyttävä riistaeläin, sillä valkohäntäpeura on monin paikoin eteläisessä Suomessa suurin tuholainen, joka vaurioittaa männiköt ja lehtipuustot. Valkohäntäpeuran suosiminen Suomessa on kyseenalaista, sillä eläin on vieraslaji. Suomeen tuotiin Pirkanmaalle seitsemän yksilöä 1934. Sen jälkeen kanta on lisääntynyt räjähdysmäisesti niin, että eläimiä on tänään noin 110 000 yksilöä. Geeniperimä on luonnollisesti melko suppea.

Valkohäntäpeura on hyötynyt siitä, että Etelä-Suomessa talvet ovat usein lauhoja ja vähälumisia. Ruokaa on ollut helppo saada, eikä hanki ole rajoittanut siirtymistä runsaammille ruokamaille. Eläin leviää pikkuhiljaa pohjoisemmaksi. Valkohäntäpeurakantaa ei ole saatu metsästyksellä kuriin. 

Suomen riistakeskus perustelee runsasta hirvieläinkantaa sillä, että myös Suomen luonnossa elävät suurpedot vievät kannasta osansa. Yhden suurpedoistamme, suden, lisääntyessä hirvieläinten metsästys koiraa käyttäen on joillakin alueilla Itä-Suomessa loppunut kuin seinään. Kukapa koiranomistaja jättäisi kaveriaan pedon raadeltavaksi. Susien merkitys hirvieläinkannan harventajana korvaa vain vähäisen osuuden metsästyksen puuttumisen aiheuttamasta kannan harventamisesta.

Alueellisten riistaneuvostojen roolia tulee tarkastella

Nyt on aika vaikuttaa metsien kestävään käyttöön, sillä alueelliset riistaneuvostot asettavat tällä viikolla tavoitetiheydet hirville ja valkohäntäpeuralle tulevalle kolmivuotiskaudelle. Alueellisissa riistaneuvostoissa on kussakin kymmenen jäsentä, joista kuusi on riistapuolelta. Mukana on myös edustajat Metsäkeskuksesta, ely-keskuksesta ja maakuntaliitosta sekä maanomistajien edustaja. 

Alueellisten riistaneuvostojen toiminnalla ei ole pystytty vaikuttamaan hirvieläinkantoihin siten, että metsien kokonaiskestävyys olisi turvattu. Monen vuoden riistaneuvostotyön kokemuksen pohjalta on vaikea kuvitella kovin kunnianhimoista tulosta jatkossakaan. Täytyy tunnustaa yhteinen epäonnistuminen, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan. Pitää alkaa pohtia toisiakin ratkaisuja. Kriittiset metsänomistajat vaativat ainakin osittaista metsästysoikeuden vapauttamista ja muutosta lupamenettelyyn. Tämä voisi olla yksi toteuttamiskelpoinen tapa, mutta metsästys ei kuitenkaan saisi ”lähteä laukalle”.

Viime syksyn ikävistä metsästysonnettomuuksista huolimatta suomalainen metsästys on tähän mennessä ollut turvallista. Seurueissa tapahtuvalla metsästyksellä on maaseudun elinvoimaisuutta ylläpitäviä piirteitä. Metsästyskulttuuria on syytä vaalia ja kehittää. Tehdään muutoksia nykykäytäntöön, mutta hallitusti. 

Kommentit
Vesa Kastari 08.03.2021 klo 19:08

Itse puuntuotantoa pääelinkeinona harjoittavana metsäammattilaisena ja metsänomistajana jurppii toistuva mtk:n ja metsäammattilaisten metsänomistajien suulla esittämä yleistävä riistaviha. Ei nähdä riistataloudessa mahdollisuuksia, vaikka käsissämme/metsissämme on riistassa äärimmäisen arvokas ja paljon paremmin hyödynnettävissä oleva luonnonvara. Näköalattommuudesta voisi usein syytellä.

Markku Remes 08.03.2021 klo 19:08

Riista on ilman muuta äärimmäisen tärkeä luonnonvaramme, jota tulee vaalia. Pyrkimys on kestävyyteen, jossa voidaan kohtuullisesti sovittaa yhteen metsätalouden harjoittaminen, virkistyskäyttö sekä luonnon monimuotoisuus yms.

Ammattimies 09.03.2021 klo 10:31

Samaan aikaan Suomessa on tutkimustiedon mukaan n. miljoonan hehtaarin taimikonhoitorästit. Mitäs se tarkoittaa, että taimikonhoito on rästissä? Liian suurta lehtipuun määrää valtaosassa tapauksista. Älytön ajatus, että tämän hetkinen hirvieläin määrä jotenkin estäisi lehtipuun kasvattamisen. Sitä kasvaa liiankin kanssa kaikista estämisyrityksistä huolimatta.

Markku Remes 09.03.2021 klo 10:31

Kysymys ensisijaisesti pieniläpimittaisesta haavasta, joka on valtakunnan metsien inventointienkin mukaan vähentynyt metsistämme. Järeän haavan määrä sen sijaan on lisääntynyt kuusinkertaiseksi reilun 30 vuoden aikana metsissämme.

Hajuakin on 09.03.2021 klo 10:31

Kyllä syyt tiedetään suurten haapojen määrään. Eihän isoa haapaa saa kaupaksi oikeaan hintaan. Siksi listin haavat jo pienenä. Lisänä haavan kielteinen vaikutus mäntytaimikoiden versoruostetautiin. Sopii joukkoon OMT -tyypin maapohjalle kuusien seurana.

Amatööri 09.03.2021 klo 10:48

Riista on rikkaus jota ei kateuden vuoksi uskolleta hyödyntää Suomessa. Sen sijaan kateus ajaa riistavihaan, jos naapurin riistakamnat on rikkaammat. Mites teillä siellä Kuopiossa, paljonko peurat tuhoaa metsää, vai kaverinko puolesta ahdistaa?

Suomessa on käsittämättömän pieni riistansietokyky, jos vertaa muihin Euroopan maihin.
Nopealla googlauksella muuten löysin, että kuusitukista saa noin 25% enemmän rahaa kuin koivusta, voisiko tuossa olla jonkinlainen syy kasvattaa arvokkaampaa kuusta koivun sijaan?

Markku Remes 09.03.2021 klo 10:48

Riista on todella rikkaus, jonka arvoa ei voi edes mitata millään mittarilla. Kannattaa siis hyödyntää ja nauttia siitä. Peurat käyvät kuusentaimikoissa Kuopion seudullakin.

Kuusen suosioon on vaikuttanut myös kuusitukista maksettava hinta sekä toistaiseksi melko varma uudistamisketju. Metsätuhoriskin lisääntyminen on kuitenkin vaikuttanut todella paljon puulajivalintaan uudistusaloilla. Koivun ja männyn uudistamista vältellään paljon silloinkin, kun kannattaisi taloudellisinkin perustein käyttää muuta puulajia kuin kuusta.

Väsyttääkö jokavuotinen riistaviha 09.03.2021 klo 10:48

Voisihan sitä jostain muustakin aiheesta kirjoittaa. Ei kyllä mahda peurat Kuopiossa tehdä tuhoja. Haetaan se tarkennus siihen tuhonaiheuttajaan ennen hysteriaa. Hirvieläinvahinkokorvauksien määrä täppiä ei näy kovinkaan paljon siellä Kuopion seudulla vaikka siellä hirviäkin on.
Olisiko näin, että tähän yhteen ja samaan hirvituho agendaan on jämähdetty metsäammattilaisten osalta, eikä nähdä yhtään yli sen? Pää pois kuusen tattarasta ja rohkeasti eri puulajit puheisiin maanomistajan kanssa!

Riista on myös luonnonvara 09.03.2021 klo 11:49

Talousmetsistä puhuttaessa eivät hirvieläimet liene syyllisiä monimuotoisuuden vähenemiseen. Suojelumetsien osalta on suojeluväellä peiliin katsomisen paikka siinä millaista metsää he haluavat suojella. Kyllä hirvieläimet ja niiden laidunnus ovat olleet osa Suomen luontoa aina. Ne luovat metsiin mm. kallioille valoisia aukkoja nyrhiessään vesakot pensaiksi, metsätaloudelle näillä aloilla ei ole merkitystä, monimuotoisuudelle sen sijaan on. Kuinka monta haapaa ja pihlajaa metsiin jätettäisiin kasvamaan mäntyjen sekaan ilman hirviä? Terveisiä Länsi-Uudeltamaalta, jossa metsä- ja maatalouden ohella myös riista tuo taloutta ja leipää pöytään. Ja kyllä, hirvet napsivat männyn latvoja, ja peurat hankaavat satunnaisia runkoja, mutta tarpeeksi tiheä taimisto auttaa. Haapoja täällä riittää, isoja, keskikokoisia ja pieniä, vaikka niihin kohdistuu selkeästi isoin ruokailupaine. Toisaalta ollaan todettu että hirvet ja peurat hoitavat raivausta meidän puolesta, etenkin taimikon ollessa nuorta. Suomen mittakaavassa tiheästä hirvieläinkannasta huolimatta vahinkoja ei ole kertynyt ilmoitettavaksi asti. Riista on myös luonnonvara, jota Suomessa soisi arvostettavan huomattavasti nykyistä enemmän maa- ja metsätalouden luonnonvarojen hoidon yhteydessä.

Markku Remes 09.03.2021 klo 11:49

Hirvet vaikuttavat välillisesti suuresti talousmetsienkin monimuotoisuuteen. Monet metsänomistajat päätyvät viljelemään kuusta silloinkin, kun kasvupaikalle sopivin puulaji olisi koivu tai jopa mänty. Metsänkäyttöilmoitusten mukaan kuusta on istutettu kuivahkoille ja jopa kuiville kankaille.

Hirvet vaikuttavat välillisesti myös nuorten sekametsien vähäisyyteen sekä sekapuustoisuuteen, koska metsänomistajat, monesti metsäammattilaisten ohjeiden mukaisesti, raivaavat männyntaimikoista kaiken lehtipuuston pois.

Nykyisin haapaa ja pihlajaa jätetään yleisesti taimikonhoidossa monimuotoisuutta lisäämään. Myös mahdollisia riistatiheikköjä pyritään jättämään sellaisiin paikkoihin, joihin on tullut haavikkoa. Tämä on osa metsänhoidon ohjeistusta.

Aiemman viestin mukaisesti VMI-tietojen perusteella järeän haavan osuus on 6-kertaistunut 1980-luvulta nykypäivään, mutta pieniläpimittaisen haavan määrä on vähentynyt. Yhtenä merkittävänä tekijänä pienten haapojen vähentymiseen on tutkijoidenkin mukaan hirvieläimet, jotka vaurioittavat pieniä vesoja.

Tuhot voivat todella vähentyäkin, kun nuorten männiköiden ja lehtipuustojen ala vähenee kuusikoiden tieltä. Tämä ei kuitenkaan ainakaan lisää monimuotoisuutta metsissämme.

Hirvieläinten syönti ei käytännössä korvaa taimikonhoitotarvetta.

Taspa 09.03.2021 klo 12:23

Hyvä kirjoitus! Osana ongelmapalettia on metsäomistajien kyynisyys taimikonhoitoa kohtaan; "kyllähän ne hirvet sen kuitenkin syö". Se siirtää monella sekä metsänuudistamisen että taimikonhoitotyöt toissijaisiksi kun ei sinne kuitenkaan saada hyvää metsää aikaiseksi.

Markku Remes 09.03.2021 klo 12:23

Hirvieläinten vaikutus metsienkäsittelyyn on usein juuri välillinen. Käytetään uudistettaessa puulajia, jolla on vähäisin tuhoriski. Lisäksi hoitotyöt voivat viivästyä, kuten viestissä hyvin kuvaatkin.

Jahimees 09.03.2021 klo 13:24

Itse kun kävin metsäalan koulua eräällä opettajalla(metsänhoitaja) oli mielenkiintoinen versio taimikon raivauksesta. Mahdollisten hirvituhojen minimoimiseksi. ns.poistettavasta taimesta katkaistaan vesurilla ylin latvakasvain. Jolloin "latvoja" kasvaa oksakiehkurasta useampi ja ehkä toimivat hirvieläinten ruokana. Toimii myös riistan suojana,vähempi oksaista mäntyä jne.

Heikki Anttila 09.03.2021 klo 13:53

Ihan aiheellinen artikkeli aina ajankohtaisesta asiasta. Omat kokemukseni ovat savipohjaisilta alueilta, joissa vanhastaankin on ollut kuusivaltaisia metsiä. Lahovikaisuus on ollut yksi kannustin yrittämään puulajin vaihtoa. Käytännön tulokset ovat jääneet heikoiksi. Savipohjaisilla mailla on vaikeaa saada luontaista taimilisäystä ympäröivistä metsistä. Käytännössä istutuksen on onnistuttava kerrasta, muuten tulee ongelmia heinikon kanssa. Olen kokeillut viljellä mäntyä istuttamalla sekapuuna kuusen kanssa ja siementen kylvönä. Kummallakin menetelmällä ei tahdo saada riittävää taimimäärää, jotta taimia selviäisi hirvien vierailulta. Toisena konstina on kokeiltu koivun kylvöä kuusikon sekaan, samoin on koetettu jättää hiukan luontaisesti syntynyttä koivua raivausten jäljiltä. Käytännössä tässäkin menetelmässä jääviä puita on niin vähän, että ne turmellaan joko peurojen tai hirvien taholta. Lopputuloksena on jälleen kuusivaltainen metsikkö. Ne koivut ja männyt, jotka selviävät ovat yleensä kokeneet jonkinasteisia laatuvaurioita. Mielestäni peurojen suorittama koivujen riipiminen lisää sellaisia vaurioita puihin, että ne ovat lahoherkempiä. Mielestäni Luken pitäisi enemmän tutkia hirvieläinten vaikutuksia luontoon, varsinkin sinne mustikkakerroksen aluskasvillisuuteen. Luonnon pitäisi kyetä ylläpitämään riistakanta, eikä sen kestävyyttä saisi ylittää. Ilmastonmuutoksen takia, olisi entistä tärkeämpää saada entistä monipuolisempia puustolajeja syntymään. Nykyisellään tämä ei toteudu. Onko syynä hirvieläimet vai kuvitelma niiden aiheuttamista riskeistä. Tähän täytyisi saada entistä kovempaa näyttöä. Täytyykö valtion tukipolitiikalla yksinkertaisesti ohjata metsänviljelyä monipuolisempaan suuntaan. Vastauksia tarvittaisiin entistä kipeämmin.

Isontalon Antti 09.03.2021 klo 14:09

Millaista tutkimusnäyttöä löytyy siitä, että valkohäntäpeura käyttää havupuuta ravintonaan? Eikö näitä tutkimuksia kannattaisi julkaista? Ovat kuitenkin aivan ainutlaatuisia, koska missään muualla maapallolla tällaista ei olla havaittu. Vain Savossa tämäkin on mahdollista ja vastuu on kuulijalla.

Minkäänlaiset mielipiteet, tai metsäkauriin tai hirven mahdollisesti aiheuttamat vahingot eivät sitten kelpaa tutkimusnäytöksi. Näitä yleensä tarjotaan, jotta saataisiin omaa agendaa perusteltua.

Ari Nikula 09.03.2021 klo 14:09

Valkohäntäpeuran ravinnosta löytyy Pohjois-Amerikasta lukuisia tutkimuksia ja niiden mukaan se syö useitakin havupuulajeja. Männyistä ravintolistalla ovat esim. keltamänty (Pinus ponderosa), valkomänty (P. strobus), Amerikanpunamänty (P. resinosa) ja Banksinmänty (P. Banksiana). Valkohäntäpeura syö myös palsamipihtaa (Abies balsamea), tuijia (Thuja) ja katajia (Juniperus). Suomessa valkohäntäpeuran ravintoa on tutkittu vähän (esim. Andersson ja Koivisto 1981, Suomen Riista), mutta täälläkin sen on havaittu syövän sekä mäntyä että kuusta.

Ari Nikula, Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Entinen metsästäjä 09.03.2021 klo 20:17

Miksi hirvieläinten valtavaksi paisuneeseen ruokintaan ei puututa millään tavalla? Eläimiä ruokitaan riistapelloilla, joita maataloustuen piirissä on jo enemmän kuin perunnanviljelyalaa. Lisäksi talvella viedään tonneittain juureksia ja viljaa ruokintapaikoille, joissa tarjonta jatkuu siihen asti kunnes pellot alkavat vihertää. Ruokintapaikan saa sijoittaa vaikka naapurin taimikon viereen, kunhan vain on omalla tai seuralle vuokratulla maalla. Tehoruokinta parantaa eläinten selviytymistä talvesta ja lisää vasojen määrää. Kun riistakannat näin kasvavat, tulee ruokakasan äärellä tapahtuvasta kyttäysmetsästyksestä entistä helpompaa ja saalisvarmempaa.
Taidetaan alueellisten riistaneuvostojen sidosryhmienkin edustajatkin valita metsästyksen harrastajien piiristä, jotta soraääniä ei kuulu ja metsästäjät voivat vapaasti päättää mikä on alueelle sopiva hirvieläinkanta.

Väsyttääkö jokavuotinen riistaviha 09.03.2021 klo 20:17

Entinen metsästäjä voisi myös ottaa selvää asioista, ennekuin kirjoittaa. Ruokakasoilla varmaan viitataan valkohäntäpeuran ruokintaan. Kanta siellä on kasvanut niin suureksi, että metsästys kyttäämällä on varmaan ainut keino saada kantaa alas. Näin tapahtuva metsästys tuo koko kylälle elinvoimaa, metsästys vieraiden myötä. Metsästys pienillä alueille ja teiden varsilla on myös nöin turvallisuuden kannalta erittäin hyvä.

ukko 09.03.2021 klo 20:41

Jos tämä on metsäkeskuksen virallinen kanta, niin tähän loppui jäsenyys ja kaikki yhteistyö. Samaa tulen suosittelemaan kaikille muille myös.

Jone Virtanen 10.03.2021 klo 08:34

Talousmetsistä puhuttaessa hirvet ovat seuraus, eivät syy. Päätehakkuisiin perustuva metsänhoito takaa hirville makoisat olot. Ja kun puhutaan talousmetsistä, on ihan turha puhua monimuotoisuudesta. Puupeltoja ne ovat ja sillä hyvä. Omat metsäni ovat kangaspohjaisia mäntymetsiä, joissa kasvaa myös lehtipuita. Olen hoitanut metsäni itse; "tehometsätaloutta" vastustaen ns. jatkuvan kasvatuksen ideologialla. Minulla ei ole sanottavia hirvivahinkoja. Toisin on viereisissä päätehakkuuaukeissa. En todellakaan ymmärrä tätä sorkkaeläinvihaa, sillä suurin osa vahingoista syntyy omistajien oman toiminnan vuoksi. Mutta vikahan on haettava toisaalta. Ja mitä tulee peuran kuusensyöntiin, niin asun tiheällä peura-alueella ja en koskaan ole niiden nähnyt syövän kuusta. Mustikanvarpuja ja vastaavaa varvustoa kyllä. Kymmallinen väite. Ja mitä tulee sorkkie ruokintaan, niin sen vaikutus kantaan on kohtuulisen pieni; minnesotasta tullut peuramme kuuluu VHP:n alalajiin joka selviää kyllä meidän talvesta. Hyvin suunniteltu ja toteutettu ruokinta säästää peltoja ja vähentää liikennevahinkoja.

Metsomäki 10.03.2021 klo 10:12

Surullista luettavaa. Itse Suomen 7. tiheimmällä valkohäntäpeura-alueella metsää omistavana voin omakohtaisesti sanoa, että valkohäntäpeuran aiheuttamat vahingot kasvatettavalle puustolle ja varsinkaan havupuustolle ovat käytännössä nolla. Käsittämätöntä valehtelua ja vääristelyä, mikä vie pohjan ehkä perustelluiltakin väitteiltä. Metsäväen ja MTK:n riistaviha menee täysin överiksi, On pitkään pitänyt erota MTK:sta. Taidanpa ottaakin nyt sen asiaksi.

ukko 10.03.2021 klo 10:12

Minä sen tein jo!

Heikki Yntälä 10.03.2021 klo 20:18

Suomen riistakannat ovat varsin pieniä verrattuna Euroopan muihin maihin, lukuunottamatta ehkä muutamaa tiheimmän peura- ja kauriskannan pitäjää. Silti muuallakin harjoitetaan kannattavaa maa- ja metsätaloutta. Mitäs jos ryhdyttäisikin kasvattamaan riistakantojamme? Satsattaisiin kannattavaan riistatalouteen ja sillä kompensoitaisiin voimakkaamman riistakannan mahdollisesti aiheuttamia metsä- ja viljelysvahinkoja.

Metsänomistaja 12.03.2021 klo 14:44

Hyvä blogi. Kirjoittaja tuntee asian perinpohjin ja herättelee mukavasti keskustelua.

Ylisuuren hirvikannan ongelmat korostuvat maapohjaltaan karuilla hirvien talvehtimisalueilla. Metsänomistajilla ei ole mahdollisuutta viljellä mäntyä. Hirvet syövät kaikki männyt, kuusi ei tuota tukkipuuta. Korvauksista saa välillä taskurahaa, jonka merkitys on tuhoon verrattuna mitätön. Omistajan oikeusturvasta ei ole tietoakaan.

Hirviseuran johto pitää innokkaat metsästäjät tyytyväisinä, jotta oma asema säilyy. Lupia jätetään tietoisesti käyttämättä. Tuhoja vähätellään. Ikääntyvää hirvipomoa eivät vaivaa metsänomistajan menetykset, eivätkä kuusettumisesta seuraavat tuhot.

Kirjoituksessa oli hyvin huomioitu myös tuhonsietokyky, ilmasto ja luonnon monimuotoisuus.
Onko Suomessa pakko toistaa Keski-Euroopassa tehdyt virheet? Suuri riistatiheys oli sielläkin yksi syy suosia kuusta. Tulokset ovat nähtävissä, kirjanpainaja korjaa sadon.

Onko pienen ryhmän harrastus niin tärkeä, että sitä pitää ylläpitää kaiken tämän kustannuksella?

Metsomäki 12.03.2021 klo 14:44

” Onko pienen ryhmän harrastus niin tärkeä, että sitä pitää ylläpitää kaiken tämän kustannuksella?”
Metsästäjät perheineen omistavat lähes puolet Suomen yksityismetsistä. Sekö on pienen ryhmän harrastamista? Kannattaisi alkaa miettiä puheitaan vähän tarkemmin. Metsästäjät on erittäin keskeinen metsää omistava ja siellä toimiva käyttäjäryhmä, jota ei ole järkevää vähätellä tai syyllistää.

Tilastoista kaivettua 12.03.2021 klo 14:44

Tässä vähän tilastoja, lähde Luke ja Tilastokeskus

Yksityiset omistavat 60% Suomen metsistä. Yksityisiä metsänomistajia on yli 600 000. Viidennes osallistuu hirvenmetsästykseen. (Kaikilla ei ole metsästyskorttia.)

Eli hirvenmetsästäjät omistavat viidenneksen 60%:sta Suomen metsistä (12%). Hirvenmetsästäjiä on n. 2% Suomen väestöstä.

Metsästyskortin lunastaa vuosittain n. 300 000 henkilöä, 200 000 heistä käy metsällä ja 100 000 osallistuu hirvenmetsästykseen. Läheskään kaikilla hirvenmetsästykseen osallistuvista ei ole metsää.

Jos hirvenmetsästäjät korvaisivat 50 miljoonan euron miljoonan euron vuotuiset tappiot metsänomistajille, niin se tekisi n. 420€ / v. metsästäjää kohden.

Metsomäki 12.03.2021 klo 14:44

Älä sinä ”tilastoista kaivettua” ala vääristelemään ilmoittamiani lukuja valtion mailla kun puhuin yksityismaista ja puhu pelkistä hirvenmetsästäjistä kun minä puhuin kaikista yli 300 000 metsästäjästä. Vaikka miten kääntelet asiaa, metsästäjät on merkittävä metsänomistajaryhmä. Tuon korvaussumma-ajattelusi saat tunkea syvälle, sillä metsästäjät ja metsänomistajat ovat isolta osin sama asia ja samoja ihmisiä.

Ulla Härkönen 25.03.2021 klo 11:31

Erinomainen kirjoitus.Huomioitavaa myös tulomenetys koko Suomen kansantalouteen:yhden myydyn puukuutiometrin tulovaikutus koko Suomen kansantalouteen on 240e/m3.Hirvien tuhoama,kasvamatta jäänyt puusto,jää hyödyttämättä koko kansantaloutta useilla sadoilla miljoonilla vuosittain,ja tulevaisuudessa vielä enemmän.Lisäksi hirvikolarien aiheuttamat kipu/retkahdus ym vammat voivat invalidisoida pitkäksi aikaa ja aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä.Jokainen hirvikolari on liikaa.Metsästysharrastusta voi toteuttaa ilman suurta hirvikantaa.Hirven pitäisi olla harvinainen eläin,sillonhan metsästyskin olisi metsästystä.

Markku Kekäläinen 07.04.2021 klo 13:04

Erilaisia kokemuksia tuntuu ihmisillä olevan. Joka tapauksessa hirvelle mieluisinta ruokaa talvisin ovat haapa, pihlaja ja pajut. Paremman puutteessa ne syövät muutakin. Ehkäpä taimikon alkuvaiheessa ei kannata raivaussahan kanssa olla liian innokas. Meillä jäi koivut syömättä, jokusia mäntyjä meni. Nyt, kun taimet ovat 2-3 metrisiä, niin harvennus on paikallaan.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.
Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.