Miia Saarimaa: Tarkentuva luontotieto auttaa turvaamaan metsien monimuotoisuutta

Termi ”luontotieto” vilahtelee usein mediassa ja keskusteluissa. Mutta mitä luontotieto oikeastaan tarkoittaa ja mikä merkitys sillä on käytännössä?

Luontotieto kattaa kaiken sen tiedon, joka kertoo metsän rakenteesta, lajistosta ja elinympäristöistä. Luontotieto on keskeinen väline metsien monimuotoisuuden turvaamisessa. Tarkka, ajantasainen ja monipuolinen luontotieto mahdollistaa arvokkaiden kohteiden tunnistamisen. Ilman luotettavaa tietoa hakkuut, hoitotoimet ja ennallistaminen voivat johtaa virheisiin, jotka heikentävät metsän arvoa ja monimuotoisuutta.

Luontotietoa on saatavilla monelta taholta

Metsäkeskus jakaa tietoa metsistä avoimena metsä- ja luontotietona sekä Metsään.fi-palvelussa. Näiden kautta metsänomistajat ja metsäalan ammattilaiset voivat hyödyntää tietoja metsien rakenteesta ja arvokkaista luontokohteista. Esimerkiksi tieto metsälain 10§ täyttävistä kohteista eli metsälakikohteista on tärkeää, koska niiden säilyminen täytyy turvata esimerkiksi silloin, kun metsässä tehdään hakkuita. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei tietoja ole kaikista metsälain kriteerit täyttävistä kohteista, sillä kaikkia kohteita ei ole kartoitettu maastossa. Kohteiden säilyminen on silti turvattava aina hakkuiden yhteydessä. Jos et tiedä, onko metsässäsi metsälakikohteita, metsäammattilaiset auttavat niiden tunnistamisessa. 

Luontotietoa tuotetaan ja jaetaan myös muualla. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskukselta (SYKE) saa tietoja luontotyyppien ja vesistöjen tilasta. Suomen Lajitietokeskus (laji.fi) jakaa keskitetysti tietoa uhanalaista lajeista, mutta kaikki tieto ei ole avoimesti kenen tahansa saatavilla. Tieto uhanalaisista ja suojelluista lajeista voi kuitenkin vaikuttaa hakkuusuunnitelmiin ja hoitotoimiin. Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) tuottamat aineistot tukevat monimuotoisuuden huomioimista erityisesti kasvupaikkatiedon, vesitalouden ja maaperän ominaisuuksien kautta. Myös maanmittauslaitos (MML) tarjoaa laajoja paikkatietoaineistoja, joilla on merkitystä metsien monimuotoisuuden arvioinnissa ja luonnonhoidon suunnittelussa.

Uusi inventointikierros mahdollistaa entistä laajemman tiedontuotannon  

Tietoa on jo paljon saatavilla, mutta puutteitakin siinä on. Esimerkiksi tieto lahopuun määrästä ja laadusta on keskeinen indikaattori, joka kuvaa metsän luonnontilaisuutta ja lajiston elinmahdollisuuksia. Metsien valtakunnallisella laserkeilauksella ei kuitenkaan tähän mennessä ole pystytty luotettavasti tunnistamaan kuolleita puita. Nykyinen kansallisen laserkeilauksen pistetiheys (n. 5 pistettä/m²) on liian harva, jotta kuolleet puut erottuisivat tarkasti. Laserkeilauksella voidaan kuitenkin tunnistaa kohteita, joissa kuolleen puun esiintyminen on todennäköistä ja tuottaa karkea arvio kuolleen puun määrästä.

Vuonna 2026 alkava kolmas kaukokartoitusperusteinen inventointikierros tuo merkittäviä hyötyjä metsien monimuotoisuuden tunnistamiseen verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Tarkempi aineisto (20 pistettä/m²) parantaa kykyä erottaa yksittäisiä puita ja niiden ominaisuuksia, ja siksi esimerkiksi säästöpuut, isot lehtipuut ja kuolleet tai lahot pystypuut voidaan tunnistaa aiempaa paremmin. Myös metsien eri-ikäisrakenteisuutta ja latvuskerrosten määrää voidaan arvioida aiempaa luotettavammin. Tarkempi puuston rakennepiirteiden ja maastonmuotojen tunnistaminen parantaa myös arvokkaiden elinympäristöjen tunnistamista.

Vaikka pistetiheyden kasvu parantaa tarkkuutta, maalahopuun ja pienikokoisten piirteiden tunnistus on edelleen haastavaa ilman muuta apu- tai maastoaineistoa. Esimerkiksi lehtipuulajien erottelu ja pintakasvillisuuden tunnistus vaativat tunnistamisen tueksi ilmakuva- tai hyperspektristä aineistoa laserpisteaineiston lisäksi. Kaupalliset tarkan resoluution satelliitit ja dronekuvaus tarjoavat tarkempaa tietoa yksittäisistä kuolleista pystypuista, mutta laajamittainen käyttö ei ole vielä kustannustehokasta

Tietojen tarkentamiseen tarvitaan pitkäjänteistä kehitystyötä

Uuden inventointikierroksen myötä Metsäkeskuksenkin on mahdollista laajentaa ja monipuolistaa metsä- ja luontotiedon tuotantoa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, koska uusia aineistoja koskeva kehittämistyö on pitkä prosessi. Julkaistavien tietojen on täytettävä laatuvaatimukset, jotta ne voidaan jakaa metsänomistajien ja muiden tahojen käyttöön.

Metsään.fissä esitetään Metsäkeskuksen tuottaman luontotiedon lisäksi myös muiden viranomaisten tuottamaa luontotietoa, kuten esimerkiksi tietoa luonnonsuojelualueista sekä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista. Keskustelua muiden lajitietojen lisäämisestä Metsään.fihin käydään Lajitietokeskuksen ja aineistotoimittajien kanssa, mutta toteutuksen aikataulu on vielä avoin. Lajilistalla on useita lajeja, joiden esiintymistiedon avoimuutta rajoittaa julkisuuslaki. Tämän vuoksi näiden lajien esiintymispaikkoja ei voida automaattisesti esittää. Lajitietokeskuksen listaus näistä salassa pidettäväksi määritellyistä lajeista löytyy Lajitietokeskuksen verkkosivuilta (Laji.fi).

Lue lisää

Metsään.fi (Metsakeskus.fi)

Avoin metsä- ja luontotieto (Metsakeskus.fi)

Suomen Lajitietokeskuksen lajihavainnot (Laji.fi)

Luontotieto (Syke.fi)

Miia Saarimaa: Viranomaisyhteistyöllä varmistetaan luontokohteiden huomioiminen hakkuissa