Minna Hassinen: Hiilensidonta ja luonnon monimuotoisuus talousmetsissä – ristiriita vai mahdollisuus?

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa nousemistaan ja maapallo lämpenee hälyttävällä nopeudella. Samalla monien lajien ahdinko lisääntyy, elinympäristöt heikkenevät ja yhä uudet lajit uhanalaistuvat. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta ovat aikamme suurimpia haasteita. Metsillä on keskeinen rooli molempien hillitsemisessä, sillä ne sitovat hiiltä ja tarjoavat elinympäristön monille lajeille. Talousmetsissä voidaan yhdistää hiilensidonnan tehostaminen ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen, kun metsänhoidossa tehdään oikeita valintoja.

Sekapuustoisuus tuo monia hyötyjä

Monilajisen puuston, erityisesti lehtipuiden, suosiminen on hyödyllistä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen että luonnon monimuotoisuuden kannalta. Lehtipuukarike parantaa ravinteiden kiertoa metsämaassa sekä lisää puiden vastustuskykyä tauteja ja tuholaisia vastaan. Siten se voi lisätä myös hiilensidontaa pitkällä aikavälillä.

Metsien puulajisuhteiden muuttuminen ja yksipuolistuminen on johtanut monien metsälajien uhanalaistumiseen. Puulajivalikoiman monipuolistaminen on siis todellinen luontoteko. Lehtipuut tarjoavat ravintoa ja elinympäristöjä monille lajeille. Myös riista hyötyy monilajisesta sekametsästä. Taloudellisesti vähäarvoiset puulajit, kuten haapa, pihlaja ja raita, ovat elintärkeitä monille lajeille. Niiden säästäminen esimerkiksi suojatiheiköissä ja vaihettumisvyöhykkeillä on kustannustehokas tapa lisätä monimuotoisuutta.

Lahopuu on elintärkeää monille lajeille

Metsiemme eliölajeista noin joka neljäs on riippuvainen lahopuusta. Lahopuut lisäävät myös metsän hiilivarastoa. Ne sitovat hiiltä pitkään ja osa siitä siirtyy lahoamisen aikana maaperään lisäten sen hiilivarastoa.

Talousmetsissä lahopuun määrää voidaan lisätä säästämällä kuolleet pysty- ja maapuut ja varomalla niiden rikkomista hakkuissa ja maanmuokkauksessa. Lahopuun määrää voidaan lisätä myös tekopökkelöiden avulla. Tekopökkelöt kannattaa tehdä lehtipuusta, jolloin useammat lajit hyötyvät niistä. Säästöpuiden jättäminen lisää vanhojen puiden ja lahopuun määrää tulevaisuudessa, sillä ne jätetään metsään pysyvästi antaen niiden elää, kuolla ja aikanaan lahota siellä.

Kiertoajan pidentäminen tukee sekä ilmastoa että luontoa

Metsän kiertoajan maltillinen pidentäminen eli metsän uudistamisen lykkääminen noin kymmenellä vuodella voi lisätä hiilensidontaa ja tukkipuun määrää. Samalla metsän peitteisyys säilyy pidempään, mikä hyödyttää monia lajeja ja lisää lahopuun muodostumista.

Kiertoajan pidentäminen on hyödyllistä erityisesti kuusikoissa. Kuusen kasvu jatkuu suositellun uudistamisjäreyden jälkeenkin lisäten hiilensidontaa ja tukkipuun saantoa päätehakkuussa. Juurikäävän riskialueilla kuusen kiertoajan pidentämistä ei kuitenkaan suositella. Männyn kasvu hiipuu nopeammin, eikä kiertoajan pidentäminen ole männyn osalta taloudellisesti yhtä kannattavaa. Se kuitenkin sopii hiilen varastointia painottavalle metsänomistajalle.

Lannoituksen vaikutukset ovat kaksijakoisia

Lannoitus lisää puuston kasvua ja hiilensidontaa. Maaperän hiilivarastoon lannoitus vaikuttaa eri tavalla kivennäis- ja turvemailla. Kivennäismailla lannoitus lisää hiilen varastoitumista maaperään sillä hajotustoiminta vähenee ja karikesadanta lisääntyy. Turvemailla maaperän hiilivarasto sen sijaan voi jopa pienentyä hajotustoiminnan nopeutumisen vuoksi.

Metsän lannoitus muuttaa metsän kasvillisuutta lisäten rehevän kasvupaikan lajien menestymistä. Esimerkiksi niukkaan ravinteisuuteen tottuneet sammallajit voivat sen sijaan taantua. Lannoituksen vaikutuksesta monimuotoisuuteen tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Metsittäminen ei aina ole hyvä ratkaisu

Joutoalueiden metsittäminen lisää tehokkaasti hiilensidontaa, mutta sen vaikutus monimuotoisuuteen riippuu kohteesta. Monet metsälajit hyötyvät metsityksestä, mutta avointa elinympäristöä vaativille lajeille siitä voi olla haittaa. Siksi metsitystä ei tulisi tehdä esimerkiksi vanhoilla niityillä ja kedoilla, joissa on jäljellä vanhojen perinneympäristöjen lajeja. Myös monet harjujen paahderinteiden ja lehtojen lajit tarvitsevat avointa ja valoisaa elinympäristöä.

Metsänomistajan näkökulma: vastuullisuus ja taloudelliset mahdollisuudet

Kestävä metsänhoito mahdollistaa sekä hiilensidonnan että monimuotoisuuden tukemisen puuntuotannon ohella. Hiilensidonta voi tuoda metsänomistajalle lisätuloja vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kautta ja luonnonhoitoon on tarjolla tukia. Monimuotoinen metsä kestää paremmin tuhoja ja säilyttää arvonsa pitkällä aikavälillä. Kestävä metsänhoito on osa vastuullista omistajuutta. Se mahdollistaa metsän siirtämisen tuleville sukupolville hyvässä kunnossa – sekä taloudellisesti että ekologisesti. Hiilensidonta ja luonnon monimuotoisuus eivät ole vain ympäristötekoja – ne ovat myös viisaita valintoja metsänomistajan näkökulmasta.

Lue lisää

Metsien kestävä hoito ja käyttö (Metsänhoidonsuositukset.fi)

Lisätietoa metsityksen vaikutuksesta muun muassa luonnon monimuotoisuuteen:

• Luonnon- ja maisemanhoito metsityksessä, raportti (Tapio.fi, pdf)
• Hiilipolun skenaariot: Mallipohjainen tarkastelu metsänkäsittelyn vaikutuksista vesistökuormitukseen, hiilitaseeseen ja monimuotoisuuteen Puruveden alueella (Jukuri.luke.fi)

Lisätietoa tuhkalannoituksen ja typpilannoituksen vaikutuksesta maaperään ja ympäristöön:

• Uutinen tuhkalannoituksen vaikutuksista 15.9.2023 (Luke.fi)
• Smolander A. (2018) Typpilannoitus metsämaan viljavuuden parantajana – kestävyysnäkökohtia maan ja ympäristön kannalta (Metsätieteenaikakauskirja.fi)