Pekka Äänismaa: Luonto rytmittää metsäbiotalouden tahtia
15.01.2026
Kirjoittaja työskentelee Metsäkeskuksessa aluekehityspäällikkönä. Hän vastaa alueellisista metsäohjelmista, koordinoi maakunnallisten metsäneuvostojen toimintaa ja edistää alueellisia kehittämishankkeita koko Suomessa. Vapaa-ajallaan hän viihtyy metsissä, koluaa järviä ja koskia meloen, harrastaa liikuntaa, seuraa kulttuuria ja pohtii maailman menoa.
Sää- ja vuodenaikariippuvuus on yksi biotalouden keskeisistä erityispiirteistä. Jokainen maa- ja metsätalouden parissa työskentelevä tietää, että vuodet eivät ole veljiä keskenään. Jos talvi viipyy tai kesä kuivuu, vaikutukset ulottuvat puunkorjuusta metsätuhoihin, energiapuun hintaan, vesistöjen tilaan ja jopa työvoiman saatavuuteen.
Kasvit sopeutuvat kasvupaikkojen olosuhteisiin: käenkaali viihtyy ravinteikkaissa metsissä, kangasvuokko karuilla harjukankailla ja kihokki soiden rahkasammalmättäillä. Kesällä yhteyttäminen tuottaa kasvun edellytykset ja happea, syksyllä kasvit hidastavat elintoimintojaan ja varastoivat ravinteita. Talvella ne lepäävät, kunnes kevät käynnistää kasvukauden uudelleen. Metsäbiotalous, eli metsissä kasvavien uusiutuvien luonnonvarojen käyttäminen tuotteiden, energian, ravinnon ja palvelujen tuottamiseen, perustuu tähän luonnon rytmiin. Siksi myös metsätalous on aina ollut riippuvainen säästä ja vuodenajoista.
Talvi tuo etuja – mutta kuinka kauan?
Talvi on perinteisesti tarjonnut metsätaloudelle kilpailuetuja: jäätyneet vesistöt ja maaperä helpottavat liikkumista ja kantavat raskaita koneita samalla vähentäen toiminnan vesistövaikutuksia. Kuivat olosuhteet myös helpottavat energiapuun varastointia. Toisaalta pakkaset hillitsevät vieraslajien ja metsätuhohyönteisten leviämistä. Mutta mitä tapahtuu, jos talvi ei jäädytä maata? Ainakin puunhankinta vaikeutuu, tuhoriskit voimistuvat ja kustannukset kasvavat.
Ilmastonmuutos muuttaa pelisääntöjä
Ilmastonmuutos tuo uusia haasteita metsätaloudelle. Esimerkiksi kesällä yleistyvät kuivat hellejaksot heikentävät kuusia ja altistavat ne kaarnakuoriaisten tuhoille. Eteläisessä Suomessa tästä on jo nähty valitettavia esimerkkejä.
Pohjoisessa talvi on ollut tänäkin vuonna varsin normaali ja luminen pakkasluonto on houkutellut totuttuun tapaa matkailijoita ympäri maailmaa. Suuressa osassa maata talven tuloa jouduttiin kuitenkin odottamaan normaalia pidempään, ja puunkorjuun ja kuljetuksen olosuhteet olivat haastavia, koska maa ei routinut normaalien vuosien tapaan. Tämä osaltaan pahensi myös loppuvuoden Hannes-myrskyn metsille aiheuttamia tuhoja, koska routaisessa maassa puut olisivat olleet vähemmän herkkiä kaatumaan kovassa tuulessa.
Talvien lyheneminen vaikeuttaa myös energiapuun hyödyntämistä, jonka kysyntä ja hinta riippuvat lämpötiloista. Vielä hetki sitten vaikutti siltä, että tälle talvelle hankitut energiapuun varastot jäävät lämpimän alkutalven vuoksi osin käyttämättä. Nyt tammikuun pakkaset taas kerran osoittivat puuenergian erittäin suuren merkityksen Suomen energiahuollossa ja huoltovarmuuden turvaamisessa.
Lintujen pesintä huomion kohteena
Viime aikoina on keskusteltu myös puunkorjuun ajoituksen ja kohdentumisen vaikutuksesta lintujen pesintään. Metsäalalla käytössä olevissa metsänhoidon suosituksissa on paljon ohjeita pesinnän huomioimiseen liittyen esimerkiksi lehtipuuvaltaisiin metsiin, kolo- ja pesäpuiden sekä tiheikköjen säästämiseen.
Käytännössä puunkorjuun täydellinen keskeyttäminen pesinnän ajaksi olisi erittäin haastavaa, sillä ensimmäiset linnut aloittavat pesintänsä jo tammikuussa ja viimeiset jatkavat pitkälle syksyyn. Toki korjuun kohdistumista ja ajoittamista esimerkiksi pesinnän kannalta tärkeimmillä kasvupaikoilla kannattaa ja tulee varmasti vielä kehittää.
Katse tulevaisuuteen
Suomen metsäteollisuus tarvitsee puuta jatkossakin mahdollisimman tasaisena virtana. Ilmastonmuutos, vesiensuojeluvaatimusten kehittyminen ja luonnon monimuotoisuuteen panostaminen edellyttävät kuitenkin muutoksia totuttuihin toimintatapoihin.
Todennäköisesti ainakin puun välivarastointi terminaaleissa tulee lisääntymään ja korjuuteknologia tulee kehittymään. Avoimen metsä- ja luontotiedon yhä tehostuva ja täsmämetsätalouden suuntaan kehittyvä hyödyntäminen voi tarjota ratkaisuja haasteisiin. Lisää taloudellisia panostuksia tarvitaan joka tapauksessa huoltovarmuuden kannalta välttämättömän yksityistieverkon perusparannukseen, sillä peräti joka kolmas yksityistie tarvitsisi pikaista kunnostusta Suomessa.
Metsäbiotalouden tulevaisuus nojautuu jatkossakin vääjäämättä luonnon kiertokulkuun. Uudet teknologiat, tiedon älykäs hyödyntäminen ja alojen välinen yhteistyö ovat avainasemassa alan uusiutumisessa ja sopeutumisessa muuttuviin olosuhteisiin sekä vastaamisessa kasvaviin, luonnon monimuotoisuutta edistäviin tavoitteisiin.
Lue lisää
Metsäbiotaloudesta maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilla (mmm.fi)
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.


Kommentit
Ei vielä kommentteja.