Riitta Raatikainen: Tee hyvä sijoitus
21.03.2019
Kirjoittaja työskentelee Metsäkeskuksessa luonnonhoidon johtavana asiantuntijana. Vapaa-aika kuluu alati kehittyvän koti- ja mökkipuutarhan parissa, ladulla, vesillä ja vapaaehtoistyössä.
Mainokset houkuttelevat ottamaan pikavippejä – helppo, nopea, kätevä ja joustava ratkaisu arjen pulmiin, kun rahat eivät riitä. Pikavipeistä voi olla hetkellinen apu, mutta varmempi ratkaisu on tehdä kokonaisvaltainen tarkastelu omasta tilanteesta. Miten voi sopeuttaa oman toiminnan kestävälle pohjalle niin, että ei elä yli varojen. Hyvän suunnittelun ja erilaisten keinojen avulla varat riittävät elämiseen, ja parhaassa tapauksessa voi syntyä säästöjä aina sijoittamiseen asti. Samat neuvot pätevät, kun puhutaan luonnon köyhtymisen pysäyttämisestä.
Kokonaisvaltainen tarkastelu luonnon tilasta on juuri tehty. Joulukuussa julkaistiin arvio Suomen luonnon luontotyyppien uhanalaisuudesta ja maaliskuussa arvio Suomen lajien uhanalaisuudesta. Laajan asiantuntijajoukon laatimien tilannearvioiden tulos kertoo karua kieltä. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ei ole saatu pysähtymään.
Monia toimia metsissä on jo tehty köyhtymisen ehkäisemiseksi, mutta niitä pitää jatkaa ja tehostaa. Vapaaehtoisen METSO-suojelun lisäksi tarvitaan kohdennettuja, monipuolisia ja pitkäaikaisia sijoituksia talousmetsien luonnonhoitoon, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen saadaan pysäytettyä ja luonto rikastumaan.
Suojele, säästä ja hoida
Metsänomistajan on hyvä aloittaa oman metsän luontoarvojen tarkastelu kolmesta eri näkökulmasta; missä suojelen, missä säästän ja missä hoidan luontoarvoja.
Suojelukohteet ovat metsässä luonnontilaan jääviä alueita. Ne voivat olla joko vapaaehtoiseen suojeluun sopivia kohteita kuten puronvarsimetsiä tai muita pieniä erityisalueita, esimerkiksi kosteita painanteita tai kallioalueita, jotka jäävät pysyvästi metsätalouskäytön ulkopuolelle. Säästökohteet ovat metsätaloustoimenpiteissä säästettyjä kuolleita ja vanhoja puita, taimi- ja puuryhmiä tai alueita, joiden avulla voidaan lisätä luotoarvoja tai ehkäistä metsätalouden ympäristöhaittoja.
Luonnonhoitotoimenpiteillä voidaan joko palauttaa tai tuottaa luontoarvoja. Tekopökkelöiden tekeminen hakkuun yhteydessä tai ojien tukkiminen kunnostusojituksen yhteydessä sopivat hyvin osaksi arkimetsänhoitoa.
Tuo toiveesi esille ja hyödy neuvoista
Kun oman metsän tarkastelu on tehty, metsänomistajan tulee ottaa omat havaintonsa ja toiveensa esille hoito- ja hakkuutöiden suunniteltaessa. Metsänomistajalle on tarjolla erilaisia sijoitusinstrumentteja luonnon rikastuttamiseksi, ja eri organisaatiot tarjoavat luontoarvojen turvaamisen neuvontapalvelua oikean keinon käyttöönottoon ja kohdentamiseen.
Lisäksi monet käynnissä olevat hankkeet kuten Monimetsä- ja Lajiturva-hankkeet edistävät talousmetsien luonnonhoitoa ja lajien turvaamista metsätaloustoimissa kouluttaen ja neuvoen niin metsänomistajia kuin metsäalan toimijoita.
Luonnonhoidon keinovalikoima on monipuolinen
Keinovalikoima luonnon monimuotoisuuden rikastuttamiseen on runsas. Keskeisimpiä keinoja ovat arvokkaiden kohteiden vapaaehtoinen suojelu, kuolleen puun määrän kasvattaminen, vanhojen puiden määrän lisääminen, puulajivalikoiman monipuolistaminen, vesistöjen suojavyöhykkeiden säilyttäminen sekä kerroksellisten ja jatkuvapeitteisten metsien lisääminen.
Keinojen avulla tuotetaan metsiin tärkeitä rakennepiirteitä kuten lahopuuta ja erirakenteisuutta, joita monet, myös uhanalaiset lajit tarvitsevat. Tutut metsälajit kuten metsäkanalinnut ja tiaiset hyötyvät samoista luonnonhoidon keinoista.
Luonnon monimuotoisuuteen sijoittaminen vaatii usein aikaa ennen kuin tulokset näkyvät. Esimerkiksi puun lahoaminen on pitkä, usein vuosikymmenten prosessi, ennen kuin siitä muodostuu elinympäristö pitkälle edennyttä lahoa vaativille lajeille.
Luonnonhoidon keinovalikoimasta metsänomistaja voi valita tilalleen ja metsänkasvun eri vaiheisiin sopivia pitkäaikaisia sijoituksia luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. Näin muodostuu metsänomistajan oma monimuotoisuuden sijoitussalkku. Pörssi- tai osakesijoittamisen verrattuna salkku on riskitön ja tuottaa varman tuoton luontoarvojen rikastuttamiseen.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kestävin ja arvokkain perintö, jonka metsänomistaja voi jättää seuraavan sukupolven metsänomistajalle. Tartu tilaisuuteen – tee hyvä sijoitus.
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Elinympäristö ei ole sijoitus, jonka tuottoa pitäisi jotenkin mitata tai arvioida. Elinympäristö on välttämättömyys, jota ilman ihminenkin lopulta kuolee. Kyse ei siis lopulta ole tuotosta, vaan siitä jäämmekö lajina henkiin.
Mielenkintoisia "sijoitusinstrumentteja" nyt tarjolla valtava määrä, mutta minulle ei aukene lainkaan niiden tuotto. Metsätalouden tuotto pääosin mitataan rahassa. Miten nämä instrumentit sitten alkavat poikimaan metsänomistajille tarpeellista toimeentuloa? Nyt on jo melkoinen määrä erilaisia rajoitteita metsäkäsittelyn suhteen, joiden tuotto miinusmerkkinen. On varmaan niin, että jokin luontokappale kiittää, mutta miten suojelusta metsäomistajalle napsahtaisi osinkoa? Hyvää mieltä on tarjolla runsaasti omissa metsissä, mutta kun hyvä mieli ei elätä.
Metsätaloudessa on oleellista myös välttää turhia kuluja. Lepikon, märän notkon kuitulaatuisen puuston tms heikon alueen hakkuusta ei paljon taskuun jää, eikä siihen järkevää taimikkoa saa kuin järeimmillä, eli kalleimmilla toimilla. Samoin heikkokasvuiset melkein kitumaat suot ja kalliokot. Siis ihan paras jättää luonnontilaan monimuotoisuuskohteeksi ja keskittää hoitotöiden aika ja raha helppohoitoisiin ja hyväkasvuisiin pohjiin.
Metso-suojelu minun laskutaidolla monella kuviolla tuottavampi vaihtoehto, kuin "uavikkohakkuu" ja metsänviljely johon etsitään kokoajan kalliimpia menetelmiä (mm. kaivinkonemuokkaus, 50 %:lla aukoilla tarpeeton, eikä edes onnistu).
Puhutaan vaan paremmasta kasvusta, mutta ei vahinkossakaan siitä mitä sullin kasvattaminen tuo €:ja.
Luontoarvojen hoidossa pullonkaulana on hirvieläinkanta. Kunpa näkisi sen päivän, jolloin aletaan hoitaa ongelmaa ja mahdollistetaan luontoarvot huomioiva metsätalouden harjoittaminen. Vai mitä mieltä asiantuntijat ovat siitä, että kasvatetaan kuusta kuusen perään, vaikka mänty ja rehevillä mailla sukkesssiomallin mukainen koivu olisivat parempia puulajivalintoja maaperän terveyden kannalta, mutta niiden kasvatus on mahdotonta? Entä siitä, että sekametsää ei voi kasvattaa, vaikka se on yksi tärkeimpiä metsäluonon monimuotoisuuden tekijöitä.
Näissä menetelmissä ei tarvitse syytää rahaa luonnonhoitoon. Talousmetsän kuuluu elättää itse itsensä ja tällä menetelmällä se onnistuu yhtä aikaa luontoarvojen kohentumisen kanssa.
Kovin kiinnostunut olen kuulemaan näkemyksiä siitä, miksi tätä asiaa ei ole norsunluutorneissa tunnistettu.
Kun katsoo kriteereitä palkitusta metsänhoidosta=luonnon monimuotoisuuden hävittämispalkinto
Joo,hirville lisää ruokaa metsänomistajan avustuksella.
Löytyisikö joku tapa, jolla metsänomistajaa voitaisiin palkita oikein rahallisesti, jos metsä kelpaa esim. liito-oravalle pesäpaikaksi? Jos metsä kelpaa sille, niin se kelpaa myös monelle muulle.