Sanna Kotiharju: Monimuotoisuuslasit päähän

Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja ylläpitämisessä on paljon väliä sillä, mitä myös ihan tavallisissa talousmetsissä tehdään luonnon hyväksi. Toimenpiteet eivät välttämättä ole isoja tai suuria taloudellisia uhrauksia vaativia, vaan pienilläkin teoilla voi vaikuttaa. Jokaisen metsänomistajan kannattaakin välillä tehdä kierros omassa metsässä ”monimuotoisuuslasit” päässään ja tarkastella metsäänsä tästä näkökulmasta: Mitä voisi tehdä paremmin tai toisin tai ylipäänsä eri tavalla kuin aikaisemmin? Missä voisi panostaa enemmän luonnonhoitoon? 

Kierrokselle voi lähteä mistä tahansa oman metsän kulmasta ja arvioida ”monimuotoisuuskatseella” metsäänsä. Ensin voi tulla vastaan varttunut kasvatusmetsä, siinä voi jo alkaa miettiä tulevia säästöpuuryhmän paikkoja. Mielellään pyrkimyksenä saisi olla muodostaa kokonaan käsittelyjen ulkopuolelle jätettäviä sekapuustoisia ryhmiä. Usein säästöpuuryhmän paikat voivat löytyä luontevasti jostain taloudellisesti vähempiarvoisesta kohdasta. Sellainen voi olla vaikkapa pieni kostea painanne tai kallionnyppylä tai jokin kivikkoinen, vaikeakulkuinen kohta, jonne ei oikein muutenkaan pääse helposti. Hyvä on, jos ryhmän voisi jättää vähän reilumpikokoisena. Sekapuustoisuus on säästöpuuryhmässä aina plussaa, ja vielä jos löytyisi järeitä lehtipuita, niin aina vain parempi luonnonhoidon näkökulmasta. 

Säästöpuista muodostuu aikanaan monelle lajille tärkeää lahopuustoa. Lahopuuta on ollut talousmetsissämme luonnontilaiseen metsään verrattuna niukasti. Moni laji on riippuvainen nimenomaan lahopuustosta, ja erityisesti moni uhanalainen laji tarvitsee sitä pärjätäkseen. Lahopuustoa olisi hyvä löytyä metsästä monipuolisesti; eri asteisesti lahonnutta puuta, sekä maa- ja pystylahopuuta ja eri puulajeista koostuvaa lahopuuta. Säästöpuuryhmät lisäävät myös metsän rakenteellista vaihtelua ja kerroksellisuutta. Niiden avulla on mahdollista ylläpitää monipuulajisuutta ja varsinkin huolehtia järeiden lehtipuiden esiintymisestä omassa metsässä. 

Haavat komistavat maisemaa

Aina kun metsässä tulee vastaa vähänkään järeämpiä haapoja, ne kannattaa säästää, koska haapa on monimuotoisuuden yksi avainpuulaji raidan ohella. Muhkeat haavat ovat paitsi tärkeitä monimuotoisuudelle, myös hienoja maisemassa varsinkin näin syksyllä, kun lehdet kylpevät värikylläisyydessään. Myös jalot lehtipuut kuten vaahtera ja lehmus kannattaa huomioida ja pyrkiä säästämään aina kun niitä esiintyy. 

Taimikossa ja nuoressa metsässä kannattaa monimuotoisuuden näkökulmasta ylläpitää lehtipuusekoitusta ja, jos on kiinnostusta, kasvattaa metsikköä jopa sekapuustoisena. Pihlajat ovat hyvä monimuotoisuuslisä taimikossa, eikä leppäpuskiakaan sovi väheksyä. Kosteissa rantametsissä ja -luhdissa tai korpipainanteissa esiintyvä tervaleppä on monimuotoisuudelle erityisen tärkeä puulaji sekin. 

Taimikonhoidossa ja nuoren metsän hoidossa voi jättää myös riistatiheikköjä eli pieniä, harventamattomia ja raivaamattomia puskia, joiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä reiluun aariin. Riistatiheikköön jätetään vaihtelevan kokoista ja monilajista puustoa. Kuusi on suojan antajana tiheikön tärkein puulaji. Riistatiheikköjä jätetään ravinnoksi ja suojaksi eläimille, erityisesti linnulle. 

Metsässä voi olla myös pienialainen arvokas elinympäristö, joko metsälain mukainen tai muu arvokas elinympäristö. Ne erottuvat yleensä selvästi ympäröivästä metsäluonnosta ja ne ovat aiemmista metsänkäsittelyistä huolimatta säilyneet vähintään luonnontilaisen kaltaisina niin vesitalouden kuin puustorakenteensa puolesta.  Metsänomistaja on varmasti itsekin kiinnittänyt niihin huomiota metsässä kulkiessaan. Esimerkiksi purot tai norot, jyrkänteet ja niiden varjoisat lähiympäristöt tai pienet korpipainanteet ovat tällaisia erityisiä paikkoja metsässä. Niiden huomioiminen hakkuissa ja hoitotöissä on tänä päivänä normaali osa hyvää metsänhoitoa ja metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtimista. 

Metsään.fi-palvelusta tietoa arvokkaista luontokohteista

Metsään.fi-palvelusta voi katsoa ja tarkistaa omalla metsätilalla olevat, tiedossa olevat arvokkaat luontokohteet. Osa luontokohteista on ihan lakisääteisestikin turvattavia, eli niiden ominaispiirteet täytyy säilyttää ja turvata hakkuissa ja muissa metsätalouden toimenpiteissä. Metsään.fi-palvelusta metsänomistaja löytää myös muuta tilaansa koskevaa luontotietoa, muun muassa uhanalaisen lajin havaintopisteen, jos sellainen havainto sattuu omalla tilalla olemaan.

Kävelykierrosta jatkettaessa metsästä löytyy kenties myös jokin vesistön varsi tai järven tai joen ranta, johon kannattaa jättää hyvä suojavyöhyke niin maiseman, vesiensuojelun kuin monimuotoisuuden takia. Tällaiset erilaisten elinympäristötyyppien vaihettumisvyöhykkeet ovat monesti hyviä paikkoja keskittää luonnonhoidon toimenpiteitä. Talousmetsien luonnonhoidon keinopaletista löytyy mahdollisuuksia ja valinnanvaraa moneen suuntaan metsänomistajan luonnonhoidon tavoitteiden mukaisesti. 

Kävelylenkin jälkeen voi istahtaa hetkeksi ja juoda vaikka pullakahvit. Kun metsäänsä katselee monenlaisten lasien läpi, ymmärtää, miten hienoa on olla tänä päivänä metsänomistaja.