Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På svenska

Sara Lankinen-Timonen: Hallittu tulenkäyttö on tehokas keino edistää monimuotoisuutta talousmetsissä

22.10.2020

Sara Lankinen-Timonen

Kirjoittaja on metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa Kulotuskoulu - taitoa tulenkäyttöön metsissä -hankkeessa. Työssään hän on huomannut, että kulotus on monella tapaa erittäin antoisa työlaji, joka vaatii huolellisen suunnittelun ja valppautta toteutuksessa. Harrastuksiin kuuluvat kestävyysjuoksu, valokuvaus ja keramiikka.

Näytä kaikki blogit

Kulotus on perinteinen talousmetsien metsänparannusmenetelmä, jossa yhdistyvät sekä metsän- että luonnonhoidolliset hyödyt. Kulotuksessa tulta käytetään hallitusti eli tuli rajataan maahan kaivettujen palokujien avulla tietylle alueelle ja sen etenemistä ohjataan. Tavoitteena on polttaa metsänuudistusalalta suurin osa hakkuutähteistä ja osa kunttakerroksesta. Kulotus parantaa metsämaan ravinne- ja lämpöolosuhteita sekä emäksisyyttä ja edistää metsänterveyttä. Uuden puusukupolven kasvuolosuhteet paranevat ja metsänviljelytyö helpottuu.

Luonnonhoidollisia hyötyjä tavoitellessa kulotusalueella poltetaan myös säästöpuuryhmiä. Näin luodaan paloympäristöjä metsäpaloista riippuvaiselle lajistolle eli palolajistolle. Pienialaisempi hallitun tulenkäytön muoto talousmetsissä on säästöpuuryhmän poltto. Sen tavoitteena on puhtaasti edistää monimuotoisuutta talousmetsissä polttamalla pelkästään uudistusalalle jätetty säästöpuuryhmä.

Kulotus edistää monimuotoisuutta pitkään

Kulotus tuottaa metsäpaloympäristön, jossa on palon vaurioittamaa puuta ja palanutta metsämaata. Metsäpaloympäristö häviää vuosikymmenessä, mutta tulenkäytöllä lisätään tehokkaasti myös lahopuuta talousmetsään, mikä edistää alueen monimuotoisuutta pitkään. Osa säästöpuista kuolee välittömästi, osa voi jäädä eloon. Eloonjääneet säästöpuut muuttuvat tulevaisuudessa lahopuuksi, mikä turvaa alueen lahopuujatkumoa. 

Kulotuksilla, joissa poltetaan myös säästöpuita, edesautetaan uhanalaisen lajiston säilymistä talousmetsissä. Paloista riippuvaisia uhanalaisia kovakuoriaisia voi saapua alueelle pian kulotuksen jälkeen savun ja lämmön houkuttelemina. Kääpälajisto monipuolistuu myös, vaikkakin hieman hitaammin kuin hyönteiset. Itä-Suomen on havaittu olevan otollisinta aluetta palolajiston palautumiselle, sillä siellä lajistoa on säilynyt parhaiten.

Palolajiston ohella kulotukset hyödyttävät uhanalaista lahopuusta riippuvaista lajistoa. Kulotusalueella viihtyy myös pioneeripuulajina haapa, jolla elää lukuisia uhanalaisia lajeja. Lisäksi avoimia ja paahteisia ympäristöjä suosivat lajit viihtyvät kulotusalueilla.

Yksi esimerkki nopeasti havaittavista lajistovaikutuksista saatiin Metsäkeskuksen Kulotuskoulu-hankkeen ja metsätalousyhtiö Tornatorin yhteistyönä toteuttamalla kulotuskohteella Ruokolahdella tänä kesänä. Kaksi kuukautta kulotuksen jälkeen alueella käytiin kartoittamassa hyönteislajistoa kulottamisen ekologisen vaikuttavuuden todentamiseksi. Löysimme kohteelta paloalueita kaipaavan kulokauniaisen toukkia lähes jokaisesta palaneesta havupuun kannosta. Lisäksi avoimia ja lämpimiä alueita suosiva jalokuoriainen tuntui viihtyvän alueella. 

Kuinka lisätään kulotusten ekologista vaikuttavuutta?

Pienin teoin kulotusalallakin voidaan tehostaa kulotuksen ekologista vaikuttavuutta:

  • Jätä säästöpuustoa monipuolisesti ja vähintään kymmenen kuutiota hehtaarille poltettavaksi ryhmänä. Lisäksi yksittäin jätetään monimuotoisuudelle arvokkaita puita.
  • Valitse säästöpuiksi myös järeämpiä puita sekä eri puulajeja, myös haapaa.
  • Säästöpuuryhmässä ei harvenneta, raivata alikasvosta tai kerätä hakkuutähteitä.
  • Jätä jo olemassa olevat lahopuut kulotukseen.

Kulotuksia kannattaa myös keskittää alueellisesti, jotta palolajistolla olisi mahdollisuus levittäytyä uusille kohteille ja populaatiot voisivat säilyä elinvoimaisina.

Kulotusten määrää halutaan lisätä

Paloista riippuvainen lajisto on taantunut Suomessa, sillä luontaiset metsäpalot ovat vähentyneet maassamme lähes olemattomiin tehokkaan palontorjunnan ja kattavan metsätieverkoston myötä. Kulotuksilla onkin suuri merkitys palolajiston säilyttämisessä, mutta myös kulottaminen on vähentynyt merkittävästi.

Kulotusten huippuvuosina 1950-luvulla kulotettiin parhaimmillaan jopa yli 30 000 hehtaaria metsää vuodessa. 2000-luvulla määrä on romahtanut, ja viime vuosina on kulotettu vain muutama sata hehtaaria vuosittain. Syitä kulotusten vähenemiselle ovat etenkin työvoiman ja kaluston tarpeesta aiheutuvat kustannukset sekä toteutuksen riippuminen sääolosuhteista. Kulotusmäärien vähetessä myös kulotusosaaminen kaventuu, kun tietotaito ei siirry uusille sukupolville.

Kulotusten toteutusta edistetään esimerkiksi metsäsertifioinnein sekä kannustejärjestelmän avulla. Lisäksi kulottamista edistetään eri hankkeissa välittämällä tietoa kulotusten hyödyistä, tarjoamalla koulutusta kulotusten suunnitteluun ja toteutukseen sekä selvittämällä uusia, hallinnollisiakin, keinoja kulotuksen lisäämiseksi.

Valtiolta tukea monimuotoisuutta edistäviin kulotuksiin

Luonnonhoitohankkeena yksityismetsissä toteutettaviin, monimuotoisuutta edistäviin kulotuksiin voidaan myöntää Kemera-tukea. Kulotustuki myönnetään hankehaussa valitulle toimijalle, joka vastaa kulotuksen toteutuksesta. 

Kulotuksen toteutuksesta ei aiheudu maanomistajalle kustannuksia, ja osalle poltettavista säästöpuista voidaan maksaa korvaus.

Huomioi kulotus jo hakkuun suunnittelussa

Nyt syksyllä onkin hyvä hetki pohtia syksylle ja talvelle suunnitteilla olevilla hakkuukohteilla mahdollisuutta hyödyntää kulotusta metsän uudistamisessa ja luonnonhoidon keinona, sillä kulotus on huomioitava jo hakkuuvaiheessa. Mikäli olet kiinnostunut kulotuksesta, voit olla yhteydessä alueesi metsäalan organisaatioon tai Metsäkeskukseen. Liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin ennen hakkuuta.

Kaikki kohteet eivät kuitenkaan sovellu kulotukseen. Näillä kriteereillä pääset alkuun sopivan kulotuskohteen valinnassa:

  • Kivennäismaiden keskiravinteiset kangasmetsät (metsätyyppi MT tai VT), joilla vesitalous on kunnossa, ovat parhaita kulotuskohteita. Turvemailla ei kuloteta, sillä turve kytee pitkään.
  • Uudistusalan kulotuksessa pinta-alan on hyvä olla vähintään kaksi hehtaaria.
  • Kohde on metsätalouskäytössä: ei suojelualueita, metsälakikohteita tai uhanalaisia lajeja alueella.
  • Vettä ja tiestöä on hyvä löytyä läheltä sammutuksen ja kaluston kuljetuksen helpottamiseksi.
  • Riittävä etäisyys asutukseen, sähkö-, puhelinlinjoihin ja vastaaviin kohteisiin.

Lisää kulotuksesta ja sen hyödyistä voit lukea Kulotuskoulun verkko-oppimisympäristöstä.
 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.
Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.