Sari Hilli: Apua, taimikossani on hirvi – vinkkejä tuhoriskeihin varautumiseen

Hirvi on olennainen osa Suomen metsäluontoa ja arvokkain riistaeläimemme, mutta se voi aiheuttaa myös merkittäviä vahinkoja taimikoille.

Hirvet aiheuttavat tuhoa metsäpuille syömällä latva- ja sivukasvaimia, katkomalla taimien latvoja sekä jälttämällä varttuneiden puiden kuorta, mikä johtaa kasvutappioihin ja alentaa tukin laatua. Suomessa hirvikantaa rajoitetaan suunnitelmallisella metsästyksellä. Tavoitteena on pitää hirvikanta elinvoimaisena, mutta samalla sen aiheuttamat vahingot kohtuullisina.  

Katsele metsää hirven silmin

Syksyllä hirvet vaeltavat talvilaidunalueille. Hyville talvilaidunalueille voi kerääntyä hirviä niin paljon, että ne aiheuttavat merkittäviä tuhoja taimikoille. Talvi on kovaa aikaa hirvillekin, joten ne suosivat talvilaitumena alueita, joilta löytyy ravintoa mahdollisimman vähällä liikkumisella. 

Talvilaidunalueilla kevät on hyvä aika käydä tarkastamassa taimikoiden kunto. Hirvituhoriskeihin varautumisessa auttaa, kun pysähtyy hetkeksi tarkastelemaan asioita hirven näkövinkkelistä.

Koivu maistuu hirvelle, joten jos haluat kasvattaa mäntyä korkean hirvituhoriskin alueella, suosi koivua sekapuuna. Talvella hirvet syövät puiden oksia ja kuorta sekä havunneulasia. Vaikka pihlaja, haapa, pajut, kataja ja koivu maistuvat talvella hirvelle mäntyä paremmin, valikoituvat männyntaimikot usein talvilaidunalueiksi paremman saatavuuden ja ravinnon runsauden vuoksi. 

Taimikon hirvituhoriskiin vaikuttavat useat tekijät 

Hirvi on valikoiva laiduntaja, joka liikkuu elinpiirillään ravinnon saatavuuden mukaan. Kesällä hirvet viihtyvät rehevissä metsissä ja niiden tärkeimpiä ravintokasveja ovat ruohovartiset kasvit, varpukasveista mustikka ja lehtipuista koivu. Talven tullen ravintokasvit vaihtuvat puuvartisiin kasveihin. Jos ympäröivällä elinalueella ei juurikaan ole hirville sopivaa talviravintoa, on todennäköistä, että hirvet kohdistavat laidunnuksen taimikkoon.  

Talvella hirvet suosivat varttuneiden kasvatusmetsien lomassa kasvavia männyn taimikoita. Varttunut metsä on vähälumisempi ja siten helppokulkuisempi ja lisäksi se tarjoaa suojaa hirvelle. Arkana eläimenä hirvi välttelee asutuskeskittymiä ja teitä. Hirvituhoriski on pienempi lähellä asutusta sijaitsevissa männyntaimikoissa.

Vinkit varautumiseen mänty- ja koivutaimikoissa 

Suosituin hirvituhoriskiin varautumisen keino on pitkään ollut kuusen viljely männyn tai rauduskoivun sijasta. Ilmastonmuutoksen myötä kuusen laajamittainen viljely ei ole kestävä keino torjua hirvituhoja. Etenkin karuilla kohteilla, joissa kuusi tulee kärsimään kuivuudesta ja sen myötä hyönteistuhoista, on parempi vaihtoehto uudistaa alue männylle. 

Tällaisilla alueilla kannattaa suosia luontaista uudistamista tai kylvämistä, jos se soveltuu kasvupaikalle. Kylvö tuottaa runsaasti taimia, jolloin hirvivahingoista huolimatta suurempi osa taimista säilyy todennäköisemmin kasvatuskelpoisina. Mänty- ja lehtipuutaimikkoon pyritään saamaan vähintään 4000–5000 tainta hehtaarille, jopa selvästi enemmän, jotta taimikossa on syöntivaraa. Riittävä maanmuokkaus edistää tiheän taimikon syntymistä.   

Rauduskoivu maistuu hirvelle hyvin ja sen kasvattamiseen sopivaa paikkaa tulee miettiä tarkkaan – hirvien talvilaidunalueella rauduskoivulle uudistamista ei voi varsinaisesti suositella lainkaan. 

Muista taimikon varhaishoito 

Metsänomistaja voi omilla metsänhoidollisilla päätöksillään vaikuttaa hirvivahinkoriskiin ja hirville saatavilla olevan ravinnon määrään. Tämä on erityisen tärkeää hirvien talvilaidunalueilla. Männyn kanssa kilpaileva lehtipuusto on tärkeää poistaa.

Lehtipuiden tarpeetonta raivaamista tulee kuitenkin välttää, jottei hirvien ravinto vähene liikaa. Lehtipuun määrää voidaan kasvattaa suosimalla reikäperkausta, jolloin poistetaan vain mäntyjä välittömästi haittaava lehtipuusto. Samalla säästytään ylimääräiseltä raivaamiselta, mikä puolestaan lisää varhaisperkauksen tuottavuutta. 

Jos haluat kasvattaa mäntyä korkean hirvituhoriskin alueella, suosi harvennuksessa koivua. Pihlajan laajamittainen säästäminen sen sijaan saattaa houkutella hirviä ruokailemaan alueelle. Huomioi, että hirven vioittamia puita ei kannata poistaa varhaisperkauksessa, sillä hirvi on valinnut itselleen maistuvimmat taimet ja yleensä jatkaa niiden syömistä tulevina talvina.

Taimikon harvennus ja muita torjuntakeinoja 

Hirvieläintuhojen riskialueilla mänty- tai koivuvaltaista taimikkoa kannattaa kasvattaa vähintään viiden metrin pituuteen asti ennen harvennusta. Tällöin hirvi ei enää yllä katkaista latvaa vaan kohdistaa mahdollisen syönnin vain oksiin. Yli 5-metrisessä mäntytaimikossa voi kasvattaa lehtipuuta männyn alla, jolloin hirville saadaan lisättyä vaihtoehtoista ravintoa.

Hirvien talvilaidunnusalueilla harvennushakkuut voidaan ajoittaa talveen. Kun latvuksia on hyvin tarjolla, syöntipaine läheisessä taimikossa voi vähentyä. Karkotteiden ja latvasuojainten käyttöä taimikoissa voi myös harkita. Ne on todettu tehokkaiksi hirvituhojen torjuntakeinoiksi. 

Äärimmäisenä keinona on alueen aitaaminen. Kalleutensa ja työläytensä takia se soveltuu käytännössä vain erikoiskohteille, kuten jalopuiden tai visakoivujen kasvatusalueille. 

Hirvien aiheuttamista vahingoista voi saada korvausta 

Yksityinen metsänomistaja voi saada korvausta hirvieläinten aiheuttamista metsävahingoista. Jos hirvieläintuho metsässä on huomattava, pitää metsänomistajan tehdä tuhoilmoitus Metsäkeskukseen. Vahingon laajuus ja syömättä jääneiden, kasvatuskelpoisten taimien määrä selvitetään maastotarkastuksessa. Hakija maksaa arviointikustannukset. Jos korvaus myönnetään, maksetaan arviointikustannukset takaisin metsänomistajalle.

---

Tekstin ovat kirjoittaneet yhteistyössä Sari Hilli, projektipäällikkö Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hankkeessa ja Minna Hassinen, projektipäällikkö Ilmastokestävää metsänhoitoa Kainuuseen -hankkeessa.

Lue lisää

Hirvituhot (Metsäkeskus.fi)

Suomen riistakeskus: Riistametsänhoito (Riistainfo.fi)

Riistametsänhoidon maasto-ohjeet (Riista.fi, pdf)

Riistametsänhoidon opas (Riista.fi)