Tatu Viitasaari: Jaksollinen vai jatkuva kasvatus – miten valita oikea tapa metsälle?

Suomessa metsiä kasvatetaan pääasiassa jaksollisen kasvatustavan mukaan. Jatkuva kasvatus on kuitenkin lisääntynyt vuodesta 2014 lähtien, jolloin metsälain muutos mahdollisti sen käytön laajentumisen. Molemmilla tavoilla on oma paikkansa, ja usein saman metsätilan eri kohteilla voidaan hyödyntää kumpaakin tapaa. Mitä eroavaisuuksia kasvatustavoilla oikein on?

Jaksollinen kasvatus: selkeä, varma ja ennakoitava malli

Jaksollinen kasvatus perustuu puuston elinkaaren jakautumiseen kasvatusvaiheeseen ja uudistamisvaiheeseen. Eli valtaosa kuvion puista on aina samankokoisia. Kasvatusvaiheessa metsää hoidetaan taimikonhoidolla ja harvennuksilla, ja lopuksi tehdään pääte- eli uudistushakkuu.

Uudistushakkuussa poistetaan valtaosa puustosta ja tilalle perustetaan uusi metsä. Uusi puusukupolvi syntyy yleensä muokattuun maahan istuttamalla, kylvämällä tai luontaisesti. Istuttamalla ja kylvämällä voidaan vaikuttaa puulajiin ja metsän rakenteeseen heti uudistamisvaiheessa.

Jaksollisen kasvatuksen uudistamisvaihe muuttaa metsän kerralla. Maisema avartuu ja kasvu alkaa uudelleen alusta. Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta kerralla tapahtuva nopea muutos on haasteellinen.

Jaksollinen kasvatus on monelle metsänomistajalle tuttu ja toimiva ratkaisu. Sen vahvuuksia ovat selkeä hoitomalli ja mahdollisuus ennakoida puuntuotantoa pitkällä aikavälillä. Tulot painottuvat vahvasti päätehakkuuseen.

Jatkuva kasvatus: peitteinen, kevyempi vaihtoehto

Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta kerralla, vaan metsä pysyy koko ajan peitteisenä eli puustoisena. Metsässä kasvaa eri-ikäisiä ja -kokoisia puita, ja puustoa poistetaan säännöllisesti poiminta- tai pienaukkohakkuilla. Metsä uudistuu luontaisesti siemenpuiden ja alikasvoksen avulla, eikä laajoja avohakkuita tehdä.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla voidaan etenkin rehevillä turvemailla sekä muilla vesistövaikutuksiltaan herkillä kohteilla hillitä vesistökuormitusta, koska maanmuokkauksen tarve ja ojien kunnostustarve vähenevät. Lisäksi jatkuvan kasvatuksen hakkuut soveltuvat kohteisiin, joissa painotetaan virkistys- tai monimuotoisuusarvoja. Jatkuva kasvatus mahdollistaa myös tasaisemman hakkuutulon, kun puuta korjataan säännöllisemmin pienemmissä erissä. 

Metsissä on hyvin erilaisia puustoja ja kasvupaikkoja, jotka vaikuttavat suuresti jatkuvan kasvatuksen onnistumiseen. Tämän lisäksi maapohjan taimettumiskyvyn, valoisuuden, metsätuhojen ja puiden hyvien siemenvuosien vaihtelu ovat suurta. Nämä tekijät sekä niiden yhteisvaikutus ratkaisevat jatkuvan kasvatuksen onnistumisen tai epäonnistumisen.   

Näin valitset sopivan kasvatustavan

Sopivan kasvatustavan valinta kannattaa aina tehdä kohdekohtaisesti maastossa ammattilaisen kanssa. Kohteiden valinnassa voi käyttää apuna Metsään.fi-palvelun kaukokartoitettua metsävaratietoa.

Tärkeimpiä maastossa tarkasteltavia asioita ovat:

Metsän nykyinen rakenne ja kunto. Hoitamatonta ja liian tiheää tai riukuuntunutta metsää ei suositella jatkuvaan kasvatukseen. Tällaisilla alueilla pienemmät puut ovat yleensä huonokuntoisia ja puusto on hakkuun jälkeen altis seurannaistuhoille, kuten tuuli- ja lumituhoille. Tasaikäisrakenteisilla kohteilla siirtymäaika eri-ikäisrakenteiseksi metsäksi on pitkä. Vastaavasti valmiiksi eri-ikäisrakenteisissa metsissä siirtymä on lyhyempi.

Kasvupaikka ja maapohja. Jatkuva kasvatus soveltuu huonosti alueille, joilla on paksu kuntta tai runsaasti heinäkasvillisuutta, sillä ne taimettuvat huonosti. Sitä vastoin rehevät ja kosteat turvemaat soveltuvat yleensä hyvin jatkuvaan kasvatukseen hyvän taimettumisen ansiosta.

Taimettumisen edellytykset. Kun metsässä on valmis elinvoimainen alikasvos eli luontaisesti syntyneitä taimia, se soveltuu hyvin jatkuvaan kasvatukseen. Jos pieniin aukkopaikkoihin ei ole syntynyt alikasvosta, on alueen taimettuminen luontaisesti huonoa, jolloin jatkuvan kasvatuksen onnistuminen on epävarmempaa. Suon ja kankaan väliset alueet sekä metsän reunavyöhykkeet peltojen ja vesistöjen äärellä sopivat usein hyvin jatkuvaan kasvatukseen, sillä puusto on niillä yleensä luonnostaan kerroksellista.

Tuhoriskien mahdollisuus. Jatkuvaa kasvatusta ei suositella alueilla, joilla havaitaan runsaasti juurikääpää, sillä juurikääpä leviää herkästi luontaisesti syntyneisiin havupuun taimiin. Arvioi myös tuuli- ja hyönteistuhoriskiä. Etenkin hakkuun jälkeisinä vuosina tuhoriski on usein suuri.

Monimuotoisuus- ja virkistysarvot. Metsät, joissa halutaan säilyttää puuston peitteisyys esimerkiksi monimuotoisuuden sekä virkistys- ja maisema-arvojen vuoksi, soveltuvat hyvin jatkuvaan kasvatukseen, etenkin jos on valmis joustamaan taloudellisesta tuloksesta.

Metsään.fi-palvelun ehdotukset

Metsään.fi-palvelussa näytettävät hoito- ja hakkuuehdotukset perustuvat kaukokartoitettua aineistoa hyödyntävään laskentaan ja Luonnonvarakeskuksen kehittämiin malleihin. Ehdotukset muodostuvat automaattisesti.

Tähän asti ehdotukset ovat olleet pelkästään jaksolliseen metsänkasvatustapaan soveltuvia. Jatkossa Metsään.fissä voi nähdä myös jatkuvaan kasvatukseen sopivia ehdotuksia, mutta toistaiseksi vain tietyntyyppisillä kuvioilla. Ehdotuksia muodostuu useimmille suometsien kuvioille sekä merien, järvien ja lampien rantametsiin, jos kuviosta yli puolet kuuluu rantametsävyöhykkeeseen.

Ehdotuksia muodostuu myös kuvioille, joista on tehty metsänkäyttöilmoitus ja hakkuutavaksi on ilmoitettu poiminta- tai pienaukkohakkuu.

Palveluun on jo pitkään pyritty tuomaan monipuolisempia metsänkäsittelyn vaihtoehtoja, mutta kaukokartoitustiedon rajoitteet ja jatkuvaan kasvatukseen liittyvät tietopuutteet ovat hidastaneet kehittämistä.

Kun tutkimustieto jatkuvasta kasvatuksesta lisääntyy ja kaukokartoitus edelleen kehittyy, pystymme tarjoamaan nykyistä tarkempia ja monipuolisempia hoito- ja hakkuuehdotuksia myös Metsään.fissä.

---

Lue lisää

Metsään.fi (metsakeskus.fi)

Jatkuva kasvatus (metsakeskus.fi)