Tatu Viitasaari: Suometsien käyttö vaatii uusia ratkaisuja ja näkökulmia

”Suometsiin on saatu vuosikymmenten metsänparannustoimien avulla kasvamaan kymmenien miljardien arvoinen metsäomaisuus, mutta uusimpien tutkimusten mukaan suometsien vesistökuormitus on suurempi kuin aiemmin luultiin. Lisäksi turpeen hajoamisesta johtuvat ilmastopäästöt pienentävät metsien hiilinielua merkittävästi. Mitäs nyt tehdään?”

Lainaus on omasta esityksestäni, jota käytän kertoessani suometsistä erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Tässä lyhyessä kappaleessa suometsiä katsotaan faktojen pohjalta monesta eri näkökulmasta ja lopuksi esitetään avoin kysymys, miten pääsemme eteenpäin. Tämä toimii yleensä hyvänä alkuna rakentavalle keskustelulle.

Miten ojitukset ovat vaikuttaneet – neljä eri näkökulmaa

Taloudellisessa mielessä ojituksilla päästiin pitkälti siihen, mihin aikoinaan tähdättiin, eli nykyään hakkuista jo noin 20 % kohdistuu turvemaametsiin. Lisäksi suometsien puuston tämänhetkinen arvo on yli 15 miljardia euroa ja kerrannaisvaikutukset kansantalouteen ovat isot. Toki taloudellisessakin mielessä menneinä aikoina tehtiin virheitä esimerkiksi ojittamalla puuntuottamisen kannalta liian karuja soita.

Vesistöihin ojitukset ovat vaikuttaneet monella tavoin. Ravinnekuormitus on kasvanut ja vesistöt ovat tummuneet. Nämä tekijät ovat muuttaneet suometsien alapuolisten vesistöjen tilaa kiistatta huonompaan suuntaan. Lisäksi ojitukset ovat osaltaan lisänneet tulvariskiä, kun etenkin keväisin vesi kulkeutuu nopeammin suoalueilta alapuolisiin vesistöihin.

Ilmaston suhteen suometsien ojitusten vaikutukset ovat taas monimutkaisempia. Suometsien kuivatuksen takia hapellisiin olosuhteisiin joutunut turve hajoaa pikkuhiljaa vapauttaen kasvihuonekaasuja, mutta kasvava puusto sitoo taas enemmän hiiltä. Tosin maaperän päästöt, jotka johtuvat suometsien kuivatuksesta, ovat jo suuremmat kuin liikenteen päästöt. Lisäksi uusimpien tutkimuksien mukaan päästöt kasvavat ilmaston lämmetessä.

Luontoarvoihin ojitusten vaikutus on ollut negatiivinen, kun alkuperäinen suoekosysteemi on vedenpinnan tason laskettua muuttunut puuntuotantoon sopivaksi suometsäksi. Etenkin Etelä-Suomen intensiivisen ojitustoiminnan takia monet suotyypit ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia.

Uusia ratkaisuja suometsien käyttöön

Ojituksien vaikutusten pohdinnasta päästäänkin alun kysymyksen pariin: mitäs nyt tehdään?  Nykytiedon valossa tarvitaan ratkaisuja, jotka huomioivat ilmasto- ja vesistöasiat paremmin.

Näkisin, että suometsän hoidossa tavoitteena tulisi olla kompromissi, joka mahdollistaa taloudellisen puuntuotannon turvemailla, mutta minimoi siitä aiheutuvat vesistö- ja ilmastohaitat sekä huomioi luonnon monimuotoisuuden. Tämän suhteen myös meidän metsäammattilaisten tulee ottaa käyttöön uusia toimintatapoja sekä karistaa osa vanhoista opeista pois.

Tämä kompromissi koostuu lukuisista toimista, jotka mahdollistavat suometsien kestävän käytön. Keskeisiä keinoja suometsän kestävään käyttöön ovat peitteinen metsänkasvatus, ojien perkaaminen vain silloin, kun se on tarpeellista, vesiensuojelumenetelmät, kuten kosteikot, sekä tuhkalannoitus, ennallistaminen ja talousmetsien luonnonhoito.

Näiden toimien suunnitteluun on mahdollista saada metsätalouden kannustejärjestelmä metkan mukaista tukea, joka mahdollistaa kokonaisvaltaisen suometsän hoidon suunnittelun.

Lue lisää

Kiinnostuitko suometsistä? Uudistuva suometsän hoito -verkkokurssin avulla voit perehtyä aiheeseen tarkemmin.

Kirjoitus on tuotettu osana Toimeksi-hanketta. Hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta.