Ida Torvinen: Kirottu kirjanpainaja – talousmetsien monimuotoisuuden pelastaja?

Viime aikoina kirjanpainajiin liittyvä uutisointi on ollut näkyvästi esillä ja aihe ymmärrettävästi puhututtaa metsänomistajia. Kirjanpainajatuhoja havaitaan erityisesti Etelä-Suomen kuivuuden vaivaamissa kuusikoissa. Hyönteistuhoihin liittyviä metsänkäyttöilmoituksia tehdään eniten Uudellamaalla, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa.

Tilanne meillä Suomessa ei ole kuitenkaan mitään esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Vuoden 2018 kuivan kesän jälkeen Etelä-Ruotsin kuusikot kärsivät laajoista kirjanpainajatuhoista. Emme kuitenkaan voi tuudittautua iloitsemaan Suomi-Ruotsi-maaottelun erävoitosta, vaan peli on käynnissä ja meidän täytyy keskittyä puolustukseen. Yhteinen vastustajamme Ilmastonmuutos pelaa nimittäin kirjanpainajan joukkueessa.

Viime vuosina historiallisia muutoksia

Myöskään ilmastonmuutokseen liittyvältä uutisoinnilta on tuskin voinut välttyä. Kriittisenä pidetty 1,5° C:n ylitys tapahtui vuonna 2024 ensimmäistä kertaa koko mittaushistorian aikana. Tämä tarkoittaa, että maapallon keskilämpötila oli 12 kuukauden mittausjaksolla 1,5° C lämpimämpi esiteolliseen aikaan verrattuna. Maapallon keskilämpötila jatkaa kohoamistaan, ja kesät myös meillä Suomessa ovat viime vuosina olleet tuskallisenkin helteisiä. Vuonna 2025 Suomessa mitattiin yli 30 asteen helteitä 22 päivänä peräkkäin. Edellinen 30 asteen helleputkiennätys on vuodelta 1972, jolloin peräkkäisiä hellepäiviä oli 13.

Vuosittainen sää vaihtelee, mutta ilmaston muuttumista mitataan 30 vuoden aikajaksolla. Ilmastonmuutos myös selittää vuosien välisiä vaihteluita, sillä se aiheuttaa sään ääri-ilmiöiden yleistymistä. Nämä sään ääri-ilmiöt vaikuttavat suoraan myös metsiin, ja erityisesti kuusi on ilmastonmuutoksen näkökulmasta moniriskinen laji.

Kirjanpainajalla pidot paranevat

Ilmastonmuutoksessa ei ole kyse pelkästään lämpömittarin lukemasta, vaan sillä on useita kompleksisia vaikutuksia ja seurauksia. Lämpötilan nousu johtaa kuivuuden lisääntymiseen, sekä helle- ja kuivuusjaksojen yleistymiseen ja pidentymiseen. Tästä olemme jo saaneet Suomessakin esimakua. Pintajuurisena lajina kuusi on altis kuivuudelle, ja pitkittynyt kuivuusstressi heikentää kuusen luontaista kykyä puolustautua tuhonaiheuttajia vastaan. Sateisuuden ennustetaan lisääntyvän talvella, mutta sateet tulevat todennäköisimmin vetenä. Lauhat ja sateiset talvet johtavat routakerroksen ohenemiseen, ja joillain alueilla maa voi pysyä sulana ympäri vuoden. Lauhat ja roudattomat talvet yhdistettyinä myrskytuuliin lisäävät puiden kaatumisriskiä, ja tuulenkaadot ovat taas oivallisia lisääntymisalustoja kirjanpainajille.

Siinä missä ilmastonmuutos ennustaa haastavaa tulevaisuutta kuuselle, kirjanpainaja puolestaan hyötyy ilmastonmuutoksesta. Kirjanpainajaa voidaan oikeutetusti pitää viheliäisenä metsiemme tuholaisena, sillä se on meillä Suomessa kuusimetsien vakavin hyönteistuholainen. Pelkästään kirjanpainajien aiheuttamien tappioiden arvioidaan olevan 4,5–12 miljoonaa euroa vuodessa. Ilmaston lämpeneminen mahdollistaa kirjanpainajan levittäytymisen yhä pohjoisimmille alueille. Lämpötilan nousu vaikuttaa myös kasvukauden pituuteen, jolloin kirjanpainajat pystyvät lisääntymään aikaisemmin. Hellejaksojen ja kasvukauden pidentyessä lisääntyminen on lisäksi mahdollista useamman kerran kesän aikana. Suomessakin on hellekesinä tavattu enemmän kuin yksi jälkeläissukupolvi. Eli sen lisäksi että kirjanpainaja leviää yhä laajemmille alueille, myös niiden määrä metsissämme kasvaa.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Ei silti kannata vaipua epätoivoon, sillä ilmastonmuutoksella on myös positiivisia vaikutuksia Suomen metsiin. Lämpötilan nousu ja kasvukauden piteneminen lisää puuston kasvua, ja puiden yhteyttäminen ja kasvu itsessään sitoo hiilidioksidia. Olosuhteiden muuttuessa puiden levinneisyysalueet muuttuvat ja jalot lehtipuut menestyvät yhä pohjoisemmassa. Voisiko kirjanpainajalla olla positiivia vaikutuksia metsiin? Täytyy muistaa, että kirjanpainaja on metsiemme luontainen laji. Haitallinen tuholainen siitä on tullut talousmetsissä, samaan tapaan kuin rikkakasvit ovat vain kasveja (ihmisen mielestä) väärässä paikassa. Voimmeko siis olla yllättyneitä, että pitkään jatkuneen kuusen suosiminen jälkeen vastassa on nyt laajojen hyönteistuhojen riski?

Talousmetsissä ekologia ja ihmisen toiminta joutuvat tällä tavoin välillä törmäyskurssille. Ilman kirjanpainajaa kuusta voitaisiin kasvattaa paljon huolettomammin, mikä todennäköisesti johtaisi talousmetsien lajiston yksipuolistumiseen. Kirjanpainajatuhojen lisääntyminen on pakottanut meidät miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja talousmetsissä. Yksi vaihtoehdoista on sekametsien suosiminen. Sekametsät ylläpitävät monimuotoisuutta, ja monimuotoiset metsät sopeutuvat paremmin ilmastonmuutokseen sekä kestävät tuhoja paremmin. Toisin sanoen kirjanpainaja ja sen aiheuttamat tuhot kuusikoissa kannustavat meitä kiinnittämään entistä enemmän huomioita metsien terveyteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä monimuotoisuuteen. Ehkä olemmekin tulevaisuudessa tälle viheliäiselle tuholaiselle kiitoksen velkaa.

Lue lisää

Luonnonvarakeskus seuraa kirjanpainajien parveilua vuosittain yhdessä Metsäkeskuksen kanssa feromonipyydyksien avulla (luke.fi). Voit tarkkailla kirjanpainajaseurantojen tuloksia eri vuosilta Luonnonvaratieto-karttapalvelusta (luonnonvaratieto.luke.fi).

Melin, M., Huhta, E., Terhonen, E., Ylioja, T. & Laitila, J. 2023. Vaikutukset metsiin ja metsätalouteen. Julkaisussa: Huhta, E. & Melin, M. (toim.). Ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden vaikutukset luontoon ja luonnonvaratalouteen: Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 118/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. s. 11–17 (jukuri.luke.fi).

Tuhot metsissä: kirjanpainaja (metsakeskus.fi)

Juha Tuononen: Lisää sateita ja kuivuutta luvassa – mitä metsissä voidaan tehdä asian hyväksi?