Jaana Kaipainen: Ennallistamisasetus tiukkojen neuvottelujen jälkeen - mikä muuttui?

Ennallistamisasetuksen neuvottelutulos, siis päätetty asetus, on hämmentävää luettavaa. Muutoksia on paljon, mutta perusasetelma ja tavoitteet ovat säilyneet kutakuinkin alkuperäisen asetusehdotuksen kaltaisina. Se, kuinka paljon tiukkojen neuvottelujen tuloksena saadut joustot antavat jäsenvaltioille liikkumavaraa, selviää kansallisia ennallistamissuunnitelmia laadittaessa.

Jäsenvaltioiden pitää joka tapauksessa lisätä ennallistamista merkittävästi nykytilanteeseen verrattuna. Tärkeässä asemassa on kansallinen ennallistamissuunnitelma, jonka avulla tulkinnanvaraisesta säädöksestä on mahdollista saada paras mahdollinen lopputulos. Metsänomistajille merkittävää on kansallinen linjaus siitä, että ennallistamistoimet säilyvät heille vapaaehtoisina.

Tavoitteet ja velvoitteet ennallaan, joustoja saatiin

EU:n yhteiset tavoitteet ennallistamiselle pysyivät neuvotteluissa ennallaan. Jäsenvaltioiden on käynnistettävä ennallistamistoimenpiteitä, jotka EU:ssa yhteisesti kattavat vähintään 20 prosenttia maa-alueista ja 20 prosenttia merialueista vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä ennallistamisen pitää kattaa kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat elinympäristöt.

Jäsenvaltiokohtaiset velvoitteet luontodirektiivin luontotyyppien ennallistamiseksi säilyivät. Pienehkö jousto mahdollistaa ennallistamistoimien kohdentamisen Natura 2000 -alueille ennen vuotta 2030. Vuoden 2030 jälkeen velvoitteet koskevat myös Natura-alueiden ulkopuolisia kohteita, mikä Suomessa saattaa lisätä ennallistamisvelvoitetta huomattavasti.

Ennallistamisvelvoitteita määritellessä jäsenvaltiot voivat huomioida yleiset ja laajalle levinneet luontotyypit. Tälle Suomenkin ajaman jouston käyttöönotolle asetettiin kuitenkin neuvotteluissa ehtoja, ja olisikin kiinnostavaa kuulla, onko Suomella mahdollisuus hyödyntää joustoa esimerkiksi boreaalisten luonnonmetsien tai puustoisten soiden osalta.

Neuvotteluissa asetustekstiin on tullut suunnitelman laatimisen kannalta tärkeitä joustoja, jotka huomioivat ennallistamisen tuloksiin liittyviä epävarmuuksia ja riskejä. Parlamentti toi asetukseen tärkeän näkökulman siitä, että uusiutuvan energian lisäämisen tavoitteet voivat lisätä kilpailua eri maankäyttötapojen välillä, ja siksi myös ennallistamisasetuksen ja energiapolitiikan toimeenpanoa on tarkasteltava yhdessä.  Asetuksen mukaan jäsenmaat voivat ennallistamissuunnitelmaa laadittaessa ottaa huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset tilanteet, alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

Monimuotoisuuden metsämittareille kansallinen tavoitetaso

Metsien tilaa kuvaavista indikaattoreista eli mittareista kaikille jäsenvaltioille pakolliseksi asetettiin yleisten metsälintujen määrän kehitystä kuvaava indeksi. Jäsenvaltioiden pitää lisäksi valita asetuksen seitsemästä metsämittarista ne kuusi, jotka ovat jäsenvaltiolle monimuotoisuuden edistämisen kannalta merkittäviä. Mittareille on asetettava kansallinen tavoitetaso.

Osaa mittareista, kuten sekametsien sekä lahopuun määrää, pyritään Suomessa vahvistamaan monimuotoisuuden edistämiseksi. Alkuperäisiä puulajeja sisältävien metsien määrän lisääminen on hankalaa, koska kasvuolosuhteiden vuoksi Suomessa on käytetty melko vähän vieraita puulajeja. Metsien kytkeytyneisyyden lisääminen voi muodostua hankalaksi suuren metsäpinta-alan vuoksi. Kivennäismaan hiilen määrällä on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta, mutta onko se merkittävä rakennepiirre monimuotoisuuden edistämiseksi? Tällaisissa kohdissa asetuksen kaavamaisuus voi muodostua ongelmaksi joillekin jäsenvaltioille.  

Turvepeltojen ennallistamista koskevia vaatimuksia voidaan toteuttaa osittain vettämällä muita ojitettuja turvemaita. Esimerkiksi suonpohjien vettämistä turvepeltojen sijaan kannattaisi harkita erityisesti alueilla, joissa merkittävä osa viljelyä tehdään turvepelloilla ja joilla on turvetuotannosta poistuvia suonpohjia. Asetus tuo jäsenvaltioille velvoitteen myös luoda kannustimia vettämiselle. Turvemaiden vettämisessä on erityisen tärkeä sovittaa ennallistaminen yhteen ilmastonmuutoksen hillintätoimien kanssa.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma ja vaikutukset metsänomistajiin

Asetuksen voimaan tulon jälkeen jäsenvaltioilla kaksi vuotta aikaa toimittaa ennallistamissuunnitelmansa komissiolle. Ennallistamissuunnitelmat kokoavat yhteen konkreettiset kansalliset tavoitteet, kuten tarvittavat pinta-alat ja metsämittareiden tavoitetason sekä tarvittavat ennallistamistoimet ja niiden resursointitarpeet.

Taustaksi tarvitaan nykyistä todenmukaisempi ja selkeämpi kuva lähtötilanteesta: millainen on luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien tila, millaisia ennallistamista ja muita asetuksen tavoitteita edistäviä toimenpiteitä on jo käynnissä ja kuinka paljon tarvitaan lisätoimenpiteitä? Neuvottelujen tuloksena asetukseen saatujen joustojen hyödynnettävyys on tärkeää arvioida. Vasta sen perusteella on mahdollista tarkastella, ovatko asetuksen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet ylipäätään realistisia.

Metsän- ja maanomistajiin suoria vaikutuksia kohdentuu silloin, kun etsitään asetuksen toimeenpanoon tarvittavia kohteita ja herätellään maanomistajien kiinnostusta lähteä ennallistamaan niitä. Nykyiset kannustimet eivät ole riittäviä asetuksen toimeenpanoon. Julkista ja yksityistä rahoitusta ennallistamiseen tarvitaan entistä enemmän, kuten uudenlaisia rahoitusmallejakin.

Epäsuoria vaikutuksia on vaikeampi arvioida, ennen kuin tiedetään tarkemmin, millaisia toimenpiteitä asetuksen toimeenpano edellyttää ja millaisiin luontotyyppeihin ja alueisiin niitä on kohdennettava. Epäsuoratkin vaikutukset ovat kuitenkin tärkeää huomioida osana ennallistamissuunnitelmaa laadintaa.

Lue lisää

Jaana Kaipainen: Ennallistamisasetus etenee neuvotteluihin

Jaana Kaipainen: Kiistanalainen ennallistamisehdotus vaatii kriittistä tarkastelua

EU:n ennallistamis­asetus (ym.fi)