Juha Tuononen: Metson soidinaika on käsillä - vinkkejä soidinalueiden turvaamiseen

Metso on suurin metsäkanalintumme ja samalla elinympäristövaatimuksiltaan yksi vaateliaimmista riistalajeista. Metso on näin ollen myös avainlaji, jonka tarpeista huolehtiminen varmistaa useimmiten myös muiden riistalajien menestymisen. Tästä syystä metson soidinalueiden hoidolla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa.

Metson soidinalueet muodostuvat kukkojen soidinreviireistä muodostuvasta soidinpaikasta sekä sitä ympäröivästä noin 300 hehtaarin soidinalueesta, johon kuuluvat puolestaan kukkojen päiväreviirit. Soidinpaikalla kukkojen soidinreviirit ovat yleensä noin 1–3 hehtaarin laajuisia ja koko soidinpaikan pinta-ala keskimäärin noin 20 hehtaaria. Soidinpaikan keskellä sijaitsee varsinainen soidinkeskus, jossa keväinen ryhmäsoidin ja parittelu tapahtuu. Kun soidinalueet otetaan huomioon metsänhoidossa, voidaan varmistaa sekä soidinpaikkojen että soidinalueiden rakennepiirteiden säilyminen metson kannalta suotuisina.

Näin tunnistat ja huomioit metson soidinpaikan metsänkäsittelyssä

Soidinpaikka on metson lisääntymisen ydinalue. Se on pinta-alaltaan yleensä melko pieni, mutta merkitykseltään ratkaiseva. Metsot hyödyntävät usein samoja soitimia vuodesta toiseen, mutta soidinkeskus voi myös siirtyä valtakukon vaihtuessa. Erityisesti nuorissa kasvatusmetsissä soidinpaikka voi siirtyä eri syistä jopa kilometrin, ja soidinkeskus pienempiä matkoja huippukukon vaihtuessa.

Soidinpaikkojen tunnistamiseen paras ajankohta on maaliskuun lopulta huhtikuulle. Tällöin maastosta etsitään metsokukkojen jättämiä jälkiä, kuten lumessa olevia siivenvetojälkiä tai hakomis- ja yöpuiden juurelta löytyviä jätöksiä. Hakomispuut ovat usein kitukasvuisia mäntyjä, joista metso on syönyt neulasia.

Soidinpaikan tavoitekuvana on säilyttää tiheydeltään vaihteleva ja peitteinen mänty- tai kuusivaltainen sekametsä. Puustossa on hyvä olla osittain väljyyttä sekä pieniä aukkoja. Näkösuojana on hyvä säilyttää alikasvoskuusia tai muita tiheikköjä.

Valtaosa soitimista sijaitsee nykyään nuorissa kasvatusmetsissä, joissa harvennushakkuu usein parantaa paikan soidinkelpoisuutta. Ennakkoraivauksessa on tärkeää säästää suojaa antavaa kuusialikasvosta. Uudistushakkuissa metson soidinpakan rakennepiirteitä voidaan turvata suosimalla pieniä aukkoja tai kaistalehakkuita, joiden väliin jää soidinpaikaksi soveltuvia alueita. Myös eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus voi auttaa turvaamaan metsolle tärkeän peitteisyyden ja sopivan suojaisan, mutta ei liian tiheän puustorakenteen.

Keväisin metsolle on suositeltavaa antaa soitimisrauha ja välttää hakkuita soitimien aikaan. Metson soidinaika on käynnissä yleensä maaliskuun lopusta toukokuulle ja voimakkaimmillaan huhti-toukokuun vaihteessa. Metsänhoidon suositusten mukaan tunnetuilla ja toimivilla metson soidinpaikoilla on suositeltavaa välttää hakkuita 15.3.–20.5. (Pohjois-Suomessa 1.4.–20.5.).

Entä laajemman soidinalueen käsittely?

Soidinalue on soidinpaikan ympärillä oleva laajempi kokonaisuus, jossa oikein ajoitetulla ja suunnitelulla metsänhoidolla voidaan varmistaa soidinpaikan ja päiväreviirien väliset yhteydet.  Soidinalueella, kuten muissakin talousmetsissä taimikonharvennukset kannattaa tehdä suositusten mukaisesti sekä säilyttää monimuotoisuudelle, tuhokestävyydelle ja maaperän ominaisuuksille arvokasta lehtipuuta. Erityisesti haavan säilyttämien on metsolle tärkeää. Ensiharvennuksista osa voidaan tehdä normaalia aikaisemmin ja harvennuksissa on suositeltavaa hyödyntää tiheysvaihtelua, sekä tiheikköjen säästämistä.

Soidinalueella hakkuita tehtäessä on suositeltavaa säilyttää peitteisyyttä sekä kulkuyhteyksiä varttuneisiin metsiin ja välttää laajoja samanaikaisia uudistushakkuita. Soidinalueella uudistushakkuut voivat olla laajempia soidinalueen laitamilla, ja niiden on suositeltavaa olla pienialaisimpia lähempänä soidinpaikkaa. Peitteisyyden säilyttämistä helpottaa, jos soidinalueella on eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen käyttöön soveltuvia metsiä.

Metson soitimen huomiointi tukee myös muita metsänhoidon tavoitteita

Metsolle sopiva metsä on usein rakenteeltaan monipuolinen ja hyvin hoidettu. Monimuotoinen, monilajinen sekä elinvoimainen metsä pystyy sopeutumaan hyvin ilmastonmuutoksen myötä kasvaviin tuhoriskeihin ja tarjoaa siten myös jatkossa mahdollisuuksia useisiin eri tarkoituksiin, kuten puuntuotantoon, metsästykseen, virkistykseen ja maisemaan.

Kun soidinalueet tunnetaan ja huomioidaan jo metsänhoitotoimenpiteitä suunniteltaessa, voidaan tehdä tietoisia valintoja, jotka tukevat sekä metson soidinalueiden säilymistä että metsän muuta hyödyntämistä. Oikea-aikaisella ja suunnitelmallisella metsänhoidolla voidaan siis yhteensovittaa useita metsiin kohdistuvia tavoitteita.

Lue lisää

Tarkempia ohjeita metson soidinalueen käsittelystä: Metsänhoidon suositukset, Riistametsänhoidon erityisalueet ja Metsälintujen turvaaminen metsänkäsittelyssä

Juha Tissarin blogikirjotus metson soitimesta (sickman.fi)

Metsään-lehden juttu 9.3.2021: Suunnittele metsänhoitotyöt hyvin – voit auttaa metsoja

Tämä teksti on tuotettu osana Jatkuva- ja NordicForestry-hankkeiden toteutusta.

JATKUVA-hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus sekä Suomen metsäkeskus ja hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto. Lisätietoja: JATKUVA-hanke Metsäkeskuksen verkkosivuilla.

NordicForestry-hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, Swedish University of Agricultural Scienses, Arbonaut sekä Suomen metsäkeskus ja hanketta rahoittavat Lapin liitto sekä County Administrative Board of Norrbotten County. Lisätietoja: NordicForestry-hanke Metsäkeskuksen verkkosivuilla.