Markku Granander: Oikeudenmukaisuus ratkaisee paljon ennallistamisessa

Euroopan unionissa on tullut voimaan vuonna 2024 luontokadon torjuntaan jäsenmaita velvoittava ennallistamisasetus. Toimeenpano on edennyt kansallisen toimeenpanosuunnitelman valmistumiseen. Tosin valmiina on nyt vasta sen ensimmäinen versio, joka lähetetään syksyllä Euroopan komissioon arvioitavaksi. Valmistelu jatkuu vielä vuoden ajan ja syksyllä 2027 hyväksytään lopullinen suunnitelma.

Kansallista suunnitelmaa on valmisteltu ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyöllä monessa työryhmässä. Ja kuten voi arvata, käsissä on ollut vaativa tehtävä: sovitettavana ovat metsien ja luonnon ekologisen tilan ja talouskäytön tarpeet. Kaksi tavoitetta, joista kaikilla on mielipide ja joista näkemykset helposti polarisoituvat sekä saavat aikaan kiistoja.

Hyödyt ja kustannukset on jaettava oikeudenmukaisesti

Ennallistamissuunnitelmassa tarvitaan tekoja valtion maiden lisäksi yksityismailla. Aktiiviset ennallistamistoimet aiheuttavat usein välittömiä kuluja ja tulonmenetyksiä. Ennallistamisen hyödyt ja haitat eivät saa jakaantua eri tahoille. On selvää ja kiistämätön tosiasia, että luontomme tarvitsee huomiota, mutta samalla tarvitsemme suurimman uusiutuvan luonnonvaramme, metsien, tuomaa hyvinvointia: tuloja sekä työpaikkoja.

Metsien käytöstä keskusteltaessa vaihtoehtoina on esitetty joko tiukkaa suojelua tai tehokasta puuntuotantoa. Käytännössä myös niiden välillä on paljon vaihtoehtoja ja niitä useimmiten sovelletaankin. Talousmetsien luonnonhoidon menetelmillä, esimerkiksi suojavyöhykkeillä ja säästöpuuryhmillä, on lisätty jo pitkään monimuotoisuuden kannalta keskeistä lahopuun määrää. Ennallistamistyössä arjen teoilla onkin talousmetsissä iso rooli. Monimuotoisuus turvataan ennen kaikkea pinta-alallisesti hallitsevissa talousmetsissä, ei ainoastaan suojelualueilla.

Ennallistaminen on yhteinen tehtävä

Suomen ennallistamissuunnitelmassa on toimenpiteitä kaupunkialueille, maatalousmaalle ja metsiin. Luontokadon torjunta ei olekaan vain jonkun tietyn yksittäisen ryhmän tehtävä. Siinä tarvitaan sekä maalaisia että kaupunkilaisia, maanomistajia ja kuluttajia.

Metsissä toimii yksinkertainen periaate: hyödynnetään kullekin kasvupaikalle sopivinta menetelmää ja tunnistetaan erityisen arvokkaat monimuotoisuuskohteet, metsäntutkimuksen suurmaassa ne kyllä tunnetaan. Monimuotoisuutta talousmetsissä edistetään erilaisilla suojavyöhykkeillä, säästöpuuryhmillä ja sekapuustoisuudella. Monet monimuotoisuutta turvaavat toimet eivät vaadi suuria kustannuksia ja parantavat samalla esimerkiksi metsien kestävyyttä ilmastonmuutosta kohtaan.

Suurempia luonnonhoitotöitä ovat esimerkiksi vesien palautus ojitetuille soille ja kosteikkojen rakentaminen. Suomen ennallistamissuunnitelman työkaluina näissä töissä ovat METSO- ja Helmi-ohjelmat.

Konsensus ei synny itsestään

Pariisin ilmastosopimusta, jossa 200 maata sitoutui rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousua kovinkin toimin, voi pitää hyvänä esimerkkinä suuresta konsensussopimuksesta. Samalla se on esimerkki siitä, kuinka vaikeaa toimenpiteiden tekeminen käytännössä on, kun ne koskettavat tavallisten ihmisten arkea. Ennallistamissuunnitelman toteutus on vähän samanlainen yhteinen ponnistus, missä tarvitaan kykyä yhteistyöhön, kompromisseja ja toisten arvostusta. Oikeudenmukaisuuden kokemus ratkaisee paljon, millaisen vastaanoton ennallistaminen saa.

Lue lisää

Jaana Kaipainen: Ennallistamisasetus tiukkojen neuvottelujen jälkeen - mikä muuttui?

Anssi Niskanen: Kaksi vuotta aikaa raivata ennallistamisen käytännön esteet

Terhi Ajosenpää: Monimuotoisuuden turvaaminen kannattaa – METSO jatkuu vuoteen 2040