Tanja Lepistö ja Hannu Koponen: Metsäpolitiikka vihreän siirtymän jälkeen

Kirjoittajat: Tanja Lepistö ja Hannu Koponen

Kirjoittajat työskentelevät Brysselissä seuraten metsäbiotaloutta ja metsäpolitiikkaa. Lepistö toimii vs. erityisasiantuntijana Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimistossa Brysselissä, Koponen vs. johtajana Länsi-Suomen Eurooppa-toimistossa.

Eurooppa tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2019 vihreän kehityksen ohjelman, jonka alla on tämän vuoden aikana julkaistu useita metsien käyttöön vaikuttavia aloitteita. Vaikuttavin yksittäinen ohjelmapaperi on vielä edessäpäin: Euroopan metsästrategian päivitys julkaistaan vuoden 2021 alkupuolella. Jo julkaistuista aloitteista ja tehdyistä valmistelusta voi aistia tahtotilaa, joka komissiolla on metsästrategiaan. Ytimessä on metsien merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Keskeisiä näkökulmia ovat vapautuminen fossiilitaloudesta, biokiertotalouden korostuminen, metsät hiilinieluna ja puut sekä metsämaa hiilivarastona.

COVID-19 laittoi globaalin talouden polvilleen. Elpyminen nojaa vahvasti vihreän kehityksen ohjelmaan: teollisuuden uudistumiseen ja vähähiilisyyteen. Vihreän kehityksen ohjelma on talouden kasvun ohjelma. Siinä kestävä talous nojaa vakauteen, joka voidaan saavuttaa ihmisten toimien ja luonnon välisellä harmonialla. Kun luonnon joustavuus muutosten edessä lisääntyy, äkillisten katastrofien aiheuttamat talousromahdukset vähenevät, ja tämä vakaus luo vahvan talouden.

Ytimessä pitkä aikajänne, kokonaisvaltaisuus ja tiedeperustaisuus

Metsästrategiassa ajatellaan pitkää aikajännettä. Nyt tehtävien linjausten tulee toimia myös 50 vuoden päästä, jolloin ilmastonmuutos on muokannut luonnonympäristöämme. Komissio haluaa, että strategiassa tunnistetaan metsien moninaiset roolit ja ymmärretään pitkäjänteisyys, jota tarvitaan muun muassa hiilivarastojen kasvattamiseksi, elinympäristöjen turvaamiseksi ja metsäbiotalouden kokonaiskestävyyden takaamiseksi.

Vaikka paine elinympäristöjen suojeluun on kova, strategian lähtöajatus on metsien kestävä hyödyntäminen. Metsien taloudellinen merkitys erityisesti maaseudulle tunnistetaan. Puun käytön halutaan jatkossa painottuvan aiempaa enemmän korkean jalostusasteen tuotteisiin ja ilmastotavoitteita tukevien ratkaisujen tuottamiseen. Tavoite on, että metsien käyttöön kohdistuvat poliittiset linjaukset nojautuvat vahvasti tieteeseen. Lisäksi komissio asettaa tavoitteeksi metsien määrän ja laadun sekä ilmastonmuutokseen sopeutuvuuden lisäämisen.

Tiukempi yhteys metsien, ilmaston ja monimuotoisuuden välille

Vanhoilla metsillä on arvo niin hiilivarastona kuin monimuotoisuuden turvaajana, mikä luo painetta suojella niitä. EU:n biodiversiteettistrategiassa, joka julkaistiin vihreän kehityksen ohjelman alla aiemmin tänä vuonna, on esitetty maapinta-alalle 30 prosentin suojelutavoite, jonka ytimenä ovat Natura-verkosto ja muut suojelualueet. Myös elinympäristöjen ennallistaminen nähdään tärkeänä keinona lisätä monimuotoisuutta.

Puurakentamisen merkitys hiilivarastona ymmärretään EU:ssa ja sille löytyy poliittinen tuki, mutta miten käy puupohjaisten nopean kierron tuotteiden? Ilmastonäkökulmasta katsottuna ne ovat haastavia, vaikka niillä voi olla tärkeä rooli fossiilisten raaka-aineiden korvaajana. Suomessa on, kiitos aktiivisen tutkimus ja kehittämistoiminnan, useita uusia avauksia puupohjaisten korkean jalostusasteen tuotteiden kehittämiseksi – tämä on kansantaloudenkin kannalta hyvä asia.

Miten käy kestävästi tuotetun puuenergian?

EU:n energiapolitiikan käsillä olevassa suuressa siirtymässä ovat tavoitteina energiatehokkuus kaikilla yhteiskunnan aloilla ja siirtyminen pois polttoon perustuvasta energiantuotannosta.

Tulevaisuuden energiantuotannossa tarkastellaan puubiomassan roolia. Sivuvirtojen ja muuhun käyttöön kelpaamattoman jakeen hyödyntäminen energiantuotannossa on jatkossakin mahdollista, mutta biomassan hyödyntämisessä polttoaineena painopiste on siirtymässä korkeamman jalostusasteen tuotteisiin. EU:n biodiversiteettistrategiassa jo osin esille tuotu näkemys, jonka mukaan kokonaista puuta ei voisi jatkossa käyttää energiantuotannossa, on epäselvä. Se herättää kysymyksen muun muassa siitä, mikä on harvennuspuun rooli tulevaisuuden energiatuotannossa. Kaikkiaan tulevaisuudessa huomio kiinnittyy biomassan tuotantoketjujen kokonaiskestävyyteen.

Mistä metsänomistaja saa jatkossa euronsa?

Tulevaisuudessa metsänomistajan tulonlähteenä ei ole pelkkä kantorahatulo. Komissio painottaa metsien roolia hiilivarastona, jolloin hiilivarasto pitää nähdä hinnoiteltavana tuotteena. Metsien virkistys- ja vapaa-ajankäyttö sekä metsät hyvinvoinnin lisääjänä ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena. Nämä ekosysteemipalvelut sekä esimerkiksi maiseman tuotteistaminen voivat tarjota metsänomistajalle jatkossa tuloa.  Myös puhtaan, lähellä tuotetun ruoan maailmanlaajuinen trendi tukee metsien keräilytuotteiden kaupalliseen keruun tuomia mahdollisuuksia. Koska halutaan vahvistaa puukaupan ohella metsien muita tulonhankintamuotoja, on tärkeää, että metsänomistaja voi suunnitella tulovirtaansa pidemmällä aikavälillä ja valita eri tapoja hankkia tuloja omasta metsästään.

Metsille ollaan EU:ssa antamassa monia rooleja. Nämä kaikki ovat tärkeitä. Suomalaisten metsäammattilaisten osaaminen on huippuluokkaa. Alalla on vahva tiedonsiirron ja koulutuksen perinne ja uudistumisen historia. Murros ei ole tälläkään kertaa mahdoton savotta.