Letot ovat suoluonnon aarreaittoja

Letoilla elää paljon niille erikoistunutta, vaateliasta lajistoa, esimerkiksi näyttäviä kämmeköitä. Soiden peruslajistoon kuuluvat rahkasammalet saavat letoilla antaa tilaa vaateliaille ruskosammallajeille, kuten lettolierosammalelle tai sirppisammalille.

Letot ovat yleensä puuttomia.Tavallisia ovat kuitenkin myös osittain puustoiset lettokorvet tai lettorämeet, joilla lettokasvillisuus vallitsee märemmillä pinnoilla ja korpi- tai rämekasvillisuus mätäspinnoilla. 

– Katajan esiintyminen suolla voi antaa viitettä leton mahdollisesta esiintymisestä, mutta tyyppimääritys on syytä varmistaa myös muun lajiston, kuten sammalten perusteella, sanoo vanhempi tutkija Aira Kokko Suomen ympäristökeskuksesta. 

Lettoja on etenkin kalkkialueilla 

Lettoja esiintyy eniten ja lajirikkaimpina kalkkialueilla kuten Ahvenanmaalla, Kainuun vaarajaksolla, Kuusamossa, Lapin kolmiossa Tornion, Kemin ja Rovaniemen seudulla sekä Kittilässä. Keski-Lapin vihreäkivialueilla on omanlaistaan, maailmanlaajuisesti ainutlaatuista koivulettokasvillisuutta.  Nykyisin lettoja on jäljellä eniten Pohjois-Suomessa. 

Myös runsas pohjavesien purkautuminen voi muodostaa lettokasvillisuudelle sopivat olosuhteet. Niinpä lettoja voi esiintyä myös harjujen ja reunamoreenien tuntumassa tai tunturien ja vaarojen rinteillä, varsinaisten kalkkialueiden ulkopuolella.   

Metsäkeskuksen metsä- ja luontotiedossa lettoja on noin 4 900 hehtaaria, joista noin 3 000 hehtaaria on luokiteltu luonnontilaisiksi. Selvästi eniten lettohavaintoja on Pohjois-Pohjanmaalta, jossa lettoja on yli 2 000 hehtaaria. Muita lettorikkaita alueita ovat Pohjois-Karjala, Lappi ja Kainuu. 

– On mahdollista, että osa letoista on tallennettu luontotietoon vähäpuustoisena suona tai osaksi laajempaa suokokonaisuutta. Tiedot lettojen esiintymisestä Lapissa ovat lisäksi puutteelliset. Lettojen tarkemmalle inventoinnille on siten tarvetta, toteaa johtava luontotiedon asiantuntija Miia Saarimaa Metsäkeskuksesta. 

Lettorämettä Pohjois-Karjalan Juuassa. Kuva: Ringa Luostarinen.
 

Moni letto on hävinnyt tai muuttunut 

Lettoja on raivattu pelloksi ja ojitettu metsänkasvatusta varten. Ojitukset ja muu maankäyttö lettosuon valuma-alueella voi muuttaa ojittamattomankin leton vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista. 

Letot ovat harvinaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa, jossa jäljellä olevat esiintymät ovat usein pieniä ja laadultaan heikentyneitä. Viimeisimmän luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan lähes kaikki arvioidut lettotyypit ovat uhanalaisia koko maan tasolla. Alueellisesti Etelä-Suomessa kaikki lettotyypit ovat äärimmäisen uhanalaisia.

Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lettojen turvaamisella voi siis vaikuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuteen.  

Metsänomistaja voi turvata lettojen säilymisen 

Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai sen kaltaiset letot reunusmetsineen ovatmyös sopivia kohteita METSO-ohjelman vapaaehtoiseen suojeluun.  

Myös monet metsäsertifioinnin kriteereissä ja metsänhoitosuosituksissa mainitut suoluonnon turvaamissuositukset koskevat lettoja.  

– Leton reuna-alueiden voimakas metsänkäsittely voi kuivattaa lettoa ja siksi suoja- ja säästöpuustoa on hyvä keskittää leton ympärille. Eritystä huomiota tulee kiinnittää vesitalouden säilymiseen letoilla maanmuokkausten tai ojitusten yhteydessä. Yksikin oja voi aiheuttaa leton kuivumisen ja uhanalaisten lajien vaarantumisen, neuvoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Metsäkeskuksesta. 

Lettojen kunnostetaan tukkimalla kuivattavia ojia 

Lettojen luonnontilaa voidaan turvata joko suojelemalla tai ennallistamalla niitä. Maanomistajat voivat tarjota omilla maillaan olevia lettoja ja niiden reunusmetsiä vapaaehtoiseen suojeluun ja luonnonhoitoon METSO-ohjelman tai Helmi-elinympäristöohjelman kautta. Suojeltavista alueista saa korvauksen ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia. 

Metsäkeskuksen kautta voidaan yksityismetsien lettoja kunnostaa osana laajempaa luonnonhoitohanketta. Kunnostustoimista voidaan sopia maanomistajan kanssa myös ympäristötukihakemuksen valmistelun yhteydessä. Lettoja kunnostetaan pääasiassa tukkimalla niitä kuivattavia ojia.  

– Lettojen vaateliaan lajiston vuoksi ennallistamistoimet tulee suunnitella huolella ja tarvittaessa lajiasiantuntijan tuella. Lettolajistoa on voinut levitä myös ojiin ja silloin pitää selvittää, kuinka toimenpiteet voidaan tehdä lajisto huomioiden, Raatikainen kertoo. 
 

Pohjoisessa tavallinen lettolaji mähkä on alueellisesti uhanalainen Etelä-Suomessa. Kuva: Terhi Ryttäri