Viisi vinkkiä helppoihin ja edullisiin luontotekoihin

1. Säästä suojatiheikköjä ja pensaita 

Ennen raivaussahan käynnistämistä kannattaa suunnitella mitkä osat taimikosta tai ennakkoraivattavasta alueesta rajataan työn ulkopuolelle. Näin säästyy luontoa, työtä ja kustannuksia. Jos tilaat työn, tee myös tältä osin selkeä tilaus.  

Suositus on, että taimikkoon ja harvennusmetsään jätetään hehtaaria kohti 4–5 suoja- eli riistatiheikköä metsäkanalintujen ja jänisten suojapaikoiksi. Tämä tarkoittaa käytännössä yhtä tiheikköä jokaista sahattua raivaussahan tankillista kohti. Tiheikön koko voi vaihdella pienestä puuryhmästä muutamaan aariin. Kuusi maata viistävine oksineen on tiheikön tärkein puulaji.  

Säästetyt tiheiköt eivät pienennä taimikonhoitotyöstä maksettavaa kemera-tukea, kun niiden yhteenlaskettu pinta-ala on alle 10 prosenttia hoidettavan taimikon alasta. 
 

Säästöpuuryhmä toimii myös riistatiheikkönä. 

Ennakkoraivaus ennen harvennushakkuuta voi olla tarpeen, jotta hakkuukoneen kuljettaja näkisi paremmin kaadettavat puut. Riistaystävällinen ennakkoraivaus tehdään aina harkiten ja tarpeen mukaan.  

Metsäkuvioiden reunoilla kasvaa usein taloudellisesti vähäarvoisten puiden lisäksi pajuja ja muita pensaita. Säästämällä nämä reunavyöhykkeet suojelet vesistöjä ja tarjoat ravintopaikkoja metsässä eläville pölyttäjille.   

2. Suosi sekapuustoa 

Kahden tai useamman puulajin metsässä on isäntäpuita useammalle lajille kuin yhden puulajin metsässä. Erityisesti lehtipuusekoitus lisää monimuotoisuutta ja aluskasvillisuuden lajimäärää. Siksi on hyvä ylläpitää sekametsärakennetta kaikissa taimikonhoitotöissä ja hakkuissa. Jätä siemensyntyisiä koivuja jo varhaisperkauksessa. Luonnon kannalta paras ratkaisu on säästää kaikkia niitä puu- ja pensaslajeja, joita metsikössä kasvaa. 

3. Jätä säästöpuita 

Säästöpuut ovat tärkeitä ja ne ylläpitävät ja vahvistavat metsäluonnon monimuotoisuutta. Ne tarjoavat järeytyessään ja myöhemmin lahotessaan ravintoa ja suojaa monille lajeille. Erinomaisia säästöpuita ovat vanhat ja suuret puut sekä esimerkiksi kolopuut ja hakomismännyt. Paras ratkaisu on jättää säästöpuut mahdollisimman suuriin ryhmiin. Hyviä paikkoja ovat luontokohteen tai pienveden läheisyys, kosteat ja soistuneet painanteet sekä kivikot ja kalliot. Järeät haavat, raidat, tervalepät, tuomet ja pihlajat ovat myös yksittäisinä säästöpuina luonnolle arvokkaita. 
 

​​​​​​​Suojele ja säästä -kuitunauhalla voi merkitä metsässä säästettävät puut tai puuryhmät.

Jätä aina säästöpuiden alla kasvavat pienpuusto ja pensaskerros käsittelemättä. Näin säästöpuuryhmä voi toimia myös suojatiheikkönä. Säästöpuiden jättäminen ei tarvitse olla suuri kustannus. Metsälajiston kannalta tärkeiden puiden kantohinta on useimmiten alhainen puulajin tai puun vikaisuuden vuoksi.  

4. Säästä kaikki lahopuu 

Neljäsosa kaikista metsässä elävistä lajeista tarvitsee lahopuuta selvitäkseen. Kuollut puu on myös hiilivarasto. Säästä siis kaikki lahopuu mitä metsässä on ennen hakkuuta, sekä pystyssä oleva että maassa makaava. Kuorensa pudottaneet pystykuuset ovat tärkeitä tikkojen ruokapuita. Lahoihin lehtipuupökkelöihin hömötiainen tai töyhtötiainen voi kovertaa pesäkolonsa. Käävät hajottavat kovan lahopuun ja ylläpitävät lahopuujatkumoa.  

5. Tilaa tekopökkelöitä 

Lahopuun määrää metsässäsi voit helposti lisätä tilaamalla tekopökkelöitä, kun teet puukaupan. Hakkuukoneen kuljettaja katkaisee esimerkiksi hieskoivun noin 4 metrin korkeudelta ja laittaa latvaosan maahan pökkelön viereen. Tekopökkelöissä elää runsaasti erilaisia ja myös vaateliaita lajeja. Tekopökkelöt ovatkin ilahduttavasti lisääntyneet metsämaisemassa. Hieskoivusta tehty tekopökkelö lahoaa parissa vuodessa sopivan pehmeäksi metsätiaisille.  

Tekopökkelöt ovat helppo, tehokas ja lompakolle edullinen tapa lisätä lahopuun määrää metsässä. Kun valinta tehdään oikein, pökkelön hinta on pienempi kuin metsään ripustettava pönttö. 
 

​​​​​​​Tekopökkelöitä voi helposti tilata puukaupassa.