Ilmastonmuutos muuttaa metsänhoitoa

Kun ilmasto lämpenee ja erilaisten tuhojen todennäköisyys kasvaa, pitää metsänhoito sopeuttaa tähän. Avohakkuut vähenevät ja samanaikaisesti metsien liiallista kuusettumista tulisi hillitä.  

Kuusella on tällä hetkellä ylivoimainen valta-asema metsissämme ja metsiä on hoidettu pääosin tasaikäisrakenteisina Suomessa koko koneellisen puunkorjuun ajan. Ilmastonmuutoksen vuoksi metsänomistajat joutuvat muuttamaan käytäntöjä ja punnitsemaan valintojaan uudelleen.  

– Vallitsevat puulajimme ovat sopeutuneet hyvin vaihteleviin ilmasto-oloihin, joten ne tulevat pärjäämään myös tulevaisuudessa. Kriittisempi kysymys on se, miten tuhot vaikuttavat metsänhoitoon tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen todennäköisyys kasvaa, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää. 

Yhä enemmän puita tuhoutuu 

Vaikka puut tulevatkin kasvamaan nykyistä nopeammin lämpimämmässä ilmastossa, niin myrskyt, juurikääpä ja kirjanpainaja todennäköisesti tuhoavat yhä enemmän puita metsissämme ilmastonmuutoksen edetessä. Metsän antama tuotto ei siis kasva. 

Tutuista puulajeista kuusi on kaikista haavoittuvin. Kuuseen kohdistuu jo nyt monia tuttuja tuhoriskejä, kuten kirjanpainajat ja juurikääpä, ja näiden tuhojen todennäköisyys tulee vain kasvamaan. 

– Kuivuus pahentaa lisäksi näitä tuhoja ja kuivien kausien riski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, sanoo Mäkipää. 

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Raisa Mäkipää ennustaa, että kuusen valta-asema heikkenee tulevaisuudessa, koska se on erittäin altis tuhoille.
 

Kuuselle kannattaa etsiä vaihtoehtoja 

Kun lauhat talvet yleistyvät eikä lunta tule samalla tavalla kuin ennen, kärsivät siitä etenkin havupuiden taimien juuret. 

– Kun lumipeite puuttuu ja lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin, niin maanpinta vuoroin jäätyy ja sulaa, mitä juuret eivät kestä. Taimet voivat myös kärsiä kuivuudesta lumettomina talvina.  

Riskit ovat jo tiedossa, mutta silti kuusen osuus kaikista istutuksista on tällä hetkellä melkein kaksi kolmasosaa, männyn kolmannes ja rauduskoivun noin viisi prosenttia. 

– Kuusi kasvaa puulajeista parhaiten ja antaa tällä hetkellä parhaan tuoton. Lisäksi peurat ja hirvet eivät syö kuusia. Ilmastonmuutoksen myötä kuusikriittisyys tulee kuitenkin kasvamaan kuusen tuhoalttiuden takia, sanoo Mäkipää.

Suomalaisille tuttu rauduskoivu tulee jatkossa menestymään, sillä se on erityisen sopeutuva puulaji eivätkä sitä vaivaa samat tuholaiset, kuin havupuulajeja. 

Kun kuuset korvataan lehtipuilla tuhoriskien vähentämiseksi niin voisi ajatella, että toisimme uusien lehtipuiden taimia Suomen metsiin ulkomailta. Monet muut lehtipuut, eli muut kun koivu, pärjäisivät jo hyvin eteläisessä Suomessa. Taimien tuonti tarkoittaa kuitenkin samalla uusia riskejä uusien tautien muodossa, mikä voidaan välttää kotimaisella erikoispuulajien taimituotannolla. 

Metsänomistaja päättää 

Mäkipää kannustaa metsänomistajia pohtimaan puulajivalintaa nyt ja tulevaisuudessa omien tavoitteidensa ja metsän maaperän mukaan. Lisäksi metsänomistajan pitää ottaa kantaa siihen, haluaako hän tehdä metsässään päätehakkuun vai siirtyä kohti jatkuvapeitteistä kasvatusta.  

Mäkipää odottaa, että erityisesti runsasravinteisissa suometsissä jatkuvapeitteinen metsänkasvatus yleistyy, mikä vähentäisi ilmastopäästöjä ja vesistökuormitusta turvaten samalla kannattavan puuntuotannon. Näissä metsissä kuusen menestystarina voisi jatkua. 

Hieskoivussa Mäkipää näkee uusia mahdollisuuksia. 

– Jos ja kun turvetuotanto ajetaan alas, voisi sitä energiantuotannossa korvata osin hieskoivulla. Käytännössä meillä voisi olla hyvin märkiä turvemaita, joilla kasvattaisimme hieskoivua. Tätä hieskoivua käyttäisimme lämmitykseen turpeen sijaan. Meillä on noin 200 000 hehtaaria peltoheittoja, joista merkittävä osa turvemailla missä vedenpinnan nostaminen ja hieskoivun kasvattaminen voisi olla ilmastoviisas ratkaisu. 
 

Myrskytuhojen ja muiden metsätuhojen todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos etenee. 
 

Metsän hiilensidonnalla on väliä 

Raisa Mäkipään mukaan metsien hiilensidonnalla on merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa. 

–Kun emme lähde hakkuita rajoittamaan, niin metsän nopea uudistaminen sekä nopea kasvu nousevat tärkeiksi hiilen sitomiseksi. 

Metsänomistajan valinnat, päätökset ja toimet ovat tässäkin asiassa ratkaisevassa asemassa. Mäkipää väläyttää lisäksi ajatuksen, että lainsäädännöllä ja tukirahoilla voisi ohjata metsänomistajia kohti ilmastoystävällisempää ja kestävämpää metsänhoitoa. 

Tutkimusprofessorin mukaan ilmastonmuutoksen hillinnässä erityinen kipukohta on ojitetut turvemaat.  

– Ojitus ja hakkuut ovat kytkeytyneitä toisiinsa. Jos jatkamme vanhoja käytäntöjä ojitetuilla turvemailla, niin siitä syntyy suuria päästöjä ja vesistökuormitusta. Jatkuva kasvatus on ravinteisilla turvemailla ilmastoystävällisempi ratkaisu, sanoo Mäkipää. 

Juttua varten on tietoa antanut myös Pia-Maria Thomssen, Suomen metsäkeskuksen Ilmastoviisas metsänomistaja -hankkeen projektipäällikkö.