Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På Svenska

Koivikko muuttuu pakuriviljelmäksi

Pakurin viljely on yleistynyt suomalaisten metsänomistajien keskuudessa. Metsänomistaja voi saavuttaa pakurilla merkittävää lisätuloa tavanomaisen metsänhoidon lisäksi. 

Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.
Koivujen latvustoa kuvattuna alhaaltapäin.

Pakurinkasvatuskoivikko kannattaa valita huolella.

28.07.2020

Teksti: Outi Suoranta Kuvat: Outi Suoranta, Johanna Kleemola ja KÄÄPÄ Forest

Siellä täällä koivujen rungoissa näkyy porattuja reikiä, joista osa on jo mennyt umpeen ja porauskohdan ympärillä on tummaa valumaa. Kyseessä on pakurikasvaimen alku. 

Mynämäellä Talolan tilalla pakuriviljely on isän ja pojan eli Arsi Jokinen-Käiväräisen ja Santeri Käiväräisen yhteinen projekti, joka lähitulevaisuudessa siirtyy Santerin vastuulle. 

– Aika lailla vuosi sitten istutetuista pakuriympeistä iso osa on jo alkanut tuottaa sienirihmastoa ja puun pintaan kasvaa siis pakurikasvain, kertoo Santeri Käiväräinen. 

Kaksikko istutti puihin 200 pakurisientä ymppäämällä eli poraamalla koivuihin reiät ja istuttamalla sienikasvaimet puuhun.  Yksi ymppi tuottaa kaksi tai joskus kolmekin pakurisatoa.  

Santeri Käiväräinen ja Arsi Jokinen-Käiväräinen omassa metsässään.

Pakuriviljely on pojan ja isän yhteinen projekti. Santeri Käiväräinen ja Arsi Jokinen-Käiväräinen porasivat aika lailla vuosi sitten 200 ymppiä.
 

– Pakuria ei kannata viljellä sellaisessa koivikossa, jonne on lähivuosina suunnitteilla harvennusta, Arsi Jokinen-Käiväräinen kertoo. 

– Pakuriviljelmät eivät myöskään saisi olla kovin vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, sillä pakuri kerää itseensä ympäristön saasteita. Me myös istutimme ympit sille puolelle puuta, joka ei näy tielle, Santeri Käiväräinen jatkaa.
 

Koivu ei mene hukkaan 

Talolan tilalla on metsää kaikkiaan noin 100 hehtaaria, joten pakuriympeille löytyi hyviä koivikkoalueita. Yhteen koivuun istutettiin kolme ymppiä hieman eri korkeuksiin, mutta tikkaita ei tarvittu.  

Ympit pitää kuitenkin muistaa porata samalle puolelle puuta ja ylöspäin suuntaavaan kaltevuuskulmaan, jolloin ymppireikään ei pääse valumaan vettä. 

Ympätyt koivut on merkattu sinisellä maalitäplällä, mutta Käiväräiset ovat jo vuodessa oppineet muistamaan pakuripuut. 

– Pakurisatojen jälkeen koivu kaadetaan ja siitä tehdään klapipuita, eli hukkaan koivu ei pakuriviljelyn jälkeen mene. 

Ympin kappalehinta oli 3,5 euroa ja arvonlisävero, ja Käiväräiset odottavat pakuriviljelystä maltillisesti pientä lisätuottoa. Tällä hetkellä pakurin kilohinta on 40 euroa. 

Lähikuva koivun rungosta, johon istutettu pakurikääpäymppi.​​​​​​​

Koivujen rungoissa näkyy vielä viime kesänä porattujen ymppien reikiä. Porauskohdan ympärillä oleva tumma valuma on pakurikasvaimen alku. 
 

– Pakuriviljely ei ainakaan näin ensimmäisen vuoden perusteella ole kovin työlästä. 

Kaksikko jääkin pohtimaan voisiko ymppejä ottaa lisää vuoden tai kahden päästä. 

– Pakuri on todellinen luonnontuote, joka voi tulla puuhun myös itsestään. Ehkä taidamme katsoa parin vuoden kasvuvauhdin ennen kuin innostumme lisää, Arsi Jokinen-Käiväräinen naurahtaa. 
 

Satoa odotellessa 

Pakurin viljely on yleistynyt suomalaisten metsänomistajien keskuudessa viime vuosina merkittävästi, mutta malttamattoman viljelijän puuhaa se ei ole. Ensimmäisenä vuonna ympätään viljelyyn valitut koivut ja noin 8-10 vuoden päästä kerätään ensimmäinen sato. 

– Kunhan tämä tehdään oikein, voidaan toista satoa arvioida korjattavaksi noin 5-7 vuotta ensimmäisen jälkeen, kertoo pakurin kasvatukseen erikoistuneen metsäpalveluyrityksen KÄÄPÄ Forestin Niklas Kjellman

Mahdollisen toisen sadon jälkeen voi odottaa vielä kolmatta satoa riippuen isäntäpuun kunnosta ja koosta. Jos satoa ei enää tule, voi koivuista tehdä polttopuita tai kaataa ne lahopuuksi. Lahopuuhun ja kantoihin voi harkita istutettavaksi seuraavia sieniä kasvamaan, kuten esimerkiksi lakkakääpää. 

– Pakurin viljelyllä metsänomistaja voi tehdä merkittävää lisätuloa tavanomaisen metsänhoidon lisäksi. Yhden hehtaarin kääpäviljelmän ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen metsänomistajalle käteen jää nettona noin 12 000 euroa, Kjellman arvioi. 

Jos metsänomistaja aikoo lähteä viljelijäksi, on hänen tehtävänään päättää, haluaako hän istuttaa pakurit itse vai tilata istutuspalvelun. KÄÄPÄ Forest tarjoaa metsänomistajille ”avaimet käteen”-palveluna ymppien istutuspalvelua, jolloin kuluja tulee jonkin verran.  

– Moni metsänomistaja asuu kaukana omasta metsästään eikä välttämättä ennätä tai pysty itse hoitamaan metsiään. 

Jo sadat metsänomistajat ovat lähteneet pakurinviljelijöiksi. KÄÄPÄ Forest sopimusviljelyverkosto kattaa jo noin 500 hehtaaria ja on maailman suurin luomupakurin sopimusviljelijäverkosto. 

– Kaiken takana on metsänomistajan halu lisätä metsien monikäyttöisyyttä ja se, että Suomessa on erittäin kannattavaa kasvattaa maailman puhtaimpia, laadukkaimpia raaka-aineita. Pakurilla ja muilla arvosienillä on myös korkea vientipotentiaali Aasiaan ja Yhdysvaltoihin.
 

Koivun rungossa kasvaa musta pakuri. Taustalla näkyy vettä. ​​​​​​​
 Valmista pakuria käytetään esimerkiksi juomissa ja kosmetiikassa. Pakuria ei saa kerätä metsästä ilman maanomistajan lupaa. (Kuva: KÄÄPÄ Forest) 
 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.