Metsätie kuntoon viipymättä
Sammuksen metsätie Kauhavan Alahärmässä kunnostettiin eli peruskorjattiin neljä vuotta sitten ja se on nyt todella hyvässä kunnossa. Tiekunnan puheenjohtaja Jouni Mäkiluoma ja hoitokunnan jäsen Juhani Kosola suosittelevat peruskorjaamaan metsätien heti, kun tie on sen tarpeessa ja Kemera-ehdot täyttyvät.
Sammuksen metsätie Kauhavan Alahärmässä on hyvässä kunnossa.
Ensituntuma auton penkkiä vasten Sammuksen metsätietä ajaessa on kuin ajaisi korkeammankin hoitoluokan tietä. Tiekunnan puheenjohtaja Jouni Mäkiluoma nyökyttelee samalle havainnolle.
- Perusparannuksen jälkeen tällä tiellä on ajettu neljä kesää. Tie on pysynyt koko sen ajan erittäin hyvässä kunnossa säännöllisten hoitotoimien ansiosta, vaikka se onkin kovalla käytöllä, hän sanoo.
- Tänäkin syksynä täältä on ajettu ja ajetaan vielä yhteensä noin 2 500 kuutiota puuta eli noin 40 puutavara-autollista ja sen päälle tulevat vielä koneiden siirrot.
Tien perusparannuksesta lähtien sen hoito on rytmitetty niin, että tie lanataan kerran vuodessa ja sen pientareet niitetään joka toinen vuosi. Lisämursketta tie ei ole vielä vaatinut.
Sammuksen tiekunnan puheenjohtaja Jouni Mäkiluoma (vas.) ja hoitokunnan jäsen Juhani Kosola ovat tyytyväisiä, että peruskunnostettu tie on kestänyt hyvin sen kovasta käytöstä huolimatta. Tänäkin syksynä tiellä on ajettu puuta 40 puutavara-autollista.
Kunnostettiin kun tarve ilmeni
Vuonna 1989 valmistunut 11 kilometrin mittainen Sammuksen metsätie alkoi tulla tiensä päähän ja peruskorjattavaksi, kun pintakerroksen lanausvara loppui, eli pinta oli kulunut pois ja runko tuli vastaan.
- Rungon kivet nousivat roudan mukana pintaan ja runko alkoi myös paikoin painua, sanoo hoitokunnan jäsen Juhani Kosola.
Hän oli 1980-luvun lopulla yksi tiehankkeen perustajista.
Jo aiemmin oli tienhoidossa ollut omat riesansa. Rakennusvaiheessa tien pintakerrosmateriaali murskattiin läheisestä moreenimäestä, josta sekaan pääsi savea.
- Jos syksyn pakkasten jälkeen sää lämpeni, tien pinta suli velliksi ja siihen tuli vettä keräävät raiteet. Tiestön portteja sai olla yhtä mittaa sulkemassa, Kosola sanoo.
Liikennöintiä jouduttiin varsinkin kelirikkoaikaan rajoittamaan painorajoitusten lisäksi porteilla.
Tien perusparantamisesta päätettiin yksimielisesti tiekunnan kokouksessa vuonna 2012. Toteuttajaksi valittiin Metsäkeskus, jonka tietehtävät siirtyivät Otso Metsäpalvelut Oy:lle. Sittemmin myös tiekunnan hallinto on siirretty Otsolle.
Tarvittavat suunnitelmat hyväksyttiin ongelmitta, sillä tie täytti ikänsä ja myös kuntonsa puolesta Kemera-rahoituksen ehdot. Ne mahdollistivat 50 prosentin avustuksen. Perusparannuksen yhteydessä voitiin rakentaa samalla prosentilla myös 500 metriä uutta tietä.
Vain reilun vuoden urakka
Kunnostustyöt aloitettiin lokakuussa 2014. Vesakko raivattiin tiealueelta, ojat perattiin, runkoa korjailtiin, nousseet kivet poistettiin ja tarvittaessa vaihdettiin myös rumpuja.
Mäkiluoman mukaan maasto on paikoin haastavaa pohjatöiden kannalta, sillä tie kulkee kallioiden ja turvepohjaisen soiden välissä. Pehmeisiin paikkoihin uusittiinkin suodatinkangas ja sen päälle kerroksittain uusi murske.
Talvella 2015 tien pintaan ajettiin Otson käyttämää testattua mursketta yhteensä 8 200 kuutiota, kauttaaltaan vajaan 20 sentin kerros.
Kunnostuksen yhteydessä myös uusittiin ja lisättiin tienalitusrumpuja, kun jokaiselle metsäsaralle tehtiin tieltä liittymä. Mäkiluoman mukaan osa metallisista rummuista oli todella huonossa kunnossa ja uusimista vailla.
- Ne näyttävät kestävän sen parikymmentä vuotta.
Juhani Kosola (vas.) ja Jouni Mäkiluoma pysäyttivät auton kohtaan, jossa tien pohjustaminen on ollut maaston vuoksi haastavaa. Tie kulkee vasemmalla olevan kallion ja oikealle jäävän suon rajalla.
Tien lopputarkastus oli marraskuussa 2015 eli vain vuosi ja kuukausi hankkeen käynnistämisestä. Kokonaiskustannukset olivat 168 000 euroa, jossa on siis mukana myös 500 metriä uuden tien rakentamista. Avustusta tiehen saatiin 84 000 euroa.
Kustannuksista murske on ylivoimaisesti suurin yksittäinen kustannuserä.
Heti tartuttava toimeen
Mäkiluoma ja Kosola suosittelevat käynnistämään kunnostuksen heti, kun tie todetaan peruskorjauskelpoiseksi ja tuen edellyttämä 20 vuotta täyttyy. Molemmat liittyvät olennaisesti hankkeen rahoitukseen.
- Kunnostus kannattaa tehdä ennen kuin runko alkaa pettää ja mursketta mennä enemmän, muuten se tulee yhä kalliimmaksi, Mäkiluoma vertaa.
Hänen mielestään metsäteiden rahoittaminen on konkreettinen tapa, jolla valtio voi tukea voimakkaasti investoivaa metsäteollisuutta. Jos puuta ei saada kunnialla metsästä pois, tehtaiden puuhuolto vaarantuu.
Metsäteiden kunnostaminen parantaa myös metsien hoitomahdollisuuksia. Kosola havainnollistaa, kuinka metsään voi mennä pariksikin tunniksi raivaamaan, kun autolla pääsee lähelle.
- Yhteiskunnalta on melkoinen kädenojennus rahoittaa näitä teitä. Siitä hyötyvät metsänomistajien lisäksi muutkin metsien käyttäjät kuten metsästäjät ja marjastajat, hänkin kiittelee.
Osana tien perusparannusta rakennettiin sen mukaisilla rahoitusehdoilla uutta metsätietä puolen kilometrin mittainen pisto kääntöpaikkoineen.
Metsäteiden kunnossa parannettavaa
Metsäteiden kunnossa on paljon parannettavaa. Metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen Suomen metsäkeskuksesta antaa nimittäin metsäteiden kunnon arvosanaksi maksimissaan tyydyttävän.
- Nykyisellä kehityksellä se heikkenee vielä, hän ennakoi.
Kemera-tuella pitäisi vuosittain perusparantaa metsäteitä vajaat 2 000 kilometriä. Viime vuosina työmäärä on kuitenkin jumittunut vain noin 700 kilometriin, eikä kuluva vuosi tee poikkeusta.
- Lokakuuhun mennessä on kertynyt 500 kilometriä ja vuoden loppuun mennessä arviolta noin 700-800 kilometriä. Jostain syystä homma tökkii, vaikka tuetkin ovat hyvällä tasolla, Nousiainen ihmettelee.
Yksityisteiden perusparannuksen Kemera-tuki nousi viime vuoden kesällä eteläisessä Suomessa 35 prosentista 50 prosenttiin ja keskisessä Suomessa 45 prosentista 50 prosenttiin tiehankkeiden kokonaiskustannuksista. Pohjois-Suomessa tuki säilyi 60 prosentissa.
Nousiaisen mukaan tukien nouseminen on näkynyt työmäärissä yllättävän vähän. Hän itse uskoi etukäteen, että vaikutus olisi ollut suurempi.
- Jos tiekunnan osakas on verovähennysoikeutettu ja pystyy tekemään poistoja menoista, tämän osuus jää vain 30 prosenttiin kokonaiskustannuksista.
- Kun kustannukset ovat nämä ja tie vaatisi kunnostamista, mutta asiaan ei kuitenkaan tartuta, ihmetyttäähän se, hän sanoo.
Alueellisesti isot erot
Metsäteiden korjausvelassa on isot alueelliset erot. Nousiainen jakaa maan neljään osaan, joista paras tilanne on Pohjois-Suomessa ja toiseksi paras Länsi-Suomessa, muttei niissäkään lähellä tavoitetta. Ongelmana ovat Itä- ja Etelä-Suomi.
- Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa on perusparannuksia tehty tänä vuonna 25 kilometriä tarvittavan sadan kilometrin sijaan. Etelä-Suomessa joissain maakunnissa työmäärä on nolla metriä, hän sanoo.
- Erikoistahan tässä on, että alueittainen kunnostusaktiivisuus sekä puuvarat ja metsien kasvu eivät kohtaa. Aktiivisuuden hiipuessa myös toimijoiden määrä on vähentynyt.
Lähes kaikki perusparannukset toteutuvat niin, että joku toimija lähtee myymään hanketta tiekunnalle ottamalla osakkaisiin yhteyttä. Ongelmana ovat Nousiaisen mukaan kuitenkin nukkuvat tiekunnat, joiden saaminen aktiiviseksi ja päätöskykyiseksi on kovan työn takana.
- Yleensä nukkuvien tiekuntien tietkin ovat huonossa kunnossa. Tuo Sammuksen tiekunta on harvinainen ja aivan ideaalitapaus, sillä noin toimien asiat menisivät todella hyvin, hän kiittelee.
Jos tuntuu, ettei tiekunnan oma asiantuntemus riitä esimerkiksi avaimet käteen -urakan valvontaan, tiekunnan kannattaa palkata erillinen valvoja. Tämä toimii samalla periaatteella kuin rakennuksillakin.
Tiekunnan aktivoiminen
- ”Nukkuvat tiekunnat” eli jopa 20-30 vuotta toimimattomat tiekunnat ovat haaste toimijoille ja metsätiestön kunnostamiselle. Näitä tiekuntia on paljon ja niiden tiet ovat keskimääräistä huonommassa kunnossa.
- Tiekuntien aktivoimisessa, eli tiekunnan herättäminen pitämään kokouksensa ja järjestäytymään, on kuitenkin kova työ. Osakkaista ei välttämättä ole tietoa osakasluettelon puuttuessa tai sen ollessa vanhentunut, ja puheenjohtajakin saattaa olla jo kuollut.
- Yksityistielain mukaan tien osakas voi ottaa yhteyttä ELY-keskukseen tiekunnan kokouksen pitämiseksi ja ELY-keskus valtuuttaa osakkaan kutsumaan kokoon tiekunnan kokouksen.
Lähde: Mika Nousiainen, Suomen metsäkeskus
Jätä kommentti
Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.
Kommentit
Tilalla on metsäteitä noin kaksikilometriä.
Tilan koko metsän osalta noin 170 ha.
Ei muita osakkaaksi tulijoita.
Tiet 20-25 v vanhoja, korjattavaa olisi.
Onko mahdollisuutta avustuksiin?
Heti tartuttava... Voisiko mitenkään ajatella, että metsänmyyntitulot hyväkseen saavat metsänomistajat hoitaisivat yhteiskunnan varoilla rakennettujen teidensä korjausvelat omilla kustannuksillaan?
Voisiko esimerkiksi hyvin voittoa tuottavat metsävirmat korjata metsäautotiet ?
Hehän maksavat puusta huonompaa hintaa jos tie on huono, heidän puita siellä kumminkin ajetaan.
Voisitteko kertoa myös nuo Kemeran ehdot. Minullekin kerrottiin muutama vuosi sitten, että ehdottamani hanke ei ole Kemera-kelpoinen, koska osakkaina olen vain minä itse.
Metsätien rahoituskelpoisuus sisältää seuraavia osatekijöitä:
- Tiekunta on perustettu tai tieoikeudet pitää olla kunnossa eli tarvitaan vähintään kaksi osakasta. Yhteismetsä saa rahoitusta omille mailleen tehtävään metsätiehen tai sen perusparantamiseen
- Rakennettavan tai perusparannettavan tieosuuden pituus pitää olla vähintään 500 m
- Tietiheys ei saa ylittää 15 m/ha. Tietiheys lasketaan: Tien pituus (m)/ tien vaikutusalueen pinta-ala (ha)
- Jos kyse perusparannuksesta, tulee olla edellisestä rahoitetusta tien rakentamisesta vähintään 20 vuotta
- Metsätien rakentamisessa pitää olla metsäyksiköitä kokonaisyksikkömäärästä vähintään 50 %. Perusparannuksilla tulee olla vähintään 30 % metsäyksiköitä
Tiehankkeen pitää olla myös tarkoituksenmukainen. Yleensä, jos yllä olevat ehdot täyttyvät, on tie rahoituskelpoinen.