Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På svenska

Metsänomistaja, tunnetko oikeutesi ja velvollisuutesi?

Metsänomistajan keskeisimpiä oikeuksia on oikeus päättää oman metsänsä käytöstä. Lainsäädäntö asettaa metsän käytölle tietyt rajat, mutta vapautta ja mahdollisuuksia on paljon. 

Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.
Kaisa Laitinen istuu kannolla syksyisessä taimikossa.

Metsänomistajapalveluiden asiantuntija Kaisa Laitinen on itsekin metsänomistaja. Hänen mukaansa lain antamissa raameissa metsänomistajalla on paljon oikeuksia.

16.11.2021

Teksti: Maria Mäki-Hakola Kuvat: Kaisa Laitinen ja Metsäkeskuksen kuvapankki

Metsänomistajalla on useita erilaisia mahdollisuuksia hoitaa ja käyttää omaa metsäänsä. Lainsäädäntö asettaa päätöksenteolle tiettyjä rajoituksia, mutta vapautta on paljon. Yksi keskeisimpiä metsänomistajan oikeuksia on oikeus päättää, miten omaa metsää hoidetaan ja millaisia tavoitteita omassa metsässä halutaan edistää. 

– Yleinen harhaluulo on se, että Suomessa olisi metsänhoito- tai hakkuupakko. Mitään sellaista ei ole, Metsäkeskuksen metsänomistajapalvelujen asiantuntija Kaisa Laitinen huomauttaa. 

Erilaisia tavoitteita voi yhdistää

Päätöksiä oman metsän käytöstä on helppo tehdä, kun tietää, mitä metsältä haluaa ja mikä itselle on tärkeää. 

– Jos haluaa antaa metsän kehittyä luontaisesti, se on täysin ok. Jos metsässä tekee jotain, esimerkiksi kaataa puita, niin sitten lainsäädännöstä tulee tietyt raamit. Tästä huolimatta metsänomistajalle jää kuitenkin valtavasti vapautta esimerkiksi käsittelymenetelmien ja ajoituksen valinnassa, Laitinen jatkaa. 

Erilaisia tavoitteita voi hyvin myös sovittaa yhteen, eikä metsänomistuksen ja metsänhoidon tarvitse olla mustavalkoista. Suunnittelussa ja omien metsien tuntemisessa tukea saa muun muassa Metsään.fi-palvelusta.

– Päätöksiä voi sovitella joustavasti yhteen niin, että omat tavoitteet ovat ykkösenä ja metsän edellytykset ja mahdollisuudet kakkosena. Metsänomistaja voi esimerkiksi tehdä jatkuvaa kasvatusta jossain, uudistushakkuun toisaalla ja suojella itselle henkisesti merkittävän kohteen kolmannessa paikassa, Laitinen sanoo. 

Pärekori on kerätty täyteen suppilovahveroita. Korissa on myös sieniveitsi ja taustalla on varvikkoa.

Jokamiehenoikeuksien nojalla metsästä saa kerätä esimerkiksi sieniä, eikä sitä voi metsänomistaja kieltää. Ilman lupaa ei kuitenkaan saa esimerkiksi tehdä nuotioita tai kerätä sammalia. 
 

Metsänhoidon suositukset auttavat metsänomistajaa omien tavoitteiden saavuttamisessa. Ne kertovat metsänhoidon vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista.

– Kun tietää, mikä on itselle tärkeää, saa suosituksista hyviä, tieteeseen perustuvia neuvoja mitä tietynlaisessa metsässä kannattaa milloinkin tehdä, Laitinen kertoo. 

Metsänomistaja voi halutessaan liittää metsänsä mukaan metsäsertifiointiin. Metsäsertifioinnilla osoitetaan kuluttajille, että puu on tuotettu kestävästi ja vastuullisesti. Sertifioinnin tarkoituksena on vahvistaa suomalaisten puutuotteiden menekkiä kansainvälisillä markkinoilla. 

Metsänomistaja voi hakea valtion tukea tiettyihin metsänhoitotöihin tai esimerkiksi joutoalueen metsittämiseen. Myös esimerkiksi hirvituhoihin on mahdollista hakea hirviluparahoista maksettua korvausta. Valtiolta voi myös saada korvausta metsän suojelusta, jos tilalla on arvokkaita luontokohteita, jotka täyttävät vapaaehtoisen suojelun kriteerit. 

– Suojelusopimus voi olla määräaikainen tai pysyvä. Suojeluun on monia erilaisia vaihtoehtoja, kohteesta riippuen. Ehdot sovitaan aina erikseen, kun suojelusta tehdään sopimus, Laitinen kertoo. 

Metsänomistaja päättää myös tilansa metsästysoikeudesta, ja siitä mitä metsässä saa metsästää ja mitä ei. Tuore metsänomistaja voi olla yhteydessä paikalliseen metsästysseuraan yksityiskohdista sopiakseen.

– Itse ammattilaisena suosittelen ainakin hirvenmetsästysluvan antamista hirvituhojen välttämiseksi, Laitinen sanoo. 

Lait antavat raamit valinnoille

Metsänomistajan tekemiä valintoja rajaavat muun muassa metsälaki ja metsätuholaki. Metsälaki määrittää vähimmäisvaatimukset sille, miten hakkuut, puunkorjuu ja metsänuudistaminen tulee tehdä. 

Metsänomistajan on huolehdittava siitä, että hakkuista tehdään metsänkäyttöilmoitus. Maksuton metsänkäyttöilmoitus täytyy tehdä viimeistään 10 vuorokautta ennen hakkuuta ja se on voimassa kolme vuotta. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä esimerkiksi kotitarvehakkuusta. 

–  Metsänkäyttöilmoitus on ilmoitus aiotusta hakkuusta. Se tarkoittaa sitä, että hakkuuta ei ole pakko toteuttaa. Mutta jos esimerkiksi suunniteltu hakkuutapa vaihtuu, täytyy uusi ilmoitus aina tehdä, Laitinen sanoo.

Metsänkäyttöilmoituksen lisäksi hakkuu voi edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kunnan maisematyölupaa. Asemakaava-alueella puiden kaatamiseen tarvitaan aina maisematyölupa, ja yleiskaava-alueella riippuu kaavamääräyksistä, tarvitaanko maisematyölupaa vai ei. 

–  Kaavoitus saattaa rajoittaa metsänkäyttöä. Jos omistaa metsää taajamien läheisyydessä, kannattaa kaavoitusprosesseja seurata. Kaavoituksesta ei aina ilmoiteta erikseen metsänomistajalle, Laitinen huomauttaa.  
 

Pottiputken vieressä on istutettu kuusentaimi ja sen vieressä istuttajan jalka.

Metsänomistajan on huolehdittava uuden taimikon perustamisesta ja sen hoidosta. Uudistamisvelvoite on tärkeä osa kestävää metsätaloutta.
 

Metsälain mukainen uudistamisvelvoite on tärkeä osa kestävää metsänhoitoa. Metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä ilmoitetaan aina myös se, miten metsän uudistaminen tehdään. 

– Uudistaessa täytyy huolehtia, että metsään saadaan uusi puusukupolvi. Tämä on metsälain keskeisiä velvoitteita, Laitinen kertoo. 

Metsätuholailla pyritään ehkäisemään metsien tuhoutumista. Laki muun muassa velvoittaa poistamaan vahingoittuneet puut myrskytuhoalueilta ja tuoreen puutavaran metsästä tuhohyönteisten lisääntymisen ehkäisemiseksi sekä torjumaan juurikäävän leviämisen riskialueilla hakkuiden yhteydessä. 

– Näistä velvoitteista on selvää hyötyä metsänomistajalle. Esimerkiksi kirjanpainaja on aiheuttanut Keski-Euroopassa valtavia tuhoja lähtiessään leviämään myrskynkaatamista puista pystyssä olevaan terveeseen puustoon. Vanhoja tai yksittäisiä tuulenkaatoja ei tarvitse kuitenkaan kerätä pois, vaan ne kannattaa jättää metsään monimuotoisuutta lisäämään, Laitinen sanoo. 

Kommentit
Jouko Lahti 24.11.2021 klo 15:18

Tosi hyvin on tämä palvelunne kehittynyt viime vuosina.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.