På Svenska

”Metsänomistajat ovat liiaksi hirvien armoilla"

Kuortanelainen metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala harmittelee hirvien taimikoilleen aiheuttamia tuhoja pahimmilla hirvivahinkoalueilla sekä alhaista korvaustasoa. Hänen mukaansa metsänomistajien mahdollisuudet estää vahinkoja ovat vähäiset eikä heitä kuulla riittävästi kannan sääntelyssä.
Kysely
Täytä tämä kenttä.
Täytä tämä kenttä.

Metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala (vas.) havainnollistaa Suomen metsäkeskuksen kehittämisasiantuntijalle Heikki Kuoppalalle, minkälaista vahinkoa hirvet männyntaimikossa tekivät.

10.03.2020

Teksti: Arto Takalampi Kuvat: Arto Takalampi ja Juho Yli-Kaatiala

Metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala ja kehittämisasiantuntija Heikki Kuoppala Suomen metsäkeskuksesta seisovat lohduttomalta näyttävällä, vajaan hehtaarin kokoisella uudistusalalla Kuortaneella Etelä-Pohjanmaalla.

Hirvet olivat syöneet useaan kertaan latvusta ja oksia lähes jokaisesta vuonna 2013 kylvetystä ja 1–2-metrisestä männyntaimesta. Yli-Kaatiala laittoikin kerralla nurin koko taimikon.

– Puut olivat tehneet sivuversosta uuden latvan, jolloin taimet luettiin vain lievästi vahingoittuneeksi eikä vahinkoa korvattu. En kuitenkaan halua kasvattaa täysmittaiseksi puuta, josta saa aikanaan vain latvatukin ja loppu on kuitua.

– Nyt alue on mätästetty ja uudistan tämän kuuselle omalla kustannuksellani kasvutappioista huolimatta, hän selvittää. 

Etäämmältä saman saran männyntaimikoista löytyy myös eriasteisia vahinkoja. Osan taimikoista Yli-Kaatiala täydentää kuusella. Näin palstalle jää jotain, jos mäntyjä vielä syödään. 

Sen verran hän on työlääntynyt hirvivahinkoihin, ettei enää uudista metsiä kuin kuuselle, vaikka pohjat ovatkin sille osin karuja. Odottamassa on 8 000 taimen urakka tänä keväänä. 

Vain kaikkein karuimmille maille hän kylvää mäntyä, jotta siellä olisi edes periaatteessa särkymävaraa. Paikoin on myös taimikoita, joista voi vielä tullakin jotain. Niiden pitäisi kuitenkin selvitä vielä 5–6 vuotta. 

– Kyllä tällaisella vaikealla hirvialueella taimikon saaminen viisimetriseksi ja hirviltä turvaan on aikamoinen työ, hän huokaa.
 

Juho Yli-Kaatiala kumartuu esittelemään männyntaimea, jota hirvet eivät ole syöneet. Taustalla näkyy metsää.

Metsänomistaja Juho Yli-Kaatiala löytää osin syödystä männyntaimikosta myös vahingoittumattomia taimia, joiden tie viisimetriseksi hirviltä turvaan on vielä pitkä.

Talvilaitumilla pahimmat tuhot

Hirvivahinkojen korvauskynnystä Yli-Kaatiala pitää liian korkeana, sillä taimikko täytyy olla todella pahoin syötynä korvauksen saamiseksi. Itse korvaus taas on pieni eikä siinä oteta huomioon kasvutappiota, jos taimikko kasvukelvottomana joudutaan uusimaan.

Hirvituhojen valtakunnallisena asiantuntijana Heikki Kuoppala ymmärtää metsänomistajien tunnot, sillä hirvien aiheuttamat huomattavat tuhot ovat kiistattomat.

– Riistavahinkolain mukaan valtio korvaa merkittävät hirvivahingot, mutta korvauksissa metsänomistajalle lankeaa kuitenkin tietty omavastuuosuus, hän huomauttaa. 

– Tiivistetysti sanottuna 170 euron korvauskynnys ylittyy, kun tuhoalue on melko yhtenäinen ja kooltaan noin puoli hehtaaria kolmimetristä taimikkoa, jonka ohjetiheydestä kolmasosa on syöty.

Kuoppalan mukaan yleisimmin hirvituhoja esiintyy 3–4-metrisessä männyntaimikossa, jossa hirvet syövät taimien oksia, latvuksia sekä katkovat puunrunkoja. Myös varttuneiden runkojen kuori kelpaa, samoin juuri istutetut taimet.

Yli-Kaatialan vahingoittuneet taimikot ovat yhdellä Etelä-Pohjanmaan pahimmista hirvituhoalueista, joka on tyypillistä hirvien talvilaidunta.

Lumisina talvina pahimmat hirvituhot keskittyvät talvilaidunalueille, joille hirvet kerääntyvät talveksi ja syövät kaiken. Yleensä ne ovat karuhkoja vedenjakajaseutuja, Kuoppala sanoo.

Hänen mukaansa näillä tuhoalttiilla alueilla joudutaan hirvituhokierteen katkaisemiseksi viljelemään kuusta vähän huonommallekin maapohjalle, jolle kuusi ei luontaisesti sovellu. Siitä Yli-Kaatialan ratkaisut ovat tyypillinen esimerkki.

– Se lisää kuusettumista ja merkitsee kasvutappioita, kun mänty kasvaisi niillä pohjilla kuusta paremmin. Mutta minkäs teet, kun männyillä hirvivahinkoriski on niin iso, Kuoppala harmittelee.

Kuvassa etualalla on haaroittunut männyntaimi, jota hirvi on syönyt.

Kun taimi kasvattaa tuhoutuneen latvan tilalle sivuversosta uuden latvan, taimi katsotaan vain lievästi vahingoittuneeksi.

 

Metsänomistajan keinot vähissä 

Juho Yli-Kaatialan mukaan metsänomistajien mahdollisuudet vaikuttaa hirvivahinkojen määrään ovat hyvin rajalliset. Suurin ongelma hänen mukaansa on, että hirviä on liikaa: talvehtiva kanta jää vuodesta toiseen aivan liian korkeaksi.

– Parhaiten hirvivahinkoja voidaan vähentää hirvikannan riittävällä sääntelyllä. Ongelmana vain on, ettei metsänomistajan mielipidettä kuulla tässä asiassa riittävästi. Lupia pitäisi olla enemmän ja ainakin kohdentaa niille alueille, joilla hirvet talvehtivat, hän edellyttää.

Kuoppalalle Yli-Kaatialan esiin nostamat aiheet ovat tuttuja metsänomistajatilaisuuksista. Kumpikin pitää hirvikannan sääntelyssä myös ongelmana, että hirvet päätyvät yleensä talvehtimisalueilleen vasta, kun metsästys on jo lopuillaan tai päättynyt.

- Hirvet ammutaan usein jo metsästyskauden alussa hyvien kelien aikaan, mutta sen jälkeen into hiipuu. Yksi ratkaisu voisi olla metsästyskauden alun siirtäminen, Yli-Kaatiala pohtii ratkaisuksi.

Hänen mukaansa lisäluvatkin ovat turhia, jos paikalliset metsästysseurat jättävät kaatolupia käyttämättä maanomistajan ääntä kuulematta ja korvauksetta tehdyillä maanvuokraussopimuksilla.

Kuoppala suosittelee yleisenä ohjeena, että parhaiten hirvivahingot välttää pitämällä männyntaimikot avoimina eli hoidettuina. Hirvi kun ei tykkää olla esillä. 

- Siksi uudistusalojen pitäisi olla riittävän isot, kaikki mahdolliset normimetsänhoitotyöt ajallaan tehtynä ja suojaa sekä ruokaa antava vesakko poistettuna hirviä houkuttelemasta, hän luettelee.

Aktiivisena metsänomistajana ja metsäkoneyrittäjänä Yli-Kaatiala hoitaa metsänsä hyvin. Metsänhoidon lisäksi hän on yrittänyt estää vahinkoja ennakkoon nauhoilla ja karkottimilla. Turhaan. 

Kuoppalan mukaan markkinoille on tullut kuitenkin lupaava, lampaanrasvaan perustuva karkote, jota hän suosittelee metsänomistajia ainakin kokeilemaan.

Vahinkokorvaukset 1,4 miljoonaa 

  • Hirvieläinten aiheuttamia metsävahinkoja korvataan metsänomistajille tänä vuonna noin 1,4 miljoonalla eurolla koko maassa. Korvausten määrä väheni 0,6 miljoonaa euroa edellisvuodesta. 
     
  • Suomen metsäkeskus maksaa korvaukset metsänomistajille viime vuonna arvioitujen tuhojen perusteella. Korvaukset tulevat maksuun tavallista aiemmin. Lisäksi tänä vuonna maksetaan aiemmilta vuosilta siirtyneitä viljelykustannuksia metsänomistajille noin 65 000 euron verran.
     
  • Hirvieläinvahinkoja esiintyi pääosin samoilla alueilla kuin edellisvuosina. Eniten hirvivahinkokorvauksia maksetaan tänä vuonna Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Edellisvuoteen verrattuna korvausmäärät kasvoivat eniten Kainuussa ja Pohjois-Savossa.
     
  • Maanomistaja voi itse määrittää hirvivahinkojen mahdollista korvaussummaa hirvieläinvahinkolaskurin avulla, joka on ilmainen ja jonka voi ladata Metsäkeskuksen verkkosivuilta.
     
  • Metsänomistajat voivat hakea Metsäkeskuksesta korvausta hirvieläinvahingoista. Hirvieläinvahinkoilmoitus kannattaa tehdä sähköisesti Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa.
Kommentit
niemi tapio 12.03.2020 klo 16:50

Männyn uudistusalueiden suojelu hirvituhoilta poroaitaverkolla tulisi olla subventoitu ja vähennyskelpoinen verotuksessa.. 1.5 korkea verkko asetettuna 80 cm maantason yläpuolelle. Hirvien ampuminen sallituksi aitauksien sisältä.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.