Siirry sisältöön
Metsäkeskuksen etusivulle
Metsäkeskuksen asiakaslehden etusivulle
På svenska

Elisabet hoitaa luonnon monimuotoisuutta

Metsälaiduntaminen on olennainen osa Aholaidan lammastilan vuodenkiertoa.

Kysely
Täytä tämä kenttä.
Piditkö artikkelista? En pitänyt lainkaan
Täytä tämä kenttä.
Ruskeita ja valkoisia lampaita laiduntaa metsässä.

Aholaidan lammastilan lampaat viihtyvät kesän metsälaitumella Kangasalan Palosaaressa.

16.07.2019

Teksti ja kuvat: Outi Suoranta

Aholaidan lammastilan metsälaitumelle ei mennä ihan noin vain. Autolla järven rantaan, 10 minuuttia veneellä saareen ja mökkirannasta vielä tovin kävelymatka. Satu Alajoki katsoo puhelimestaan, missä lampaat ovat GPS-tunnisteiden perusteella: näin tiedämme lähteä kävelemään oikeaan suuntaan, ettei tarvitse kokonaan 45 hehtaarin kokoista laidunaluetta kiertää.

- Toki olisin katsomattakin tiennyt, missä lampaat tähän aikaan ovat. Suojaisessa, hieman hankalakulkuisessa metsikössä saaren itäpuolella. En ole vielä päässyt selville, miksi kaikki ovat siellä aina aamuisin.

Kaksi eri ryhmää suomenlampaita ja ahvenanmaanlampaita, kaikkineen 39 lammasta, laiduntaa Kangasalan Palosaaressa. Saaressa ovat aikoinaan laiduntaneet naudat, mutta välillä talousmetsä otti ison sijan. Pasi Aholaita ja Alajoki halusivat palauttaa saaren metsälaitumeksi.
- Jo seitsemässä vuodessa maisema on avautunut valtavasti. Vesakot ovat vähentyneet huomattavasti, kertoo Aholaita.

Lampaista huolehditaan laitumellakin

Lammastilalle metsälaiduntaminen on olennainen osa vuodenkiertoa. Toukokuun puolessa välissä saareen tuodut lampaat eivät voi oleilla saaressa oman onnensa nojassa, vaan Alajoki ja Aholaita käyvät saaressa päivittäin. Kantavat uuhet tuodaan saaresta kotilampolaan elokuun lopussa, loput syyskuussa.
- Keväällä oikein odottaa laidunkauden alkua, mutta kiva ne on syksyllä iltojen pimetessä tuoda kotiin, Alajoki naurahtaa.

Heinikko muuttuu pikkuhiljaa nuoreksi lehtipuuksi, sitten tulee rinne, jossa kivikkoinen maasto allekirjoittaa Alajoen vinkin laittaa kumisaappaat jalkaan. Korkeat havupuut siintävät edessä.
- Tuolla ne ovat! Toisen ryhmän viime syksynä syntyneet hakeutuvat ykkösryhmän vanhempien seuraan väliaidalle.
Ja toden totta! Alajoki oli aivan oikeassa. Kaksi ryhmää odottaa rauhassa suojaisan metsän keskellä. Alajoki laskee lampaat. Kaikki tallessa.
- Tytöt! Mennään!, huudahtaa Alajoki ja taputtaa käsiään ja patistaa kakkosryhmän liikkeelle kohti kivennäis- ja juomapaikkaa.

Lampaat avartavat maisemaa vesakoita syöden

Saaren maasto on lampaille suorastaan ihanteellinen. Maisema on polveilevaa, on nuorta ja vanhaa puustoa, lehti- ja havupuita sekä heinikkoa. Palosaari on tällä alueella poikkeuksellisen rehevä ja lehtomainen saari, jossa kasvaa muun muassa metsälehmusta valtoimenaan.

Lampaiden metsälaitumeksi ei sovi mikä tahansa maasto, vaan ympäristössä täytyy olla tarpeeksi syötävää ja laidunpaine oikea. Myös Aholaidan lammastilan osalta jokainen vuosi on erilainen ja laidunpainetta säädetään aina tilanteen, varsinkin sääolosuhteiden, mukaan. Kuiva kesä tai myöhäinen kevät näkyvät väistämättä laiduntavien lampaiden määrässä.

Aholaita näyttää lampaiden puhtaaksi kaluamia vesakoita. Lopulta ohut runko kuivuu pystyyn ja kaatuu. Huomattavasti erilaisempaa jälkeä syntyisi, jos Aholaita itse tulisi raivaussahalla maastoon poistamaan vesakoita.
- Täällä olisi parin vuoden päästä melkoinen viidakko. Lampaat avartavat maisemaa aivan eri tavalla. 

Satu Alajoki ja Pasi Aholaita katselevat metsänreunassa laiduntavia lampaitaan.
Satu Alajoki ja Pasi Aholaita haluavat pitää yllä luonnon ja maiseman monimuotoisuutta laiduntamisen avulla. Lampaat avartavat maisemaa ja pitävät vesakot kurissa. 

Kakkosryhmä jää suurelle niitylle ja matkaamme takaisin ykkösryhmän luokse. Nyt on heidän vuoronsa matkata omalle vesipisteelleen. Lampaat kulkevat omia polkujaan ja laumassa eteneminen on yllättävän kovaäänistä. Siro eläin tulee melkoisella töminällä tutkimaan vierasta. Rapsutusta halajavat pysyttelevät jatkossakin lähellä.
- Kun kerran aloittaa rapsuttamisen, niin suotta sitä lopettaa, Alajoki toteaa ja jakaa itsekin rapsutuksia ja puhuttelee lampaita nimillä.
Tunnetko oikeasti kaikki?
- Lampaat ovat samanlaisia persoonia siinä kuin ihmisetkin. Osa pysyttelee taustalla, pari tulee aina kärjessä. Hilma on yksi kärkilampaista ja Elisabet yksi peränpitäjistä.

Alajoki kertoo, kuinka metsälaidun muuttaa lampaita. Kesä on hienoa aikaa lampaalle, joka pääsee nauttimaan luonnon antimista syöden monipuolisesti. 
- Lisäksi metsälaiduntavat kantavat uuhet ovat vetreässä kunnossa, kun ne tuodaan syksyllä takaisin kotiin karitsoimaan. Metsässä kulkeminen toimii siis ehkä fysiikkaleirinä, naurahtaa Aholaita.
Aholaidan luomutilalla metsälaiduntaminen ja perinnebiotooppien hoito on olennainen osa tilan lammastalouden toimintaa. 
- Haluamme omalta osaltamme pitää yllä luonnon ja maiseman monimuotoisuutta laiduntamisen avulla, toteaa lampuripariskunta yhteen ääneen.
 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Jätä kommentti

Lähetä kommenttisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät vaaditaan.

Täytä tämä kenttä.