Kohti tavoitteiden mukaista metsänhoitoa

Mediassa ja metsäalalla käydään keskustelua metsänkasvatuksen menetelmistä sekä niiden kannattavuudesta ja hyväksyttävyydestä. Asiantuntijat ja tutkijat edustavat keskenäänkin erilaisia näkemyksiä. Tilanne on monien mielestä hämmentävä, ja metsänomistaja voi tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että on päättänyt uudistaa metsikön avohakkuulla.

Kenenkään ei ole pakko hoitaa metsäänsä eikä myydä teollisuudelle puuta. Metsänomistaja voi asettaa erilaisia tavoitteita koko metsänsä tai yksittäisen metsikkökuvion käytölle. Metsänhoitotöillä ja hakkuilla tai molemmista luopumalla ohjataan puuston kehitystä niin, että nämä tavoitteet voivat toteutua.

Menetelmän valinta on hyvä tehdä kuviokohtaisesti. Pitää pohtia, mikä hakkuumenetelmä sopii mihinkin metsikköön. Ratkaisuvaihtoehtoja on jokaisessa tapauksessa enemmän kuin yksi. Parhaan metsänkasvatusmenetelmän valinnassa tulisi huomioida sekä metsikön ominaisuudet että metsänomistajan tavoitteet.

 

Selvät tavoitteet auttavat menetelmän valinnassa

Kuinka metsän ja maaston ominaisuudet vaikuttavat metsänkasvatustavan valintaan? Päätöksessä tulisi kiinnittää huomiota ainakin maapohjan rehevyyteen ja vesitalouteen, puulajiin, puuston rakenteeseen sekä siihen, onko metsässä luontaisesti syntynyttä taimiainesta.

Oleellista on myös metsikön terveystilanne. Esimerkiksi juurikäävän saastuttamaa metsikköä ei ole perusteltua kasvattaa jatkuvalla kasvatuksella, koska juurikääpälaho siirtyy tehokkaasti juuriyhteyksiä pitkin puusta toiseen.

Metsänomistajan taloudelliset ja muut, esimerkiksi maisemaan tai virkistykseen liittyvät tavoitteet, vaikuttavat metsänkasvatustavan valintaan. Lisäksi täytyy miettiä, kuinka paljon aikaa metsänomistaja jaksaa ja pystyy käyttämään metsäasioiden hoitamiseen. Jos metsässä on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas elinympäristö, vapaaehtoinen suojelusopimus tälle alueelle voi olla hyvä vaihtoehto.

 

Jatkuva vai jaksollinen kasvatus?

Jos metsänomistajan tavoitteena on ensisijaisesti maiseman säilyttäminen puustoisena, jatkuva kasvatus voi olla paras vaihtoehto. Jos tavoitteena on taimien jalostushyöty ja mahdollisuus vaihtaa kasvatettavaa puulajia sekä säädellä metsän kiertoaikaa, pitää puustoa käsitellä jaksollisena eli tasaikäisrakenteisena. Tämä tarkoittaa päätehakkuuta, ripeää uudistamista, oikea-aikaista taimikonhoitoa ja yhtä tai kahta harvennushakkuuta.

Pidempien puiden poistaminen lyhyempien kuusten päältä on jaksollista metsän kasvatusta. Kuusialikasvos on yleensä erikokoista ja eri-ikäistä, ja sitä voidaan jatkossa kasvattaa joko jaksollisena tai jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Jatkuvan kasvatuksen aloittaminen kangasmaalla edellyttää yleensä pitkää, noin 40–60 vuotta kestävää siirtymävaihetta. Turvemailla puusto saattaa olla jo valmiiksi eri-ikäisrakenteista ja heikkotuottoisilla kasvupaikoilla jatkuva kasvatus voi olla ainoa puuntuotannon kannattava vaihtoehto.

Metsänomistaja päättää, mitä tavoitteita hän asettaa metsäomaisuudelle. Eri tavoitteiden painotukset saattavat muuttua eri elämäntilanteissa ja riippua siitä, mikä metsätulojen merkitys on kokonaistaloudessa. Tavoitteidensa perusteella metsänomistaja tilaa sellaiset metsänhoitotyöt ja hakkuut, joiden avulla ohjataan puuston kasvua ja kehitystä niin, että tavoitteet voivat toteutua.

 

Metsänomistajilla on usein monia tavoitteita

Metsänomistajakunnan rakennemuutos jatkuu, ja suurin osa metsänomistajista on monitavoitteisia. Mikä merkitys ja painoarvo on esimerkiksi puunmyyntituloilla, maisemalla, metsästyksellä ja virkistyskäytöllä?

Metsäkeskus auttaa metsänomistajaa tavoitteiden määrittelyssä ja vaihtoehtojen vertailussa. Metsään.fi-palvelu kertoo metsien nykytilanteen, ja tietojen perusteella voi miettiä eri vaihtoehtoja. Palvelussa esitettävät metsänhoito- ja hakkuuehdotukset perustuvat metsänhoitosuosituksiin.

Metsä ei ole pelkästään tulonlähde, vaan se antaa omistajalleen myös aineetonta hyötyä ja elämyksiä. Monitavoitteisessa metsänhoidossa ovat mukana ulkoilu ja virkistys, luonnon monimuotoisuus, maisema, metsästys, marjastus ja sienestys.

Luonnon monimuotoisuuden ja luontoarvojen säilyttäminen vaatii jatkuvassa metsänkasvatuksessa suunnittelua samalla tavalla kuin tasaikäisrakenteisen metsän hakkuissa. Esimerkiksi säästöpuut pitää merkitä ja koneiden pitää varoa sekä pystyssä että maassa olevaa lahopuuta.

 

Hakkuilla on monta nimeä

Metsänkäsittelyvaihtoehdoista käytetään monia erilaisia nimiä ja määritelmiä. Tämä voi hämmentää metsänomistajaa. Tärkeintä on, että metsänomistaja pystyy tekemään tietoisia päätöksiä metsäomaisuutensa hoidosta ja että hän ymmärtää valittujen toimenpiteiden vaikutuksen metsän tulevaan kehitykseen ja tuottoon.

Metsänomistaja ei kuitenkaan aina ole pohtinut tavoitteitaan ja niiden yhteensovittamista toimenpiteiden tasolle asti. Metsäammattilaisen tehtävä onkin kuunnella metsänomistajaa ja selvittää mitkä hänen tarpeensa ovat, jotta voidaan päästä toivottuun lopputulokseen.

 

Ilmoita tavoitteesi Metsään.fi-palvelussa

Metsään.fi-palvelussa metsänomistajat voivat ilmoittaa omat tavoitteensa.

Tavoitteet menevät tiedoksi toimijoille, joille metsänomistajat ovat antaneet suostumuksen katsella heidän tietojaan. Näin metsäalan palveluntarjoajat saavat tietoa siitä, mitkä asiat ovat asiakkaalle tärkeitä. Tietoa voi hyödyntää hakkuu-  ja metsänhoitopalvelujen muotoilussa.

Tähän mennessä jo puolet Metsään.fi-palvelussa tänä vuonna käyneistä metsänomistaja-käyttäjistä on määritellyt omat metsänomistamisen tavoitteensa.

Tavoitteissa korostuu puuntuotanto, mutta merkintöjä ovat saaneet muutkin tavoitteet, eli luonnontuotteiden keruu, luonnon monimuotoisuus, metsästys, maisema sekä ulkoilu ja virkistys.

 

Sanastoa

Jatkuva kasvatus

Metsän kasvatustapa, jossa luodaan ja ylläpidetään metsikkö, joka muodostuu eri aikaan syntyneistä puista. Metsä säilyy peitteisenä, eikä siitä voi erottaa uudistamis- ja kasvatusvaihetta.

Jaksollinen kasvatus

Metsikössä on yleensä suunnilleen samanikäistä ja samankokoista puustoa, jonka kasvua edistetään metsänhoidolla ja harvennushakkuilla. Metsänkasvatuksessa erotetaan uudistamis- ja kasvatusvaihe. Kasvatusvaihe päättyy uudistus- eli päätehakkuuseen.

Avohakkuu

Hakkuu, jossa metsiköstä poistetaan kaikki puut säästöpuita ja mahdollisia siemenpuita lukuun ottamatta. Uusi puusto perustetaan istuttamalla, kylvämällä tai siemenpuiden tuottamalla siemenellä.

Poimintahakkuu
Hakkuu, jossa poistetaan yksittäin pääasiassa suuria puita ja luodaan kasvutilaa alikasvokselle, eli pienemmille puille. Jäävä puusto on usein epätasaista ja ryhmittäistä.

Pienaukkohakkuu

Hyvin pienialainen avohakkuu, jossa tehdään tilaa alikasvoksen kehittymiselle ja uusien taimien syntymiselle. Käytetään erityisesti täydentämään poimintahakkuuta. Kun pienaukko on enintään 0,3 hehtaaria, hakkuu katsotaan kasvatushakkuuksi, eikä siitä synny uudistamisvelvoitetta.

Nämä termit ja määritelmät noudattavat Tapion metsänhoitosuosituksia.