Taimikoissa riittää metsänhoitourakkaa

Pari kertaa vuodessa tamperelainen Tuomas Vakkila heittää kassinsa autoon ja kääntää auton keulan kohti kotiseutuaan Lappeenrantaa. Siellä ovat Vakkilan ja hänen veljiensä metsät. 

– Keväisin ja syksyisin käyn siellä metsätöissä ja viikon reissuja teen yleensä. Ajomatkaa on sen verran, ettei kannata pelkästään viikonlopuksi lähteä, Vakkila kertoo. 

Hän omistaa veljiensä kanssa 28 hehtaaria metsää ja kymmenisen hehtaaria peltoja. Metsien pinta-alasta noin puolet on taimikoita. Lisäksi on nuorta ja varttuneempaakin metsää. Taimikot Vakkila haluaa hoitaa itse.  

– Läpitunkevaa pusikkoa kun on raivannut, niin kyllä se jälki aina silmää miellyttää. Samalla tietää, että metsän kasvu paranee. Se on sellaista työtä, että ei tarvitse olla ammattimetsuri vaan pystyy näin harrastelijapohjaltakin sitä tekemään, hän sanoo.   

Vakkila on hakenut oppia taimikonhoitoon raivaussahakurssilta, tutustunut ohjeisiin ja jutellut myös metsäammattilaisten kanssa. Hyödyllinen oli myös Metsäkeskuksen Metsään-peruskurssi, jossa sai neuvoa metsän kasvamiseen ja hoitoon liittyvistä perusasioista.

Eniten metsänomistajaa on yllättänyt, kuinka paljon tilaa kasvatettavat puuntaimet tarvitsevat ympärilleen. Välillä taimikossa sahatessaan Vakkila pitää taukoja ja mittaa, onko puita poistettu tarpeeksi.  

– Ohjemitta on selvästi harvempi kuin se, mitä oma silmä näyttää. Otan pois kaksihaaraisia puita ja sellaisia, jotka kasvavat liian lähekkäin ja hirvensyömiä myös. Joka vuosi hirvet auttavat työssä, hän naurahtaa. 

Taimikosta Tuomas Vakkila sahaa pois liian lähekkäin kasvavia puita. Myös hirvensyömät ja kaksihaaraiset puut saavat lähteä. 
 

Palvelusta näkee kiireelliset työt 

Koska matkaa metsänhoitotöihin kertyy pitkästi, haluaa Vakkila tehdä paikan päällä töitä tehokkaasti. Raivaussaha pärisee taimikossa usein aamuyhdeksästä iltakuuteen.  

– Mulla on eväsleipiä repussa ja juotavaa, että jaksaa. Työt suunnittelemme isoveljen kanssa etukäteen ja tarkistetaan, että välineet ovat kunnossa.  

Metsänhoitotöiden suunnittelussa apuna on Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelu. Palvelusta Vakkila katsoo tulevia ja rästissä olevia hoitotöitä. Palvelun maastokartasta voi arvioida, kuinka rankka rupeama on tulossa ja onko metsässä esimerkiksi kosteita painanteita, joissa tarvitaan kumisaappaita.  

– Jos on rinteinen paikka, niin työ on hitaampaa. Ilmakuvista taas näkee, kuinka tiheää puusto on. Tietää sitten suunnilleen, että onko tulossa kolmen vai neljän päivän homma.  

Vakkila perkasi keväällä yhden taimikon veljensä kanssa ja haki siihen kemera-tukea. Hakemus palautui takaisin, koska taimikko oli hoitotyön jälkeen edelleen liian tiheä. Nyt syksyllä hän aikoo viimeistellä työtä niin, että tukiehdot täyttyvät.  

– Pienikin korvaus on tietysti kotiinpäin ja paikkaa esimerkiksi polttoainekuluja. 
 

​​​​​​​

Metsänomistaja Tuomas Vakkila nauttii luonnossa liikkumisesta. Taimikonhoito käy kuntoilusta, mutta välillä ehtii myös pysähtyä ihmettelemään luontoa ja maisemia. 

Metsästä saa kuntoa ja tarpeellisia taitoja 

Vakkila on ammatiltaan palomies ja työskentelee Pirkanmaan pelastuslaitoksessa. Työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa, jota täytyy pitää jatkuvasti yllä. Metsätöissä kunto kohenee, mutta muutakin hyötyä opituista taidoista on ollut.  

– Töissä joudumme välillä raivaamaan myrskyn kaatamia puita teiltä, että liikenne pääsee kulkemaan. Siinä auttaa, että on aiemminkin käsitellyt sahaa ja pystyy ennakoimaan esimerkiksi puun kaatumissuuntaa.   

Vakkilan mukaan taimikonhoidossa ja pelastustyössä yhdistyvät kaksi sellaista asiaa, joista hän erityisesti pitää, eli suunnittelu ja käytännön toiminta. Lisäksi metsänomistaja nauttii siitä, kun voi liikkua luonnossa ja auttaa taimikon kasvua. Nyt tehty työ tuo tuottoa tulevina vuosina.