Metsätuhoihin kannattaa varautua pitkäjänteisesti

Tarkkaile tuuli- ja hyönteistuhoja jo ennen hakkuita

Tuuli- ja hyönteistuhot ovat selvästi näkyviä tuhoja metsissä, jotka metsänomistajan on helppo havaita. Maan roudattomuus, lumikuormat ja sienitaudit lisäävät tuulituhoja ja hyönteistuhoja tulevaisuudessa.

Havumetsissä tuuli- ja hyönteistuhojen taustalla ovat usein piilossa olevat ja hitaasti etenevät sienitaudit. Yksittäiset tuulen kaatamat puut ja hyönteistuhot omassa kuusi- tai mäntyvaltaisessa talousmetsässä voivat paljastaa piilevien sienitautien etenemisen havupuiden juuristoissa ja puiden tyvellä. 

Nuorissa metsissä sienitaudit jäävät herkästi piiloon, koska ne eivät ole ehtineet levitä ja tarttua uuteen puusukupolveen vielä laajemmin. Hoitotöissä ja harvennuksissa kehnot puuyksilöt usein poistetaan ja sienitaudit jäävät jatkossakin piiloon pidemmäksi aikaa. 

Jos metsässä on ollut tuuli- tai hyönteistuhoja, kannattaa selvittää, mistä ne johtuivat. Oliko syynä liian kuiva tai tuulille altis kasvupaikka tai puita heikentänyt sienitauti? Entä vaivaavatko sienitaudit tai kuivuus metsikön terveyttä ja kasvukuntoa laajemminkin?
 

Liika kuivuus heikentää kuusia ja voi lisätä hyönteistuhojen riskiä. Kuva: Juho Kokkonen

Kuusenjuurikäävän esiintyminen paljastuu viimeistään uudistushakkuun yhteydessä tuoreilta kantopinnoilta tai tienvarressa olevasta lahopuupinosta. Tyvilahon esiintymiä voi paikantaa ja etsiä tuoreilta kantopinnoilta hakkuiden yhteydessä. Tieto sienitaudeista on tärkeä, kun pohtii metsän uudistamista ja valitsee puulajeja. Se on arvokasta tietoa myös seuraaville metsänomistajasukupolville.

Selvä tapaus vai monen tekijän summa?  

Voimakkaiden tuulien, kuten syöksyvirtauksen, osuessa kohdalle jykeväkin mänty tai kuusi kaatuu. Tuhonaiheuttaja on tällöin yksiselitteinen. Yksittäisten ja hajanaisten tuuli- ja hyönteistuhojen kohdalla on kuitenkin usein kyse monien eri tuhonaiheuttajien ja tekijöiden yhteisvaikutuksesta. 

Kuusi tai mänty on voinut heikentyä yhden kesän tai usean peräkkäisen, kuivan kasvukauden aikana. Kuivuuden heikentämään pystypuuhun voi iskeytyä loppuvaiheessa lisääntyviä hyönteisiä. Jotkut hyönteisistä, kuten kirjanpainaja tai pystynävertäjä, voivat sopivissa olosuhteissa levitä lähialueen muihin heikentyneisiin puihin. 

Sääolosuhteiden vaihdellessa hyönteistuhojen leviäminen voi hidastua tai pysähtyä. Heikentyneet puut voivat palautua kuivuudesta ja puolustautua tuhohyönteisiä vastaan. Puut voivat myös sinnitellä ja taistella pitkäänkin sienitauteja ja tuhohyönteisiä vastaan ennen periksi antamista, kuivumista ja kuolemista. Puuyksilöiden väliset erot, alueellisten olosuhteiden erot säätiloissa, sienitautien ja tuhohyönteisten esiintymisessä vaikuttavat merkittävästi puustotuhojen etenemiseen ja esiintymisiin eri alueilla.
 

Tyvilahoja kuusia pinossa. Kuva: Henna Höglund
 

Varaudu erilaisiin metsätuhoihin pitkäjänteisesti

Äärimmäisiin sääolosuhteisiin, kuten kuivuuteen tai syöksyvirtauksiin, on lähes mahdotonta varautua. On kuitenkin asioita, joilla metsänomistaja voi vähentää metsätuhojen riskiä omissa metsissään tulevaisuudessa. Metsänomistajan kannattaa selvittää sienitautien, kuten kuusenjuurikäävän esiintymistä omissa metsissään. 

Eri metsätuhoriskejä on huomioitava jokaisessa metsänkäsittelyn vaiheissa. Tulevaisuuden metsien terveyteen ja myöhempiin metsätuhoriskeihin voi vaikuttaa erityisesti metsien perustamisvaiheessa. Esimerkiksi kuusta ei kannata istuttaa juurikäävän vaivaamille alueille, liian kuivalle kasvupaikalle tai kuivumisherkälle maalajille. 

Juurikäävän pahoin vaivaamalle ja kuivumisherkälle kasvupaikalle istutettu tai luontaisesti uudistunut kuusisukupolvi tulee todennäköisesti kärsimään kuivuudesta sekä tuuli- ja hyönteistuhoista jo ennen varttunutta ikää. Sienitaudeista, kuivuudesta ja vaihtelevista säiden ääriolosuhteista johtuen erilaiset seuraustuhoriskit tulevat lisääntymään myös mäntyvaltaisissa ja sekapuustoisissa metsissä.

Suunnittele huolella ja hajauta riskejä 

Sienitautien leviämistä voi hillitä ja hidastaa lisäämällä metsään eri puulajeja ja lehtipuita. Haittapuolena on, että hirvituhot voivat lisääntyä sen seurauksena. 

Metsän uudistamista kannattaa myös suunnitella huolella. Eri puulajeja voi sijoittaa metsäkuviolla sopiviin paikkoihin. Juurikäävän vaivaaman alueen voi uudistaa rauduskoivulle, jos maaperä on puulajille sopiva. Rauduskoivu pärjää usein keskikarkeilla ja runsasravinteisilla kivennäismailla.  Männylle voisi sopia kuiva rinne ja kuuselle rehevä sekä kosteampi alue.  

Uudistettava alue on näinkin toteutettuna sekapuustoinen ja hirvituhoriski kohdistuu pienempään taimikon osaan. Juurikäävän vaivaamaa aluetta voi uudistaa myös luontaista lehtipuuainesta hyödyntäen. Edellytyksenä luontaisen uudistumisen onnistumiselle on myös laadukas ja tarpeenmukainen maanmuokkaus.

Täsmällisempi uudistaminen ja sekapuustoisuuden lisääminen voi nostaa taimikon perustamiskustannuksia ja hoitotöiden määrää. Kustannusten ja työmäärän kasvu on kuitenkin väistämätöntä, jos nyt perustettavia metsiä halutaan paremmin hiiltä sitoviksi, monimuotoisemmiksi ja ilmastokestävämmiksi. 
 

Juurikääpien lahottamat kuuset tai männyt sijaitsevat usein pesäkkeissä ja ne ovat alttiita tuhohyönteisille. Kuolleet kuuset erottuvat metsästä. Kuva: Juho Kokkonen